Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut työpaikassa hyvä työntekijä, mutta loppujaan sinut on niin ylikuormitettu, että on pakko ollut ottaa lopputili?
04.03.2025 |
Minä alan olemaan itse siinä pisteessä. Jos loparit otan, niin se tulee varmasti johdolle täytenä pommina ja ovat lähes epäuskoisia. En vain enää selviä töistäni, eikä minulla ole niihin edes kunnon osaamista. Ne työt on vain laitettu minulle sen enempiä kysymättä kun on oletettu, että kyllähän se nyt nuo taitaa kun on perushyvä tekijä muutoinkin. Tilanne on mennyt siihen, että en saa enää mitään aikaan, kun pitäisi tehdä niitä töitä paineen alla joihin osaamiseni ei riitä. Joudun käyttämään niihin aikaa ja nekin työt jää tekemättä, jotka osaisin tehdä vanhalla rutiinilla.
Minulla ei ole enää mitään muuta ulospääsyä tilanteesta kuin lopputilin ottaminen, sillä kukaan muukaan ei noita tiettyjä töitä firmassa osaa, kun niiden taitajat ovat lähteneet pois. Minä olen "lähimpänä" niiden osaamista, mutta en silti niitä osaa lähellekään silä tasolla millä pitäisi. Eikä kukaan voi edes neuvoa, kun kaikki osaajat ovat lähteneet. Eikä noiden töiden tekemistä lopeteta, koska ne ovat olennainen osa firman liiketoimintaa, joten ne tulevat aina olemaan edessäni, jos tuolla pysyn.
Kyllä ketuttaa. Ennen tykkäsin olla tuolla töissä, mutta nyt olen käytännössä pakotettu lähtemään, jos haluan mielenterveyteni säilyvän.
Kommentit (63)
Kyllä. Muutaman viikon poissaolo tuosta työstä avasi silmät, kuinka valtavasti siellä toisia työntekijöitä kuormitetaan. Ensimmäisen viikon jälkeen olin aivan loppu siihen työtahtiin. Onneksi enää vähän aikaa tuolla ja sitten seuraavaa tehtävää kohti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oman osastoni kovimpia tekijöitä ja sehän näkyy työn määrässä. Olen puhunut monta vuotta, että voisin vähentää työkuormaa reilustikin ja minulta puuttuu tuuraaja.
No, tätä sitten suunniteltiin ylempänä ja ollaan jo minusta huolissaan. Mutta ennen kuin pääsen tekemään vähemmän pitää ensiksi perehdyttää omia töitäni muille. Sepä ei tietenkään ole kovin helppoa, kun yksi jäi pitkälle saikulle ja toinen on jo aiemmin ilmoittanut hakevansa oman alan töitä ja nyt olikin saanut uuden paikan.
Kyllä tässä itselläkin on vaihtoehtona joko jäädä pidemmälle sairaslomalle tai lähteä kokonaan. Alkaa olla mitta täynnä.
Niin tuttuja tarinoita.
Miksihän työnantajilla ei ole mitään vastuuta? Kuormitetaan työntekijöitä niin paljon, että uupuvat ja sitten kun ovat lähteneet, otetaan vaan uudet tilalle. Kyllä joku vastuu pitäisi olla myös työnantajalla työntekijän terveyden pilaamisesta.
Mä sain aikoinaan vakkaripaikan erääseen työpaikkaan 6 kk koeajalla, jossa oli ollut vastuuhenkilötä aiemmin neljä rajatulla työnkuvalla. Samoihin aikoihin ko. vastuuhenkilöitä vähennettiin puoleen ja vastuuhenkilöille annettiin lisää vastuita puolet työajasta.
Eli meitä olikin siinä vain kaksi tekemässä aiempien neljän henkilön työt ja niiden lisäksi supistettu puolella työajasta erityisvastuisiin käytettävä työ. Eli käytännössä tein aiemman kahden ihmisen työt puolella työajalla ja loppuaika muuta työtä.
Yritin viimeiseen asti saada selkiytettyä työnkuvaa ja saada jotain rotia siihen työmäärään, tuloksetta. Olen todella tunnollinen ja ahkera, joten yrittämisestä ei ollut kiinni. Työnantajan odotukset vain olivat jo lähtökohdiltaan epärealisistiset.
Onneksi, luojan kiitos sain uuden työpaikan aivan koeajan lopulla. Ilmoitin vain sitten helpottuneena koeajan loppupuolella, että en tule sitten huomenna enää töihin.
Nyt kuusi vuotta vakkarina nykyisessä työpaikassa, joka myös tahdiltaan tiukka on, mutta realistinen sentään.
varokaa loppuunpalamista ja nivelten kulumista. on tuttua tarinat. mulle laitettiin kaikki muiden sairasloma tuuraukset lisäksi mun lomat peruttiin usein. kun alkoi siitä vielä pahentua uuden johtajan myötä, niin otin loparit. jälkeenpäin yritettiin soitella takaisin, en suostunut enää tapaamisiin ja neuvotteluihin.kaduttaa etten lähtenyt 4 vuottta aiemmin pois sieltä.
kannattaa ottaa burnout loma, josta ei saa kylläkään sairasrahaa mutta saa palkatonta lomaa diagnoosilla burnout uupumus,vaikka viikko ja sitten etsiä uusi työ. mäkin etsin uutta työpaikkaa lomalla ja löysin. ei tarvinnut sitten palata sairaaseen johtamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikuormitus voi olla myös savustuskeino ulos työpaikasta, saatat yllättyä miten helposti päästävät sinut lähtemään, kenties vaikka samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen oman osastoni kovimpia tekijöitä ja sehän näkyy työn määrässä. Olen puhunut monta vuotta, että voisin vähentää työkuormaa reilustikin ja minulta puuttuu tuuraaja.
No, tätä sitten suunniteltiin ylempänä ja ollaan jo minusta huolissaan. Mutta ennen kuin pääsen tekemään vähemmän pitää ensiksi perehdyttää omia töitäni muille. Sepä ei tietenkään ole kovin helppoa, kun yksi jäi pitkälle saikulle ja toinen on jo aiemmin ilmoittanut hakevansa oman alan töitä ja nyt olikin saanut uuden paikan.
Kyllä tässä itselläkin on vaihtoehtona joko jäädä pidemmälle sairaslomalle tai lähteä kokonaan. Alkaa olla mitta täynnä.
Kuulostaa siltä että olet tehtävässä johon kukaan ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli tällainen hyvä tunnollinen luottotekijä jolle esimiehet nakittivat kaiken paskan mihin muut ei suostuneet tai pystyneet. Jaksoi aikansa kunnes romahti ja jäi mt-saikulle vuosikausiksi. Niin sitä arvostusta parhaita työntekijöitä kohtaan joissain paikoissa näytetään.
Kaikissa.
Olen ja saanut vain sen jälkeen paskaa niskaan kun kaikkensa antoi ja lopulta uupui. Siksi yrittäjä viha on kova, ikuisesti. Ketään ei arvosteta, sen tämän palstan tyhmien duunarienkin pitäisi tajuta, jotka kuvittelevat olevansa korvaamattomia ja jotenkin työnantajansa "lemmikkejä" se on valhetta jolla se yrittäjä saa sinut raatamaan itsesi uupumukseen ja sitten nakkaa pihalle kun on imenyt sinut kuiviin kuin hämähäkki! Kaiken tuon teette surkealla palkalla vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet ollut liian tehokas ja suoriutunut hyvin. Näille sitten kasaantuu kaikki hommat kunnes raja tulee vastaan. Pyydä päästä vaikka työnkiertoon, eli vaihdat johonki toiseen tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan mahdoton ajatus että voisit oppia ajan kanssa? Minulla oli samankaltainen tilanne ja se oli todella ahdistavaa, lopulta kuitenkin opin kaiken. Nyt on tullut lisää töitä ja saan silti kaiken tehtyä melko kivuttomasti. Ei mikään tilanne kestä ikuisuutta.
En oikein näe tuollaista toteutuvaksi. Minua ei muutoinkaan kiinnosta ne uudet työt yhtään. Ihmisen on todella vaikea oppia jotain, jos ei pohjakiinnostusta ole. Se ei muutoinkaan riitä, että oppisin tuossa ne tämän hetken epäselvät hommat. Niitä uusia hommia tulee koko ajan ajansaatossa lisää ja samaa paskaa tulisi olemaan kaikki tulevat vuodet.
Ap
Jää saikulle.
Olen nykyisessä niin hyvä että vaikka minulta yritetään vaatia niin paljon että palaisin loppuun pystyn asettamaan rajat mitä suostun tekemään. Minulla on kokemusta ja tietotaitoa sen verran hyvin että työnantajanikin tietää että jos uhkaa minua lopputilillä jos en tee niin kuin käsketään minulla on uusi työpaikka jo ennen kun se saa lauseen loppuun. Minua on jo vuosia yritetty ostaa ja kalastaa usealle kilpailevalle yritykselle ja työnantajani tietään hyvin tämän niin minulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada pyydettyä palkakorotusta. Opiskelu ja opiskelun ohella raadollinen työskentely kannatti todella paljon vaikka sillon opiskelu aikoina ei ollut koskaan vapaa aikaa eikä päässyt bielttämään ja hankkimaan elämyksiä ja oli koko ajan väsynyt ja fyysisesti loppu.
"Jotain asioita on uhrattava elämässä jotta voisi saavuttaa menestystä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsetkö eläkeputkeen, mikä on ikäsi? Jos pääset, niin ala tehdä niitä hommia niin huonosti, että sinut pannaan pois. Jos itse sanot itsesi irti, niin siitä seuraa 3kk karenssi.
3kk karenssi on pieni hinta elämästä. Mitätön.
karenssia ja työttömyyttä ei kannata pelätä,pahinta on mielen ja fyysisen terveyden menetys.sitä ei korvaa mikään.
Olin joskus firman parhaita tekijöitä. Mutta tein virheen. En ymmärtänyt kertoa pomolleni omasta ylivertaisuudestani eikä pomo sitä siis huomannut, tuli YT:t ja kenkää. Ne laiskurit tupakalla istujat saivat jäädä koska he muistivat käydä lipasemassa pari kertaa päivässä.
Se firma on nyt konkurssissa.
Muistan kun olin ensimmäisessä harjoittelussani, jossa jouduin tekemään yhden vakkarinkin työtehtäviä harjoittelijan palkalla, koska eivät meinanneet millään saada opintovapaan sijaista tuon työntekijän tilalle. Jouduin myös harjoittelijana osittain perehdyttämään sen seuraajan. Sain luultavasti jonkinlaisen burnoutin, koska jouduin tekemään ihan liikaa töitä ja vieläpä sellaisia, jotka eivät olisi harjoittelijalle kuuluneet.
Muistan ikuisesti, kuinka pomoni antoi minusta muuten hyvää palautetta, mutta mainitsi, etten tuo itseäni esille. Olisiko johtunut vaikka siitä, etten halunnut tuoda itseäni esille, ettei minua vaan olisi äkätty ja työnnetty vaan lisää ja lisää niitä hommia?! Varmaan maailman luonnollisin reaktio vastaaviin ylikuormitustilanteisiin joutuneilla. Ihan älytöntä, miten vuosikymmenten uran tehneellä pomolla ei ollut yhtään pelisilmää tuon asian suhteen. En tietenkään uskaltanut sanoa mitään syytä sille, etten tuonut itseäni esille.
Meiltä irtisanottiin melkein puolet henkilöstöstä ja nämä hommat jaettiin muille. Ihan hirveesti töitä, perehdytys surkeaa ja odotetaan joka vuosi kasvavaa tulosta. No nousijan se tulos kun kulut vähenivät. Pakko jaksaa vaan.
Olen ollut, otin loparit. Työmäärää lisättiin pikkuhiljaa aina uusia töitä ja kyllä sä tän ehdit ja tää on tärkeä ja sä osaat tän hyvin.
Lue: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Peter_principle Peter principle, eli työelämä antaa osaavalle ihmiselle aina lisää töitä, kunnes niistä ei enää selviä. Urakehitys tyssää siihen. Siksi loparit ja paikan vaihto on tarpeen.
En ottanut lopareita, mutta en hakenut jatkoa määräaikaiseen sopimukseen, kun se päättyi. Olivat ihmeissään tästä, sanoin vain että aion katsella nyt vähän uusia kuvioita. Oli ihan hullumainen paikka, vaikka työt olivatkin kivoja (niitä vain oli niin paljon, ettei toivoakaan saada tehtyä ja pysyttyä järjissään).