Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut työpaikassa hyvä työntekijä, mutta loppujaan sinut on niin ylikuormitettu, että on pakko ollut ottaa lopputili?
04.03.2025 |
Minä alan olemaan itse siinä pisteessä. Jos loparit otan, niin se tulee varmasti johdolle täytenä pommina ja ovat lähes epäuskoisia. En vain enää selviä töistäni, eikä minulla ole niihin edes kunnon osaamista. Ne työt on vain laitettu minulle sen enempiä kysymättä kun on oletettu, että kyllähän se nyt nuo taitaa kun on perushyvä tekijä muutoinkin. Tilanne on mennyt siihen, että en saa enää mitään aikaan, kun pitäisi tehdä niitä töitä paineen alla joihin osaamiseni ei riitä. Joudun käyttämään niihin aikaa ja nekin työt jää tekemättä, jotka osaisin tehdä vanhalla rutiinilla.
Minulla ei ole enää mitään muuta ulospääsyä tilanteesta kuin lopputilin ottaminen, sillä kukaan muukaan ei noita tiettyjä töitä firmassa osaa, kun niiden taitajat ovat lähteneet pois. Minä olen "lähimpänä" niiden osaamista, mutta en silti niitä osaa lähellekään silä tasolla millä pitäisi. Eikä kukaan voi edes neuvoa, kun kaikki osaajat ovat lähteneet. Eikä noiden töiden tekemistä lopeteta, koska ne ovat olennainen osa firman liiketoimintaa, joten ne tulevat aina olemaan edessäni, jos tuolla pysyn.
Kyllä ketuttaa. Ennen tykkäsin olla tuolla töissä, mutta nyt olen käytännössä pakotettu lähtemään, jos haluan mielenterveyteni säilyvän.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut palkinnon hyvästä työstä mutta en sitten työsopimusta uudelleen.
Minä en saanut palkintoa ja uudessa työsopimuksessa erinomainen työ ei näkynyt. Ahkeria voidaan vedättää vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut, otin loparit. Työmäärää lisättiin pikkuhiljaa aina uusia töitä ja kyllä sä tän ehdit ja tää on tärkeä ja sä osaat tän hyvin.
Lue: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Peter_principle Peter principle, eli työelämä antaa osaavalle ihmiselle aina lisää töitä, kunnes niistä ei enää selviä. Urakehitys tyssää siihen. Siksi loparit ja paikan vaihto on tarpeen.
Olen ollut työpaikassa missä suorittajien määrä väheni, väliportaan määrä lisääntyi, ja pomot vain raivosivat ja lisää tulosta piti tehdä tehdä tehdä
Pomot seuraavat lukuja. Heidän mielestään on vain hyvä, jos päästään kokeneista työntekijöistä eroon ja voidaan ottaa tilalle kokemattomia minimipalkalla tai palkkatuella. Luvut näyttävät heti paremmilta, kun saadaan kulut alas.
Pidin itseäni suurin piirtein korvaamattomana ja yllätyin, kun tilalleni palkattiin uusi henkilö, jolta puuttui kokemus tekemistäni töistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin asiakaspalvelutyössä, jossa koronan aikana vähennettiin väkeä. Kun tilanne ja asiakasmäärät alko taas normalisoitua, ei palkattukaan vastaavaa määrää henksua enää tilalle. Aiempien hulluimpien kiirepäivien työtahdista tuli jokapäiväistä selviytymistä. Yritin samaan aikaan ottaa haltuun uusia työtehtäviä, mutta aikaa perehtymiseen ei ollut.
Aloin saada kuraa niskaan, kun en pystynyt olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Silloinen esihenkilö oli myös surkein pomo mitä mulla on koskaan ollut, hän välitti vain siitä miltä näyttää itse omien pomojensa silmissä.
Parin kuukauden saikun jälkeen menin hetkeksi takaisin. Esihenkilö oli vaihtunut parempaan, mutta iso kuva firmasssa oli edelleen niin kuin ennenkin. Ite olin aivan hajalla enkä uskonuy esihenkilön pystyvän "suojelemaan" minua riittävästi. Otin loparit.
Jatkoa tälle.
Saikun ensimmäinen kuukausi meni pelkästään pahimmasta stressistä toipumiseen, mikä oli hyvin kehollista. Vatsaongelmia, ruokahalun puutos, uniongelmat jne. Romahdus oli sellainen, että kun ensimmäinen paniikinomainen itku tuli lääkärissä, kehosta purkautui sellainen jännite että jäi fyysisesti heiveröinen olo pitkäksi aikaa. Pää oli ihan sumussa. Vasta toisen kuukauden aikana pystyin jo vähän tarttumaan siihen, mitä ajattelen asioista.
Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin. Pomo pakeni ulkomaille rallienglannin kanssa ja 13 miljoonan, josta itsellekin olisi kuulunut osuus. Todellakin moikataan jos tavataan. Ihmispaska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, tein kolmen ihmisen työt. Kun valitin, niin pomo sanoi, että siihen ränniin kaadetaa, mikä vetää. Työterveystarkastuksessa hoitsu kyseli, mitä tykkään työstäni ja kerroin tilanteen, niin hän sanoi, että tarviin psykologia, kun kuvittelen moista.
Otin loparit ja tialleni palkattiin kolme tyyppiä.
Tästä on jo kauan, mutta en ikinä unohda sitä.🤨
Jos ei ole velkaa, kannattaa häipyä. Ennen lähtöä kaikki lehtitilaukset ym luksushumppa poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tuossa tilanteessa. Pikkuhiljaa tehtävät ja vastuut vaan lisääntyi, mutta ei näkynyt esim. palkassa ollenkaan. Lisäksi työn yksi iso osa-alue oli erittäin vaativaa asiakaspalvelutyötä, joka jo yksinään olisi ollut ihan riittävän kuormittavaa. Kesälomien aikana saatoin tuurata kolmea ihmistä omien töiden lisäksi. Sain kyllä hommat hoidettua, mutta kiire oli koko ajan ja selvästi stressioireita oli, esim. Nukuin huonosti, lomalla olin aina kipeänä, toivoin sairastumista, lomautusta tms, että vaan pääsisin pois sieltä.
Lopulta sain tarpeekseni, hain toista paikkaa ja pääsin. Kun ilmoitin tästä, tuli työpaikalla paniikki, luvattiin tehtävänkuvaan muutosta, palkankorotusta ja muita etuja, mutta maito oli jo niin sanotusti kaatunut, joten se oli heippa sitten. Ei jäänyt harmittamaan.
Ap:n tilanteessa, jos uutta työpaikkaa ei ole tiedossa, koettaisin keskustella esimiehen kanssa ja kertoa, että et yksinkertaisesti selviä enää, töitä on liikaa ja jotain pitää nyt muuttua. Omaa terveyttään ei tietenkään kannata työn takia uhrata, eli jos muutosta ei tule ja sinulle on mahdollista jäädä pois, lähde.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus firman parhaita tekijöitä. Mutta tein virheen. En ymmärtänyt kertoa pomolleni omasta ylivertaisuudestani eikä pomo sitä siis huomannut, tuli YT:t ja kenkää. Ne laiskurit tupakalla istujat saivat jäädä koska he muistivat käydä lipasemassa pari kertaa päivässä.
Se firma on nyt konkurssissa.
Tämäpä juuri. Se on uskomatonta kuinka moni työntekijä iloitsee siitä että kohta työnantaja voi antaa potkut helpommin. He luulevat että hyviä työntekijöitä ei potkita pois ja että he itse ovat turvassa. Aikamoista pilvilinnoissa elämistä. Se, että joku perustaa yrityksen tai pääsee esihenkilöasemaan, ei tarkoita sitä että ihminen olisi automaattisesti fiksu tai looginen. Itsekin olen nähnyt työelämässä kuinka esihenkilön suosikit porskuttavat eteenpäin ja saavat ylennyksiä. YT:ssä on osaamista laitettu pellolle vain sen takia kun pärstä ei miellytä. Usein se hiljainen puurtaja jää näkemättä ja ilman kiitosta, se joka on suuna päänä saa huomion ja kiitokset. Ja hyvän työntekijän "palkka" on tosiaan se, että töitä laitetaan lisää, muut pääsevät vähemmällä ja saavat saman palkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Minun työni lisääntyivät ja lisääntyivät, tein niitä yksin. Ehdotin parannuksia, mutta niitä ei tehty, vedottiin kalleuteen ja tarpeettomuuteen. Käyttämäni ohjelma ei enää "taipunut" asiakkaiden tarpeisiin, meni ihan räätälöityyn manuaaliseen työhön. Päätin lähteä pois. Seuraajani osasi periaatteessa työni, mutta käytännössä ei, kirjoitin tarkat ohjeet.
Häneltä meni pian hermot, siirtyi muualle. Kun kävin ex-työpaikallani, töitäni teki kolme henkeä ja valittivat työtaakkaa.
Yksi vaihtoehto tietenkin on, että antaa vaan hommien kusta. Eli antaa projektien mennä vituiksi. Ei ne sua kuitenkaan todennäköisesti irtisano, kun olet parhaasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kaikki esimiehet (siis esimies ja esimiehen esimies ja varmasti koko johtoryhmä) tiesivät, että tein ihan virallisestikin neljälle mitoitettuja töitä yksin, kun rekryjä ei oltu saatu täytettyä, ja hommat vaan pidettiin käsissä. Tämä tietojärjestelmähommissa.
Lopulta ratkaisin tilanteen itse ja lähdin firmasta. Sittemmin olen oppinut, etten anna itsestäni enempää kuin huvittaa. Työnantaja ottaa kaiken, mitä saa, ja yhtään lisää palkkaa siitä ei kuukausipalkkaisena saa, vaikka tekisi ylimääräistä. Että tuon jälkeen en ole ehkä enää ollut niin hyvä työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tietenkin on, että antaa vaan hommien kusta. Eli antaa projektien mennä vituiksi. Ei ne sua kuitenkaan todennäköisesti irtisano, kun olet parhaasta päästä.
Tarkennan vielä, että kannattaa ne projektit hoitaa hyvin, jotka oli se sun spesiaali juttu alun perin. Sitten kusee ne projektit, jotka on näitä uusia hommia. Esimiehet ei ehkä lopulta uskalla antaa niitä ns. ylimääräisiä hommia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ottanut loparit. Työilmapiiri muuttui koko ajan hullummaksi ja yritys ajautui saneeraukseen. Harmittaa edelleenkin miten johtajat pilannut toiminnallaan tunnetun suomalaisen yrityksen, sekä monen ihmisen mielenterveyden.
Mulle jäi yhdestä paikasta kyllä aivan mätä kuva.
Kerran uskalsin lähimmälle pomolle sanoa jotain useista ja lisääntyvistä työtehtävistä, niin hän sanoi vain ilkeästi jotain turhasta valittamisesta tasoa pidä turpas kiinni ja ole kiitollinen kun saat olla täällä.
Paljon oli selän takana paskanpuhumista joka ehkä johtui vinosta kateudesta? En tiedä.
Kun en enää jaksanut, sanoin itseni irti ja odotin, että ottavat jonkun toisen ajoissa, että ehdin perehdyttää.
No ei mitään kuulunut. Ei ilmoitettu työpaikkaa, minulta ei kysytty edes mitä ilmoitukseen pitäisi listata.
Lähdin sitten ja perustin oman firman.
Viikon sisällä ottivat yhteyttä että etkö voisi tulla vähän näyttämään eräälle työkaverille noita hommiasi!
Voi hyvänen aika. Yrittivät siis nakittaa toisen, jolla jo oli omat työtehtävänsä, hoitamaan minunkin hommani. Vaikka tiesivät lähtöni syyn.
Minä en tietysti sen paremmin halunnut kuin olisin ehtinytkään moista tehdä. Siellä sitten ihmettelivät että miten se nyt noin.
Joskus tulee mieleen että miten paljon tällaista on meneillään maassa, jonka pitäisi olla niin onnellinen...
Frendille kävi niin että olkapää ilmeisesti kului puhki, selkä reistaili vuosikausia ja lonkkakin meni rikki. Kärsi kovista kivuista vuosia ja näin hänen kipunsa pitkin työpäivää. Ei saanut apua ensiavusta. Käskettiin hakea aika lääkäriltä, mutta käytännössä tulot olisi olleet liian matalat jos olisi päivllä käynyt palkattomasti lääkärillä.
Kyseessä on alle 1600e kk hommat. Teki myös sairaana töitä. Sääliksi kävi. Ilman mitään vakuutuksia.
Pulassa oltiin lopulta kun jäi pois. Hän ei käytännössä kyennyt enää kävelemään bussipysäkille. Mitään apuja ei saanut kuitenkaan, eikä niitä hakenut kun on mieshenkilö kyseessä. Jos ensiavusta ei saa apua, niin ei häntä näe lääkärillä enää koskaan. Kyseinen tapaus oli niitä tunnollisia ihmisiä jotka teki monien ihmisten edestä työt ja jäi aina ylitöihin.
Nyt hän on vain varjo entisestä. Kamalassa kunnossa kun näin hänet linkkaamassa jalkaansa lähimarketissa.
Suomessa ei välitetä työntekijöistä.
Minulla on välillä (turhankin usein) se ongelma että jos sanon että tähän hommaan menee pari päivää niin voi olla joku tekniikasta mitään ymmärtämätön tuotepäällikkö raivoamassa että kyllä pitää olla joku nopeampi keino meillä on huomenna se ja se juttu ja sen takia pitää olla kunnossa. Ongelma on se että me kuulemme tästä kiirus tarpeesta aivan liian myöhään, tuotepäällikkö tms on kyllä asiasta joskus mainnut jossain suunnittelukokouksessa ja todennut että tämä tulee sitten joskus tehtäväksi mutta ei ole nyt prioriteetti listalla.
Olin aiemmin kaupan alalla yksityisellä yrittäjällä töissä. Palkkana kaupan alan tes, ei mitään lisiä. Työajat pääosin 10-18 eli kaikista huonoin mahdollinen, mitään asioita ei ehdi hoitaa aamulla eikä illalla, lisäksi oli lauantaisin töitä ja sitä vastaava vapaapäivä oli silloin kun sen herran armosta satuin saamaan eli ei ikinä silloin ku pyysin tai tarvitsin. Pomon omat vapaat olivat aina etusijalla.
Lisäksi kaikesta piti tietää ihan kaikki mitä asiakkaat vaan keksivät kysyä eli työssä vaadittiin myös monien teknisten nippeleiden osaamista ja jatkuvia selvittämisiä.
Sellaista kyykyttämistä en ole sen koommin kokenut isossa marketissa enkä julkisen puolen työssä.
Isossa marketissa sain saman palkan eikä tarvinnut osata tuohon pikkukauppaan verrattuna paljon mitään, lomat ja vapaat olivat itsestään selvyys ja johtamistaitoihin panostettiin.
Otin lopputilin työpaikasta missä oli työpaikkakiusaamista. Kiusaajat pystyivät jatkamaan kiusaamista vuodesta toiseen, esihenkilöt eivät puuttuneet siihen vaikka tiesivät. Tosin pari esihenkilöäkin harrasti tätä kiusaamista. Kiusaajia ja kiusattuja oli useita osaston kaikissa neljässä tiimissä. Päätin että tämä ei ole mulle terveellinen työilmapiiri.
Valitettavan tuttua. Pohjimmiltaan kyse on huonosta johtamisesta. Ei jakseta/haluta perehdyttää työntekijöitä, jolloin uudet ja vaikeat tehtävät nakitetaan laiskasti tietyille hyville työntekijöille, jotka sitten palavat loppuun.