Oletko ollut työpaikassa hyvä työntekijä, mutta loppujaan sinut on niin ylikuormitettu, että on pakko ollut ottaa lopputili?

Olin joskus siivoustyössä kohdevastaavana ja työntekijöissä vaihtuvuus oli suurta. Varmaan lähes kaikki alalla työskennelleet tietävät, että työmäärä on usein posketon annettuun aikaan nähden. Millään ei kerkeä kaikkea tekemään kunnolla ja saat antaa itsestäsi 100% joka vuoro, jotta selviät hommista edes jotenkin. Se vaatii todella kovaa kanttia ja ainaista vitutuksen nielemistä ja epämukavuusalueella raatamista.

No, uusista tekijöistä suurella osalla ei sitä sisua ole ja he tekevät työt puolivillaisesti. Se on heille sellaista "pakko nyt tätä paskaa yrittää puuhastella kun muutakaan ei ole". Sillä asenteella ei tuossa maailmassa pärjää. Niinpä johto rupesi ajattelemaan, että perehdytän huonosti, kun monella uudella työnjälki oli niin paskaa. Perehdytin mielestäni jopa ylitarkasti, mutta he olivat jättäneet vaan hommia tekemättä laiskuuttaan. Esim roskiksien roskia oli vain väkisin painettu alaspäin, että kyllä sinne vielä mahtuu, kun ei oltu viitsitty vaihtaa yli puolillaan olevaa roskapussia.

Otin lopulta loparit, että siinäpä itse perehdytätte noita vetelyksiä. Onnea vaan matkaan.

Kaverini oli tällainen hyvä tunnollinen luottotekijä jolle esimiehet nakittivat kaiken paskan mihin muut ei suostuneet tai pystyneet. Jaksoi aikansa kunnes romahti ja jäi mt-saikulle vuosikausiksi. Niin sitä arvostusta parhaita työntekijöitä kohtaan joissain paikoissa näytetään.

Minä olen ollut vastaavassa tilanteessa. Otin loparit, kun pää ei enää toiminut, eikä kroppa kestänyt. En saanut juurikaan perehdytystä ja kaikki vain päivän perehdytyksessä kerrottu lähes pyyhkiytyi pois. Kaikki suorittava porras oli putsattu pois, ja sieltä valui suuri kuorma lisäksi erilaista käytännön järjestelyä. Kahdelta esimieheltä ei tullut apua, päinvastoin lisää töitä. Ilkeää! Työterveydestä ei tullut kun päivä kerrallaan sairaslomaa. Uuvuin pahasti. Työt kaatuivat päälle. Tein irtisanomisen.

Olin siirretty toiseen yksikköön. Aiemmassa yksikössä olin pidetty ja kiitetty ja tein raskasta, pitkää päivää. 

Olin kuitenkin vaihdevuosi-iässä erilaisine oireineen, ja työt veivät viimeisetkin voimat.

Minua auttoi se, että olin lähemmäs 60 v. Jatkoin ansiosidonnaisen jälkeen kunnan velvoitetyöllistettynä 6 kk kaupunginvirastoissa kahteen otteeseen. Rankkaa oli, mutta selvisin joten kuten. Vieläkin näen mm. painajaisia ja olo on heikko. Sydän pamppailee hullun lailla ja väsyttää. Nyt olen jo vanhuuseläkkeellä eikä pää enää oikein toimi.

Ihmettelen suuresti, että puristettiin kaikki mitä oli otettavissa terveyden kustannuksella. Iäkkäältä toimihenkilöltä. Pienellä palkalla.

Onneksi voi olla huono työntekijä ja tehdä kaikki päin peetä niin ei rasitu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi voi olla huono työntekijä ja tehdä kaikki päin peetä niin ei rasitu liikaa.

Kaikkein helpointa on olla keskinkertainen tekijä. Et ole niin hyvä, että sinua kuormitettaisiin liikaa, mutta et niin paska että saisit potkutkaan.

Onko ihan mahdoton ajatus että voisit oppia ajan kanssa? Minulla oli samankaltainen tilanne ja se oli todella ahdistavaa, lopulta kuitenkin opin kaiken. Nyt on tullut lisää töitä ja saan silti kaiken tehtyä melko kivuttomasti. Ei mikään tilanne kestä ikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli tällainen hyvä tunnollinen luottotekijä jolle esimiehet nakittivat kaiken paskan mihin muut ei suostuneet tai pystyneet. Jaksoi aikansa kunnes romahti ja jäi mt-saikulle vuosikausiksi. Niin sitä arvostusta parhaita työntekijöitä kohtaan joissain paikoissa näytetään.

Parhaimmillaan johto pyörittelee vuosikokouksissa päätään, että minkä ihmeen takia meillä on niin paljon näitä sairaspoissaoloja, tähän on tultava loppu, ja osoittelee syyttävällä sormella niitä, jotka on töissä poltettu loppuun.

Tämä on tyypillistä jenkki-omistamissa firmoissa

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan mahdoton ajatus että voisit oppia ajan kanssa? Minulla oli samankaltainen tilanne ja se oli todella ahdistavaa, lopulta kuitenkin opin kaiken. Nyt on tullut lisää töitä ja saan silti kaiken tehtyä melko kivuttomasti. Ei mikään tilanne kestä ikuisuutta.

En oikein näe tuollaista toteutuvaksi. Minua ei muutoinkaan kiinnosta ne uudet työt yhtään. Ihmisen on todella vaikea oppia jotain, jos ei pohjakiinnostusta ole. Se ei muutoinkaan riitä, että oppisin tuossa ne tämän hetken epäselvät hommat. Niitä uusia hommia tulee koko ajan ajansaatossa lisää ja samaa paskaa tulisi olemaan kaikki tulevat vuodet.

Ap

Olen saanut palkinnon hyvästä työstä mutta en sitten työsopimusta uudelleen.

Nakitat sen homman takas esimiehelle. Jos hän haluaa sen tehdyksi, palkatkoon oikean tekijän. Tikkutäkkeilemällä tilanne vaan pahenee.

Juu tunnistan hyvin kuvailemasi tilanteen. Ei ne työt tekemällä edes lopu, kasvavat kuin hiivainen pullataikina.

Otin lopputilin ja aika pian helpotti oloa.

Starttasin oman firman mutta sekin oli niin stressaavaa että sain lopulta pienen sydärin. Täytyi taas mennä toiselle töihin, mutta osaan nykyään sanoa EI KÄY jos ruvetaan liikaa vaatimaan.

Luulen, että olet uupunut. Mene työterveyteen ja ota sairauslomaa. Ei kannata irtisanoutua. Hoida itsesi kuntoon ja keskustele työnantajan kanssa työmäärän vähentämisestä.

Minulle yritetään samaa.  Kun monta on potkittu pois, niin ihmeellisiä asioita vaan tungetaan minulle. Kukaan ei oikein hahmota kokonaisuutta, ja minun pitäisi joskus olla vaikka kolmessa paikassa samaan aikaan. Toisaalta välillä kukaan ei tajua, että kaikki nämä kymmenet asiat on samanaikaisesti tauolla. Olen täysin tuuliajolla.  

Olin perfektionisti ja suorittaja ja ajoin itseni piippuun ja vain syöksyin burnoutiin melkein tietämättäni. Melkein siis tiesin miten käy mutta asioilla oli jo liian iso momentti takana ja kielsin itseäni uskomasta. Kehoni kertoi että riittää kiitos mutta en kuunnellut enkä suostunut lopettamaan. Firmahan ei tule koskaan sanomaan että hiljennä tahtia. Kinkkinen juttu ja kukaan ei osaa tehdä yleiselle ilmiölle mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan mahdoton ajatus että voisit oppia ajan kanssa? Minulla oli samankaltainen tilanne ja se oli todella ahdistavaa, lopulta kuitenkin opin kaiken. Nyt on tullut lisää töitä ja saan silti kaiken tehtyä melko kivuttomasti. Ei mikään tilanne kestä ikuisuutta.

En oikein näe tuollaista toteutuvaksi. Minua ei muutoinkaan kiinnosta ne uudet työt yhtään. Ihmisen on todella vaikea oppia jotain, jos ei pohjakiinnostusta ole. Se ei muutoinkaan riitä, että oppisin tuossa ne tämän hetken epäselvät hommat. Niitä uusia hommia tulee koko ajan ajansaatossa lisää ja samaa paskaa tulisi olemaan kaikki tulevat vuodet.

Ap

Siinä tapauksessa kannattaa viheltää peli poikki mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi voi olla huono työntekijä ja tehdä kaikki päin peetä niin ei rasitu liikaa.

Kaikkein helpointa on olla keskinkertainen tekijä. Et ole niin hyvä, että sinua kuormitettaisiin liikaa, mutta et niin paska että saisit potkutkaan.

Hakeudu mahdollisimman isoon yritykseen töihin. Koeaikatsemppailun jälkeen voit piiloutua niin, että kukaan ei juuri tiedä sinun olemassaolostasi, palkka vain juoksee.

Toinen vaihtoehto on kuluttaa työaika kokouksissa tekemättä mitään, ehkä sanoa jotain älykästä kerran pari kokouksessa, jottei kukaan epäile, tarvitseeko sinun osallistua siihen. Esimiehesi katsoessa kalenteriasi tajuaa myös, miten kiireinen ja ahkera olet.

Olin asiakaspalvelutyössä, jossa koronan aikana vähennettiin väkeä. Kun tilanne ja asiakasmäärät alko taas normalisoitua, ei palkattukaan vastaavaa määrää henksua enää tilalle. Aiempien hulluimpien kiirepäivien työtahdista tuli jokapäiväistä selviytymistä. Yritin samaan aikaan ottaa haltuun uusia työtehtäviä, mutta aikaa perehtymiseen ei ollut.

Aloin saada kuraa niskaan, kun en pystynyt olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Silloinen esihenkilö oli myös surkein pomo mitä mulla on koskaan ollut,  hän välitti vain siitä miltä näyttää itse omien pomojensa silmissä. 

Parin kuukauden saikun jälkeen menin hetkeksi takaisin. Esihenkilö oli vaihtunut parempaan, mutta iso kuva firmasssa oli edelleen niin kuin ennenkin. Ite olin aivan hajalla enkä uskonuy esihenkilön pystyvän "suojelemaan" minua riittävästi. Otin loparit. 

Otin lopputilin osittain tästä syystä. Pyysivät, että miettisin vielä uudestaan mutta kun asiat olisi ollut vuosikymmenen aikana mahdollista laittaa kuntoon, eikä lupauksista huolimatta mitään tehty, päinvastoin, niin katsoin parhaimmaksi poistua. En ole katunut, paitsi sitä, etten lähtenyt aikaisemmin. 

Pääsetkö eläkeputkeen, mikä on ikäsi? Jos pääset, niin ala tehdä niitä hommia niin huonosti, että sinut pannaan pois. Jos itse sanot itsesi irti, niin siitä seuraa 3kk karenssi.