Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.
15.02.2025 |
Näin kärjistetysti.
Hyvin tyypillinen ongelma siis on aivan arkipäivän peruskielen osaamattomuus, täysi kyvyttömyys kommunikoida aivan alkeet, vaikka kieltä on opiskeltu pitkällekin, käyty läpi kaikki mahdollinen kielioppi koukeroineen ja sääntöineen, luettu älyttömän vaikeaa tekstiä oppikirjoista ja käännetty niitä sekä harjoiteltu todella vaikeita sanoja.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla, että "opiskelin ranskaa neljä vuotta, enkä sanaakaan osaa arkielämässä sanoa tai kommunikoida".
Tein aloituksen siksi, että olen nyt aloittanut vieraan kielen opiskelun, enkä halua tuhrata tähän viittä vuotta aikaa todetakseni, etten osaisi edes sämpylää kahvilassa sitten tosipaikan tullen tilata.
Eli keskustelua tehokkaasta kielten opiskelusta ja vinkkejä. Ihan arkielämän tilanteita varten, ei mitään ydinfysiikkatasoiselle osaamiselle pyrkimistä.
Eli miten uusi kieli kannattaa opiskella, että ihan normaalissa arjessa pystyisi tuosta noin vain puhumaan perusjuttuja!
Kommentit (249)
Me ollaan kaikki erilaisia oppijoita. Aina toitotetaan, että katso elokuvia tms kyseisellä kielellä, mutta itse en kyllä opi näin.
Omalla kohdallani parhaiten toimii se, että pikainen kielioppi ja sitten vaan puhumaan. Tekemään virheitä, oppimaan niistä. Me suomalaiset ollaan erityisen ujoja puhumaan vieraita kieliä, ja haluamme puhua sujuvasti ennen kuin edes yritämme - sanomattakin on selvää, ettei se näin mene.
99,9% ajasta kun olen harjoitellut kielten puhumista esim ulkomailla kaupassa asioidessa, niin vastaanotto on ollut ilahtunut ja auttavainen.
Se 0,01% on sitten ranskalaiset, jotka muutenkin on ihan persreikiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aidosti ihmettelen rallienglannille nauramista. Ranskalaisilla, tanskalaisilla, venäläisillä, espanjalaisilla, saksalaisilla ja italialaisilla on kaikilla todella selkeä aksentti puhuessaan englantia ja eivät näytä häpeävän.
Rallienglannille naurajat eivät tiedä mitään asiasta nimeltä aksentti.
Aksentti tulee jo lapsena siihen omaan äidinkieleen. Myöhemmällä iällä erikseen opiskeltu kieli ei poista sitä omaa aksenttia ikinä täydellisesti. Se on fysiologisesti mahdotonta, niin vahva on äidinkielen aksentti.
Eli natiivi kielen puhuja kuulee kyllä, onko puhuja itse natiivi vai ei. Sen vain kuulee. Ja se on täysin normaalia! Kuuluu asiaan, että oman maan aksentti kuuluu läpi. Se on kaikilla ihmisillä, jotka puhuvat muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään.
Enemmän ihmetyttää rallienglannille naurajat, että heiltä puuttuu tämmöinen yleissivistys aksentista.
Vierailija kirjoitti:
Kielten oppikirjoissa pitäisi myös olla paljon enemmän ihan arkielämän kommunikointia. Ei heti hyppäystä ihme tarinoihin ja vaikeisiin sanoihin, joilla et tee yhtikäs mitään sitten arkielämän tilanteissa, kun pitäisi saada suu auki.
Juu tuosta olen samaa mieltä. Esim. enkun tunnilla ei opetettu kuin kirjakieltä ei ymmärtämään esim miten eri alueilla briti kutsuvat esim. lunasta sanalla dinner ja illallista sanalla tea. Jos tuota ei missään opeteta ei maassa vieraileva tiedä mistä puhekumppani puhuu tarvoittaako hän lounasta vai mitä. Minä opin tämän sitten käytännössä maassa vieraillessani ja tutustuessani paikallisiin ihmisiin. Sama varmaan on muissakin kielissä, että pitäisi mahdollisuuksien mukaan opettaa sitä puhelieltäkin ja muutenkin kiinnittää huomiota sanojen lausuntaan. Aikoinaan ei omana kouluaikanani kiinnitetty lausumiseen huomiota kunhan vain opettaja arvasi mitä oppilas sanoi.
Valtaosa suomalaisistahan osaa nykyään hyvin tai vähintään auttavasti englantia. Kannattaa miettiä, miten on päässyt englannissa sille tasolle, ja soveltaa samoja keinoja muidenkin kielten oppimiseen. Mahdollisuuksia löytyy kyllä, vaikka niitä saattaa joutua etsimään vähän aktiivisemmin ja motivaation ylläpitäminen saattaa olla haasteellisempaa kuin englannin kielen tapauksessa.
Jos olet facessa siellä on esimerkiksi ainakin enkua opettavia videoita ja italiaa opettavia videoita ja niissä lausuntaan kiinnitetään huomiota. Esim. Yksi italialainen, joka asuu briteissä ja on oppinut bittienkun salat ja opettaa sekä italiaa että enkkua videoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä tason opiskelusta on kyse? Filologian opiskelu yliopistossa tökkii jo esimmäisenä vuonna, jos ei ole koulun lisäksi ollut muuta kosketusta kieleen. Sisäänpääsykin vaikeaa. Puolia opintopisteitä väkerretään tuntitolkulla kotona. Ihan eri tasolla 'opiskellaan', jos käydään istumassa pari tuntia viikossa työväenopiston iltakurssilla. Pari sivua kotitehtäviä voi tehdä, jos huvittaa. Seuraavalla tunnilla kerrataan kuitenkin.
Ihan alkeista lähtemisestä siis. Ja tavoitteena on vain kommunikointi arkielämässä. Tuntuu, että tuohon ei pääse, vaikka opiskelisi vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet facessa siellä on esimerkiksi ainakin enkua opettavia videoita ja italiaa opettavia videoita ja niissä lausuntaan kiinnitetään huomiota. Esim. Yksi italialainen, joka asuu briteissä ja on oppinut bittienkun salat ja opettaa sekä italiaa että enkkua videoissaan.
Youtube on todella hyvä kanava opetella mitä tahansa kieltä. Löytyy kielioppi, helppoja tarinoita teksteillä ja ilman, arkipäivän dialogeja, musiikkia ja tuhansien eri opettajien opettamana. Ja jokaiselle taitotasolle on kymmeniä tuhansia videoita. Ja videoita voi aina katsoa uudelleen, ilmaiseksi.
Useimmiten opetuskieli on englanti, suomeksi löytyy todella huonosti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä tason opiskelusta on kyse? Filologian opiskelu yliopistossa tökkii jo esimmäisenä vuonna, jos ei ole koulun lisäksi ollut muuta kosketusta kieleen. Sisäänpääsykin vaikeaa. Puolia opintopisteitä väkerretään tuntitolkulla kotona. Ihan eri tasolla 'opiskellaan', jos käydään istumassa pari tuntia viikossa työväenopiston iltakurssilla. Pari sivua kotitehtäviä voi tehdä, jos huvittaa. Seuraavalla tunnilla kerrataan kuitenkin.
Ihan alkeista lähtemisestä siis. Ja tavoitteena on vain kommunikointi arkielämässä. Tuntuu, että tuohon ei pääse, vaikka opiskelisi vuosia.
Musiikki myös auttaa kielen opettelussa ja lausumisessa. Voit laulaa laulujen mukana opiskelemasi kielellä laulettuja kappaleita vaikkei olisi lauluääntäkään, kunhan sen tekee kotina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä tason opiskelusta on kyse? Filologian opiskelu yliopistossa tökkii jo esimmäisenä vuonna, jos ei ole koulun lisäksi ollut muuta kosketusta kieleen. Sisäänpääsykin vaikeaa. Puolia opintopisteitä väkerretään tuntitolkulla kotona. Ihan eri tasolla 'opiskellaan', jos käydään istumassa pari tuntia viikossa työväenopiston iltakurssilla. Pari sivua kotitehtäviä voi tehdä, jos huvittaa. Seuraavalla tunnilla kerrataan kuitenkin.
Ihan alkeista lähtemisestä siis. Ja tavoitteena on vain kommunikointi arkielämässä. Tuntuu, että tuohon ei pääse, vaikka opiskelisi vuosia.
Musiikki myös auttaa kielen opettelussa ja lausumisessa. Voit laulaa laulujen mukana opiskelemasi kielellä laulettuja kappaleita vaikkei olisi lauluääntäkään, kunhan sen tekee kotina yksin.
Lyriikoissa voi olla ihan kummallisia lauserakenteita eikä niistä välttämättä paljon muuta kuin irrallisia sanoja voi opiskella. Suomenkielistenkin laulujen sanoituksista keskustellaan ja kiistellään, kun ei niistä saa selvää, mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyse on rohkeudesta. Osattaisiin kyllä mutta ei uskalleta käyttää kieltä. Ja kuvitellaan, että puhua voi vain täydellisin lausein kun usein riittää myös "vähän sinne päin" puhuttu kieli.
No näinhän se on. Toisaalta kyllähän suomalaiset varsin ilkeämielisesti nauravat esim. rallienglannille, vaikka sanoma tulisi sillä selväksi. Ensin pitäisi lopettaa se pilkkaaminen, sitten vasta olettaa, että on rohkeutta virheiden tekemiseen.
Ei koskaan tule sellaista maailmaa jossa tuo toteutuisi, joten parempi vain että puhut vaan menemään juuri niin kuin puhut ja annat piupaut pilkkaajille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltä oppii puhumaan vain puhumalla. Netistä varmaan löytyy ryhmiä tms. missä voi opetella puhumaan. Leffoja voi katsoa ilman tekstitystä ja lukea kirjoja kielellä tai pienemmällä kynnyksestä uutis artikkeleita. Itse kuvittelin joskus ymmärtäväni kohtuu hyvin englantia kunnes aloin lukemaan kirjoja kielellä.
Itse olen kieltä oppinut parhaiten sitä aktiivisesti käyttämällä. Koulu on toiminut tukena, ja valaissut kieliopin kannalta asioita, joita en ole tajunnut. Siten se on laajentanut ymmärrystäni, mikä on taas helpottanut uuden oppimista.
Valtaosan uusista sanoista olen oppinut ihan muualta kuin koulun kirjoista - viihteestä. Lukiossa meillä oli teemasanastoja pitkässä englannissa, ja melkein aina tiesin sanoista reilusti yli puolet.
Lapsena katsoin paljon, joka päivä, englanninkielisiä YouTube-videoita, luin toisinaan lyriikkojen suomennuksia ja vertasin niitä englanninkielisiin lyriikkoihin, katsoin sarjoja ja pelasin videopelejä. Sarjoista, peleistä ja videoista oppi hyvin idiomaattista englantia, englantilaisille tyypillisiä ilmaisuja, slangia ja uusia sanoja. Sarjat opettivat myös vuorovaikutustilanteista eri paikoissa, kuten ravintolassa/respassa, ja ylläpitivät muistissa koulussa opittua tietoa.
Vähän vanhempana sitten lisäksi fanfikkejä, kauhutarinankerronta-audioita ja kauhuanimaatioita, joissa oli kerrontaa taustalla. Wansee Entertainment oli yhdessä vaiheessa minulla hitti. Ja sitten myös kaikki Top 10 videot, usein nekin pelottavista aiheista. Yhdessä vaiheessa minulla oli myös nettikavereita, joidenka kanssa vaihdettiin pitkiä viestejä, ja yritettiin käyttää (ainakin meidän mielestä) siistejä ja hienoja sanoja. :D
Nykyisin lähinnä kuuntelen kauhutarinoita Mr. Nightmarelta, pelaan todella tarinallisesti pakattuja videopelejä, joissa monessa varmaan 80% tekstiä 20% pelaamista ja katson sarjoja. Lukiossa olen yrittänyt myös lukea enemmän kirjoja ja uutisia, opettajan suosituksesta. Sitten nykyään myös roolipelaan tekoälyn kanssa, vaikka en jaksakaan niin paljon panostaa kirjoittamiseeni. xp
Olen todella iloinen, että lapsena olen ollut niin aktiivinen käyttämään englantia. Ei ole kielen omaksuminen tapahtunut ihan muutamassa vuodessa, vaan monien vuosien tietoisen ja epätietoisen harjoittelun tuloksena. Toki näin 2005 syntyneelle on ollut helpompaa kehittyä englannissa verrattuna isääni, koska digitalisaatio ja muu on helpottanut englannin kielelle altistumista.
Nykyään olen kuitenkin liian malttamaton kuuntelemaan ja katsomaan sarjoja uudella kielellä, koska alkaa heti tympimään, jos on joku sana, jota en ymmärrä tai en tajua kuulemaani sanasta sanaan. :D Tai no, riippuu kielestä ja siitä, miten kiinnostunut olen sitä oppimaan. Tämä turhautuminen on läsnä lähinnä ruotsin kielessä, koska vapaaehtoisesti en olisi sitä alkanut opiskelemaan ikimaailmassa.
Ruotsin kieltä ei myöskään opiskeltu niin perusteellisesti verrattuna englannin kieleen. Englannin tunneilla tekstit käännettiin suomeksi, sanoja ja lauseita luettiin ääneen, kuunneltiin audioita ja pidettiin kuulunymmärtämistä. Kyllä meillä samoja juttuja oli myös ruotsin tunneilla, mutta englannin kielen opiskelu aloitettiin kevyesti jo 1-LUOKALLA. Ruotsin kieli tuli vasta 6-luokalla. Sen lisäksi yläasteen ruotsin tunneilla opiskeltiin aika lailla itsenäisesti, ja tunnit eivät olleet niin ohjaavia. Kuumottavia läksyntarkastuksia en myöskään muista ruotsin tunneilta, mikä on varmasti vaikuttanut opiskeluun. :D
Nyt lukiossa näin vuosi ennen ylioppilaskokeita olen skarpannut, ja soveltanut samoja keinoja, mitä olen englannin kielen oppimiseen käyttänyt, ruotsin kielen oppimiseen tasoni huomioiden. Olen katsonut ruotsinkielisiä lastensarjoja Yle Areenasta ja SVT-nimisestä suoratoistopalvelusta ruotsin tekstityksillä. YouTubesta joskus katson Snabb Faktaa, sekin myös tekstityksin. Uutisia luin ennen lukulomaa lähes joka päivä Aftonbladetista, ja se on varsinkin auttanut ruotsin kielen oppimisessani paljon. Kunhan läpi edes pääsisi.🤞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus: kielten OPETTAMISESSA on jotain perusteellisesti pielessä. Kaikki suomalaiset opiskelevat nykyään kieliä koulussa enemmän tai vähemmän. Siihen on joku syy, kun nuoretkaan eivät osaa kieltä.
Omana kouluaikanani kielioppi oli tärkeintä. Nyt aikuisena on paljastunut, että ei sillä ole oikeastaan muuta väliä kuin se, että osaa muotoilla lauseen niin, että se on joko kysymys tai vastaus. Kuullun ymmärtämistä ei paljon ollut, ja puhumista me varomme viimeiseen saakka, jotta kukaan ei naura väärälle sanalle.
Minusta on todella kummallista, että esimerkiksi 10 vuotta Suomessa asuneet eivät osaa suomea kuin parhaimmillaankin auttavasti. Monet näistä ovat suomalaisen miehen kanssa naimisissa olleita naisia. Miten he ovat voineet tulla ne vuodet toimeen suomalaisen kielitaidottoman miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko duolingossa siis arkielämän kommunikointi niin, että saat sitten oikeasti suun auki arkielämän tilanteissa?
SIellä on esim tehtävä että "Joku" kysyy jotain, ja sä vastaat, kirjoitat riville ja lopuksi kone tarkastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyse on rohkeudesta. Osattaisiin kyllä mutta ei uskalleta käyttää kieltä. Ja kuvitellaan, että puhua voi vain täydellisin lausein kun usein riittää myös "vähän sinne päin" puhuttu kieli.
No näinhän se on. Toisaalta kyllähän suomalaiset varsin ilkeämielisesti nauravat esim. rallienglannille, vaikka sanoma tulisi sillä selväksi. Ensin pitäisi lopettaa se pilkkaaminen, sitten vasta olettaa, että on rohkeutta virheiden tekemiseen.
Ei koskaan tule sellaista maailmaa jossa tuo toteutuisi, joten parempi vain että puhut vaan menemään juuri niin kuin puhut ja annat piupaut pilkkaajille
Suomalaisten rallienglannista ei ole kirjoja kirjoitettu, mutta tuli mieleen tarina eräästä fyysikosta, joka ei varsinaisesti saksaa osannut. Hän meni ostamaan vaakaa, koska aikoi punnita jotain. Tarinan mukaan hän pyysi kaupassa saksankielellä kehtoa, koska aikoi uskaltaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Nuoret kieltytyvät suullisista harjoituksia, eivät pysty kommunikoimaan muiden kanssa. Kommunikointi suomeksikin ilman viestejä on hankalaa. Välkällä seisovat ringissä ja kommunikoivat kännykä kautta.
2. Vain kirjallista taitoa mitataan (ylppärit), joten siihen panostetaan.
Jokaisessa ylppäreiden kielikokeessa on myös kuuntelutehtäviä.
Yliopistossa oli sentään jotain suullista tenttiä tai tehtävää. Säälistä minäkin sain niistä hyväksytyn.
Moni ajattelee, että uuden kielen opiskelussa on tärkeää saada kielioppi täydelliseen hallintaan. Mutta tämän ajatusmallin voi kumota kysymällä, kuinka moni meistä osaa suomenkaan kieliopin täydellisesti? Suomalaiset puhuvat ja kirjoittavat usein aivan miten sattuu, eivätkä muidenkaan kielten puhujat osaa omia äidinkieliään täydellisesti. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi, ja oikeastaan muulla ei ole väliä.
Nykyään on paljon eri sovelluksia kielten opiskeluun, kuten Duolingo ja WordDive. Näissä sovelluksissakaan ei pyritä ensisijaisesti siihen että saat kieliopin täydellisesti haltuun, vaan siihen että opit riittävän laajan sanaston. On tutkittua, että jos hallitset noin 2500-3000 englanninkielistä sanaa, ymmärrät noin 90 % englanninkielisistä arkipäivän keskusteluista ja loput 10 % osaat joko päätellä kontekstista, tai kykenet kysymään joltain muulta englantia puhuvalta englanniksi.
Joku, jonka äidinkieli on muu kun suomi, voi ihan hyvin sanoa esim. Minä mennä kauppa. Siinä on kolme sanaa suomeksi, ja ymmärrät mitä hän sanoo, vaikka lause onkin kieliopillisesti heikko. Englannin kielessäkin on oikeastaan usein merkityksetöntä, käytätkö sanan edessä artikkelia a, an vai the, vai käytätkö ollenkaan koko artikkelia. Koulussa meille opetetaan että sillä on väliä, ja joskus toki onkin, mutta arkipäivän tilanteissa useimmiten ei mitään merkitystä. Sama pätee sanojen in, on, to, at jne. osalta, joskus väärä valinta voi muuttaa lauseen merkitystä hieman, mutta ei todellakaan aina, ja vaikka näin kävisikin niin kuulija voi joskus päätellä kontekstista, mitä tarkoitit.
Summa summarum: sanasto haltuun joko omalla pänttäämisellä tai jonkin sovelluksen avulla. Kieliopin opiskelukin on välttämätöntä, mutta en vain antaisi sille niin suurta painoarvoa että sen täytyisi olla täydellisessä hallinnassa, vaan annan isomman painoarvon laajalle sanaston osaamiselle.
Noissa maissa ei ole muutenkaan samanlaista häpeämiskulttuuria kuin Suomessa, kai sinun se pitäisi tietää.