Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iän myötä miehestäni on tullut läheisriippuvainen
09.03.2025 |
Mies täyttää kohta 62 vuotta. Itse olen miestäni 12 vuotta nuorempi. Olen hoikka, sporttinen ja aktiivinen nainen. Tykkään käydä salilla ja puuhata omia juttujani. Mies jämähtänyt kotiin, eikä käy kuin töissä ja kaupassa, kaikki muu aika viettää kotona. Kaverit ovat jääneet, kerran vuodessa käy töissä tyhy päivällä viihteellä. Meillä on vielä 20 ja 13 vuotiaat lapset. Meillä on pitkä, yli 20 vuotta kestänyt hyvä ja uskollinen avioliitto.
Ongelmaksi on alkanut muodostua pikkuhiljaa miehen vanhetessa miehen läheisriippuvaisuus minusta.Kaikki pitää tehdä yhdessä, kauppaankin pitää aina mennä yhdessä. Mies suuttuu jos en lähde hänen seuraksi aina kauppaan. Hän kyselee jatkuvasti missä olen ja milloin tulen kotiin ja on heti hakemassa minut esim kuntosalilta autolla kotiin. Kotona suuttuu jos kuuntelen itsekseni kuulokkeilla musiikkia tai äänikirjaa, koska haluaa minun seuraa. Television katseluun haluaa myös minun seuraa, ei voi katsoa sitä yksin.
Ihan oikeasti tämä on alkanut haittaamaan elämääni. Emme juuri riitele mistään ja meillä kotona raikuu nauru kun mies ja lapset ovat kovia vitsailemaan. Tykätään laittaa hyvää ruokaa ja leipoa, katsella leffoja ja dokumentteja ja toki keskustella. Ollaan pitkässä liitossa hitsauduttu hyvin yhteen, mutta miehen kasvava läheisriippuvuus minusta on alkanut pelottaa ja ahdistaa. Mietin millaista se on kymmenen vuoden päästä? Mies haluaa olla vain minun kanssa ja etsii koko ajan seuraani, lapsetkin jäävät siinä hieman sivuun häneltä, minä taas keskityn paljon lapsiini ja heidän seuraan. Lapset ovat myös itse huomanneet jo ajat sitten että isälle äiti on ykkönen, mikä itseäni surettaa.
Mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Minä haluan pitää omasta vapaudestani kiinni mutta se alkaa olla hankalaa. Pelottaa ajatuskin siitä mitä käy kun lapset sitten muuttaa kotoa pois ja itsenäistyvät.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeesti rouva irroittautunut viettämään " omaa elämää" vaiko mies läheisriippuvaiseksi?
Kuinkahan päin on, mies kaipaa entistä yhdessä oloa, rouvalla uusi nuoruus?
Uusi nuoruus?? Moni tykkää harrastaa kun lapset isompia. Mies ei tykkää ja se on ok. Nainen tykkää ja se on ok. Mies yrittää estää naista harrastamasta, se ei ole ok. Rautalangasta vääntäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ollutkin mies joka olisi kuskannut, viihtynyt kotona, jolla ei olisi ollut niitä harrastuksia. Omia menoja ja "antakaa nyt olla rauhassa" iltoja ja sunnuntaita.
Teillä on toisinpäin, sinä edustat tyypillistä miestä perheessänne. Omat menot, tarve olla yksin, puoliso ei tärkeä vaan itsestään selvyys.
Oliko miehelläsi viiskymppisenä oma viidrnkympin villityksensä?
Mikään ei viittaa että puoliso olis itsestäänselvyys.
Nythän ei kyse siitä että lapsiperheessä toinen menisi liikaa kodin ulkopuolella, että ap olis "tyypillisesti mies" (joka sekin olis ok kohtuudella). Vaan siitä että molemmat vanhemmat voivat varovasti lisätä omia harrastuksiaan lasten ollessa jo isompia. Ap:n mies ei halua, ja se on ok, kuten sanottu. Kuten ap:n harrastuksetkin. Puolison rajoittaminen ja ettei yksin kykene menemään kauppaan ei kuulosta kivalta!!
Jokaisella on tarve olla yksin, ei ole sukupuolikysymys!!! Haluat pitää kiinni perinteisestä naisen mallista ja pidät sitä oikeampana kuin muuta tapoja?!
AP tässä. Siis toki kun lapset olivat pieniä niin ei siinä ehtinyt juuri harrastella kuin satunnaisesti. Nyt kun lapset ovat 13 ja 20 vuotiaat, niin nautin kun on vihdoinkin omaa aikaa mahdollista järjestää. Tuntuu että mies ripustautuu vanhetessaan aina vain pahemmin ja siitä on kyse
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on taantuneen pappamiehen kanssa. Pahemmaksi menee kun jää eläkkeelle. On aikaa kyttäillä.
Niin se ei ole hyvä että mies haluaa viettää aikaa perheensä kanssa, mutta ei sekään ole hyvä että mies huitelee ties missä? Niin missä sen miehen sitten pitää olla ja kenen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis toki kun lapset olivat pieniä niin ei siinä ehtinyt juuri harrastella kuin satunnaisesti. Nyt kun lapset ovat 13 ja 20 vuotiaat, niin nautin kun on vihdoinkin omaa aikaa mahdollista järjestää. Tuntuu että mies ripustautuu vanhetessaan aina vain pahemmin ja siitä on kyse
Rakkaus loppuu. Tulee tympääntyminen. Jospa harrastuksista löytyy kiva uusi mies, vanhan tossukan voi heivata.
Niinhän miehetkin tekevät, 60-70-vuotiaat heivaavat lastensa äidin ja rinnalle 20-35- vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset muka romanttisia ja empaattisia 🤣
Eihän tuossa mitään romanttista ole mielestäni. Se kuulostaa kontrolloinnilta. Onko mies mustasukkainen? Pelkää, että vaimo löytää nuoremman? Tai sitten hänellä voi olla alkava muistisairaus ja pelkää, ettei osaa enää yksin kulkea kaupassa?
Muuten, olen aina ihmetellyt puolisoita, jotka käyvät kaupassa yhdessä. Miksi he tekevät niin?
Mitä ihmeellistä on siinä jos käy puolison kanssa kaupassa, en ymmärrä? En tarkoita että joka kerta mutta silloin tällöin, mikä vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on taantuneen pappamiehen kanssa. Pahemmaksi menee kun jää eläkkeelle. On aikaa kyttäillä.
Niin se ei ole hyvä että mies haluaa viettää aikaa perheensä kanssa, mutta ei sekään ole hyvä että mies huitelee ties missä? Niin missä sen miehen sitten pitää olla ja kenen kanssa?
Miten moni nainen ulvoo täällä ko siitä jos mies läy jelppimässä iäkkäitä vanhempiaan eikä kyse ole viiskymppisillä pienistä lapsista.
On jäänyt mieleeni kun yksi aikoi laittoi laskun anoppinsa perikunnalle tunneista jotka mies oli ollut hoitamassa hautajaisia, asuntoa tyhjentämässä jne. Eikä heilläkään ei pieniä lapsia, vastakohta aloittajalle joka läy itseään viihdyttelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa viidenkympin kriisiä pukata. Pienetkin asiat rupeaa kumppanissa ärsyttää ja naiset yleensä eroaakin siinä viidenkympin korvilla kun haluavat etsiä itseään
Vierailija kirjoitti:
"Miksi hän ei voisi urheilla? Tietenkin voi. Emme voi sitä tietää. Urheilu ja kuntoilu ovat eri asioita. Ja itse urheilen, en kuntoile. Olen 60 vuotias. Olen treenannut tavoitteellisesti koko elämäni ajan. Salilla ja juoksureiteillä on muita kaltaisiani, jotka juoksevat kymppiä ja puolimaratoonia säännöllisesti ja nopeammin kuin monet nuorempansa. Oman kuntosalin seniorit nostavat enemmän rautaa kuin nuoret miehet. Osalla salin senioreista on pitkä kilpailutausta takanaan. Ei pidä olettaa. Ohis."
60-vuotiaat eivät urheile ja kuntoilukin on jo pelkkää katkokävelymäistä köpöttelyä. Mutta uskottele itsellesi, mitä tykkäät. 🤣
Stubb täyttää parin viikon päästä 57v, katkokävelevä ukko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa viidenkympin kriisiä pukata. Pienetkin asiat rupeaa kumppanissa ärsyttää ja naiset yleensä eroaakin siinä viidenkympin korvilla kun haluavat etsiä itseään
Meillä se mies hävitti itsensä jo päälle nelikymppisenä, eikä ole kai vieläkään täysin löytänyt. Ts. hän ei myöntänyt muutostaan, vaan takertui ja taantui. Tosin perityillä aivojen piirteillä oli vahva vaikutus asioihin.
Olen kateellinen sinulle kun olet noin tärkeä miehellesi ja että hän haluaa tehdä kaiken yhdessä kanssasi. Sehän on hyvä että lapset saa mallin kodista missä vanhemmat välittävät toisistaan ja äiti on isälle tärkeä. Meillä on täysin päinvastoin, mies puuhailee omia juttujaan ja ei minusta välitä ja osoittaa sen myös meidän lapsille miten ei arvosta minua yhtään tai välitä minusta. Itse mietin että tulenko vielä tässä elämässä joskus olemaan onnellinen ja ihmisen kanssa ketä välittää minusta ja osoittaa sen, edes halausta en ole mieheltäni saanut vuosikausiin. Meillä on yksi tuttava pariskunta missä mies ei halua tehdä mitään ilman vaimoaan siis joskus mieheni pyytää kaveriaan johonkin niin ei voi tulla jos vaimonsa ei pääse mukaan siis ei lähde mihinkään yksin ilman vaimoaan siis kulkevat aina yhdessä kuin paita ja perse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Se että toinen ripustautuu ja seuraa perässä kuin koiranpentu, ei tarkoita että toinen olisi tärkeä. Tuollainen käytös voi kertoa kontrolloinnista, sairaudesta, itsekkyydestä, epävarmuudesta.. Normaalia se ei ole. Siinä tukehtuu, jollei ole yhtään omaa aikaa.
Anteeksi ap mutta olen itse 46 v enkä pystyisi 60 v kanssa olemaan...tuntuvat pappaikäisiltä. Oma mies on 7 v nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ongelma on se että olette eri sukupolvea.ehkä se näkyy vasta nyt kun lapset isoja ja oma persoona pääsee enemmän esiin. Miehesi on saanut kasvatuksen n 1940 luvulla syntyneeltä henkilöltä ja sinä ehkä 1950-1960 luvulla syntyneeltä.
Meillä ei ole tuollaisia ongelmia. 12 vuotta on aika iso ikäero.
Oma mieheni on minua viisi vuotta nuorempi ja meillä on samanikäiset lapset.
Monesti vanhempainilloissa näki että oman ikäisillä rouvilla on tosi iäkkäitä miehiä. Omalla äidillällä ja isälläkin oli iso ikäero, mutta ei isä ollut läheisriippuvainen lainkaan. Päinvastoin hän hävisi aina metsään ja kalaan viikoiksikin. Ja kuoli 73 vuoden ikäisenä, kun olin 13. Ideaalihan olisi että lapset tehtäisi parikymppisinä, niin isovanhemmistakin olisi jotain apua ja hyötyä. Äitini totesi aina että oli virhe ottaa vanha ukko mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis toki kun lapset olivat pieniä niin ei siinä ehtinyt juuri harrastella kuin satunnaisesti. Nyt kun lapset ovat 13 ja 20 vuotiaat, niin nautin kun on vihdoinkin omaa aikaa mahdollista järjestää. Tuntuu että mies ripustautuu vanhetessaan aina vain pahemmin ja siitä on kyse
Rakkaus loppuu. Tulee tympääntyminen. Jospa harrastuksista löytyy kiva uusi mies, vanhan tossukan voi heivata.
Niinhän miehetkin tekevät, 60-70-vuotiaat heivaavat lastensa äidin ja rinnalle 20-35- vuotias.
En tiedä yhtäkään tavallista 60-70 v miestä, jolla olisi kumppanina kireä parikymppinen misu. Ai niin Hjallis kyllä, mutta se onkin rikas ja vaikutusvaltainen julkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis toki kun lapset olivat pieniä niin ei siinä ehtinyt juuri harrastella kuin satunnaisesti. Nyt kun lapset ovat 13 ja 20 vuotiaat, niin nautin kun on vihdoinkin omaa aikaa mahdollista järjestää. Tuntuu että mies ripustautuu vanhetessaan aina vain pahemmin ja siitä on kyse
Rakkaus loppuu. Tulee tympääntyminen. Jospa harrastuksista löytyy kiva uusi mies, vanhan tossukan voi heivata.
Niinhän miehetkin tekevät, 60-70-vuotiaat heivaavat lastensa äidin ja rinnalle 20-35- vuotias.
En tiedä yhtäkään tavallista 60-70 v miestä, jolla olisi kumppanina kireä parikymppinen misu. Ai niin Hjallis kyllä, mutta se onkin rikas ja vaikutusvaltainen julkkis.
Täällä Av palstalla Porvoossa tämä on ihan arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis toki kun lapset olivat pieniä niin ei siinä ehtinyt juuri harrastella kuin satunnaisesti. Nyt kun lapset ovat 13 ja 20 vuotiaat, niin nautin kun on vihdoinkin omaa aikaa mahdollista järjestää. Tuntuu että mies ripustautuu vanhetessaan aina vain pahemmin ja siitä on kyse
Rakkaus loppuu. Tulee tympääntyminen. Jospa harrastuksista löytyy kiva uusi mies, vanhan tossukan voi heivata.
Niinhän miehetkin tekevät, 60-70-vuotiaat heivaavat lastensa äidin ja rinnalle 20-35- vuotias.
En tiedä yhtäkään tavallista 60-70 v miestä, jolla olisi kumppanina kireä parikymppinen misu. Ai niin Hjallis kyllä, mutta se onkin rikas ja vaikutusvaltainen julkkis.
Kyllähän tavis-ukoilla on paljon nuorempia aasialaisia vaimoja ja aiemmin tuolta itänaapurista, nyt vaimon haku sieltä ollut jäissä.
Mutta nämä ehkä just niitä jotka itsensä löytänyt nainen on jättänyt. Jotain on ollut tehtävä.
Vähän OT.. Ikä ei aina näy tai siis ikäero ei välttämättä ole totta. Minä ja mieheni näytetään ikäeroparilta, vaikka vain vuosi on eroa. Geenit on minun puolella. Mies on jo harmaa ja ähkii kun nousee tuolista. Liikkeet on hitaita. Minä olen, sanoisinko pirteässä kunnossa. Ollaan alle 50v. ja kieltämättä mietityttää, että mitä elämä on vaikka 15 vuoden kuluttua.
Naapuri luuli minua mieheni tyttäreksi! Tämä on totta. Olen hoikka ja lyhyt, usein kuljen reppu selässä ja pipo päässä.
Alue: Aihe vapaa
Luuleeko joku ettei saman ikäinen voi sairastua muistisairauteen? Työkaverillani todettiin muistisairaus, puoliso samanikäinen. Elämässä ei ole takuita mistään.