Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.
Näin kärjistetysti.
Hyvin tyypillinen ongelma siis on aivan arkipäivän peruskielen osaamattomuus, täysi kyvyttömyys kommunikoida aivan alkeet, vaikka kieltä on opiskeltu pitkällekin, käyty läpi kaikki mahdollinen kielioppi koukeroineen ja sääntöineen, luettu älyttömän vaikeaa tekstiä oppikirjoista ja käännetty niitä sekä harjoiteltu todella vaikeita sanoja.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla, että "opiskelin ranskaa neljä vuotta, enkä sanaakaan osaa arkielämässä sanoa tai kommunikoida".
Tein aloituksen siksi, että olen nyt aloittanut vieraan kielen opiskelun, enkä halua tuhrata tähän viittä vuotta aikaa todetakseni, etten osaisi edes sämpylää kahvilassa sitten tosipaikan tullen tilata.
Eli keskustelua tehokkaasta kielten opiskelusta ja vinkkejä. Ihan arkielämän tilanteita varten, ei mitään ydinfysiikkatasoiselle osaamiselle pyrkimistä.
Eli miten uusi kieli kannattaa opiskella, että ihan normaalissa arjessa pystyisi tuosta noin vain puhumaan perusjuttuja!
Kommentit (249)
Sitä kieltä pitäisi kuulla/ käyttää jatkuvasti. Tämä toteutuu tehokkaasti esim. englannin kanssa.
Käytä kieltä arjessa jatkuvasti, se on ainoa tapa. Esimerkiksi meillä on toisena kotikielenä latina, jota puolison kanssa puhutaan.
Kielten oppikirjoissa pitäisi myös olla paljon enemmän ihan arkielämän kommunikointia. Ei heti hyppäystä ihme tarinoihin ja vaikeisiin sanoihin, joilla et tee yhtikäs mitään sitten arkielämän tilanteissa, kun pitäisi saada suu auki.
Onko duolingossa siis arkielämän kommunikointi niin, että saat sitten oikeasti suun auki arkielämän tilanteissa?
Hankkia kieltä puhuva rakas. Toki jos on aviossa niin hankala tilanne.
Vikahan on siinä, että jos kieltä ei tarvitse arkipäivässä niin se näivettyy ja unohtuu kokonaan ellei aktiivisesti itse tee jotain sen ylläpidon eteen. Eli kyse on motivaatiosta. Jos oikeasti haluat oppia kielen ja ylläpitää taitoa niin käytät sitä aktiivisesti myös oppituntien ulkopuolella, esim. pyörit senkielisillä sivustoilla, katsot senkielisiä ohjelmia ja videoita, jne.
Suomessa painotetaan kielioppia mikä on ihan väärin. Kaikki vaan miettii milähän sanamuoto tai -järjestys tähän piti tulla ja pysyvät puhumattomina.
Parempi oppia paljon sanastoa, fraaseja ja vain avata suunsa. Ihan sama meneekö oikein vai sinnepäin kunhan vastapuoli ymmärtää! Kun on päässyt puhumisen alkuun voi alkaa korjailemaan kielioppia.
Tällä menetelmällä olen opiskellut italian kielen, toki etuna maassa oleskelu pitkiä aikoja kerrallaan. Aloitin raksa- ja ruokakauppasanastosta ja nyt pystyn jo rupattelemaan kuulumiset ja asioimaan puhelimitsekin
Vierailija kirjoitti:
Hankkia kieltä puhuva rakas. Toki jos on aviossa niin hankala tilanne.
Eihän avioliitto ole este vaan pelkkä hidaste
"Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata."
HUOM! Asia on niin, että ET OLE OPISKELLUT.
Suomessa on monilla se ajatus, että jos ei osaa kieltä täydellisesti tai ääntämys on vähän väärin niin parempi olla hiljaa. Tottakai koulussa pitäisi olla ne lauseet juuri oikein, mutta jos kahvilassa tilaat kahvi yksille ja kakkupala, kyllä ne ymmärtää, eikä rupea nauramaan että mikäpelle tuo on kun ei osaa kieltä täydellisesti.
Se vaatii vain rohkeutta mennä puhumaan sitä vierasta kieltä, harjoittelu tekee mestarin.
Duolingossa on niitä puhetehtäviä niin saa harjoitusta, se on kätevä apua kielen oppimiseen.
Usein kyse on rohkeudesta. Osattaisiin kyllä mutta ei uskalleta käyttää kieltä. Ja kuvitellaan, että puhua voi vain täydellisin lausein kun usein riittää myös "vähän sinne päin" puhuttu kieli.
Vierailija kirjoitti:
Usein kyse on rohkeudesta. Osattaisiin kyllä mutta ei uskalleta käyttää kieltä. Ja kuvitellaan, että puhua voi vain täydellisin lausein kun usein riittää myös "vähän sinne päin" puhuttu kieli.
No näinhän se on. Toisaalta kyllähän suomalaiset varsin ilkeämielisesti nauravat esim. rallienglannille, vaikka sanoma tulisi sillä selväksi. Ensin pitäisi lopettaa se pilkkaaminen, sitten vasta olettaa, että on rohkeutta virheiden tekemiseen.
Jos ei kapasiteetti riitä niin sitten ei opi.
Vierailija kirjoitti:
Vikahan on siinä, että jos kieltä ei tarvitse arkipäivässä niin se näivettyy ja unohtuu kokonaan ellei aktiivisesti itse tee jotain sen ylläpidon eteen. Eli kyse on motivaatiosta. Jos oikeasti haluat oppia kielen ja ylläpitää taitoa niin käytät sitä aktiivisesti myös oppituntien ulkopuolella, esim. pyörit senkielisillä sivustoilla, katsot senkielisiä ohjelmia ja videoita, jne.
Paras on kun opiskelee ensin esim. ranskaa ja kun on tarpeeksi oppinut, niin muuttaa Ranskaan asumaan ja siellä opiskelee lisää. Taatusti tarvitsee kieltä arjessa ja tulee käytettyä aktiivisesti, kun ei voi käyttää suomea missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyse on rohkeudesta. Osattaisiin kyllä mutta ei uskalleta käyttää kieltä. Ja kuvitellaan, että puhua voi vain täydellisin lausein kun usein riittää myös "vähän sinne päin" puhuttu kieli.
No näinhän se on. Toisaalta kyllähän suomalaiset varsin ilkeämielisesti nauravat esim. rallienglannille, vaikka sanoma tulisi sillä selväksi. Ensin pitäisi lopettaa se pilkkaaminen, sitten vasta olettaa, että on rohkeutta virheiden tekemiseen.
Juuri niin. Monikaan julkisuuden henkilö joita haastatellaan englanniksi, eivät puhu mitenkään hyvää englantia.
Vierailija kirjoitti:
Hankkia kieltä puhuva rakas. Toki jos on aviossa niin hankala tilanne.
Tehokkainta on omaksua kielen alkeet, sitten elää kielen ympäröimänä. Romanssi kieltä käyttävässä maassa on hyvä. Kun kieltä käyttää arkitilanteissa, ja varsinkin kun haluaa ilmaista itseään kiinnostuksen kohteelle, on hyvä motivaatio oppia kieltä. Esimerkiksi vaihto-oppilasvuosi maassa, jossa kieltä puhutaan, on hyvä. Mutta on vaikea päästä sisään kulttuuriin tai yhteiskuntaan, mikäli ei osaa lainkaan kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vikahan on siinä, että jos kieltä ei tarvitse arkipäivässä niin se näivettyy ja unohtuu kokonaan ellei aktiivisesti itse tee jotain sen ylläpidon eteen. Eli kyse on motivaatiosta. Jos oikeasti haluat oppia kielen ja ylläpitää taitoa niin käytät sitä aktiivisesti myös oppituntien ulkopuolella, esim. pyörit senkielisillä sivustoilla, katsot senkielisiä ohjelmia ja videoita, jne.
Sivustot ja ohjelmat/videot vieraalla kielellä ovat passiivista oppimista. Auttaa tietysti jonkun verran mutta puhuminen ei silti onnistu kovinkaan kummoisesti. Oma kokemus. Katsoin Italian RAI kanavasta kaikkea mahdollista ja tekstitin filmit/lähetykset myös italiaksi jotta kuulin ja luin tekstit myös. Opin hyvin ymmärtämään kahden vuoden katselulla. Mutten puhumaan. Menin sitten Firenzeen intensiivikurssille kahdeksi viikoksi, jossa oli 8 tuntia päivässä kurssia. Kurssi oli rasittava todellakin mutta koska halusin muuttaa Italiaan, niin pakko oli oppia kieltä, että pystyi hoitamaan asiansa. Ja opin myös ja hyvin. Nyt olenkin jo Italiassa monia vuosia asunut. Päinvastoin kuin moni on tälläkin palstalla kirjoittanut, että italian kieli olisi helppoa. Ei se ole. Verbien taivutus ja muukin kielioppi - kun on pidemmälle oppinut, ei ole helppoa. Nykyään tietysti puhun sujuvasti ja luen italiankielisiä kirjoja ja alatekstejä en tarvitse enää vuosiin telkkarin katseluun. Enkä ole täysin kielilahjaton kun saksalaisena puhun tietty saksaa ja englantia sujuvasti. Samoin suomea ja ruotsia. Saksassa jouduin työn puolesta opettelemaan viroakin. Ranskaa huvikseni opetellut myös ja sujuu auttavasti kun lomailen siellä. Enempää en viitti.
Änkyröillä on psykologinen este ylitettävänä. Sen yli mennään jos ei olla vellipöksyjä. Sen jälkeen kieltä on helppo puhua.
Ainakin sitä sanotaan, että lapsethan oppivat kielensä ensin kuuntelemalla, sitten pikku hiljaa puhumalla. Sitten vasta tulee kirjoittaminen ja paljon myöhemmin kielioppi koulussa.
Tuo tapa ainakin ns. toimii.