Oletko ollut työpaikassa hyvä työntekijä, mutta loppujaan sinut on niin ylikuormitettu, että on pakko ollut ottaa lopputili?
Minä alan olemaan itse siinä pisteessä. Jos loparit otan, niin se tulee varmasti johdolle täytenä pommina ja ovat lähes epäuskoisia. En vain enää selviä töistäni, eikä minulla ole niihin edes kunnon osaamista. Ne työt on vain laitettu minulle sen enempiä kysymättä kun on oletettu, että kyllähän se nyt nuo taitaa kun on perushyvä tekijä muutoinkin. Tilanne on mennyt siihen, että en saa enää mitään aikaan, kun pitäisi tehdä niitä töitä paineen alla joihin osaamiseni ei riitä. Joudun käyttämään niihin aikaa ja nekin työt jää tekemättä, jotka osaisin tehdä vanhalla rutiinilla.
Minulla ei ole enää mitään muuta ulospääsyä tilanteesta kuin lopputilin ottaminen, sillä kukaan muukaan ei noita tiettyjä töitä firmassa osaa, kun niiden taitajat ovat lähteneet pois. Minä olen "lähimpänä" niiden osaamista, mutta en silti niitä osaa lähellekään silä tasolla millä pitäisi. Eikä kukaan voi edes neuvoa, kun kaikki osaajat ovat lähteneet. Eikä noiden töiden tekemistä lopeteta, koska ne ovat olennainen osa firman liiketoimintaa, joten ne tulevat aina olemaan edessäni, jos tuolla pysyn.
Kyllä ketuttaa. Ennen tykkäsin olla tuolla töissä, mutta nyt olen käytännössä pakotettu lähtemään, jos haluan mielenterveyteni säilyvän.
Kommentit (63)
Juuri tämä asia: johto toteaa asioita vuosikokouksessa. Hyvässä työpaikassa on säännöllinen viikoittainen henkilöstöpalaveri, ettei asiat pääsisi tulehtumaan ja vääristymään.
Olin joskus yhdessä pskassa paikassa jossa työtehtävät osoittautuivat huomattavasti monipuolisemmiksi ja vaativammiksi kuin mitä hakuilmoituksessa oli esitetty.
Tykkäsin kyllä niistä töistä, mutta mua alettiin katsoa vinoon kun pyysin paperille työnkuvausta (ikään kuin se olisi ollut jotain outoa ja ennenkuulumatonta). Pelkäsivät tietysti että alan vaatia lisää liksaa. Useista pyynnöistä huolimatta sitä paprua ei koskaan tehty, enkä saanut myöskään lisää palkkaa, vaikka osalleni lankesi vielä useampia tehtäviä kuin alunperin.
Muista syistä johtuen läksin sitten hakemaan jotain uutta paikkaa, jossa tehtävät olisivat olleet selvemmät alusta lähtien. Olin jo niin rasittunut, että sanoin itseni irti ja olin työttömänä muutaman kuukauden, mikä oli ihan hyvä että sain levätä.
En näe, että siinä paikassa mikään olisi muuttunut, kun kerta olivat tyytyväisiä suorituksiini jopa niin että vähän väliä sain uusia lisätehtäviä. Sellainen tilanne on ihan kestämätön, vaikka tykkäisi miten paljon itse tehtävistä.
Terveessä maailmassa olisit saanut kolmen ihmisen palkan ja niillä säästöillä sulla olisi ollut varaa itse maksaa psykologit ja muut tai ottaa tarvittaessa lomaa.