Lue keskustelun säännöt.
Voitko kertoa äidillesi huolista ja murheista?
Kommentit (70)
Äitini on kuollut, mutta kerron silti. Kuvittelen että hän on läsnä henkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi. Ainoastaan vaimolle voi kertoa kaiken. Jengi on todella ymmärtämätöntä
No en. Ei hänestä ole mitään apua tai tukea, vaan tekee aina omista tunteistaan isoimman numeron. Ei sellaisessa äidissä kannata roikkua, vaan mennä eteenpäin
No en, enkä edes näin aikuisena sellaista odota. Sen lisäksi hän on täysin eri sukupolvea omine arvomaailmoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi. Ainoastaan vaimolle voi kertoa kaiken. Jengi on todella ymmärtämätöntä
(oletan kommentoijan olevan mies) Samaa sanonut oma puoliso. Miesten ongelmien suhteen yhä ajatellaan vähättelevästi.
En. En tosin kaipaakaan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kertoa. Eikä ne hänelle kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi. Ainoastaan vaimolle voi kertoa kaiken. Jengi on todella ymmärtämätöntä
(oletan kommentoijan olevan mies) Samaa sanonut oma puoliso. Miesten ongelmien suhteen yhä ajatellaan vähättelevästi.
Oletat ihan oikein. Tarkoitin kuitenkin laajasti kaikkea mikä elämään liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on kohta 80, ja voisin toki kertoa. Aikuisena ihmisenä kuitenkin tiedostan hänen kovasti konservatiiviset arvonsa. Kuuntelisi minua kohteliaasti, ja itsekseen sitten ihmettelisi ja kauhistelisi juttujani. Ei millään tapaa win-win-tilanne. Puhun ongelmistani ystävieni, ja tarpeen vaatiessa terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No en. Ei hänestä ole mitään apua tai tukea, vaan tekee aina omista tunteistaan isoimman numeron. Ei sellaisessa äidissä kannata roikkua, vaan mennä eteenpäin
Mun äiti alkaa myös välittömästi tilittää jotain omia (tai jopa tuttaviensa!) ongelmia. Tai alkoi. En nykyään enää kerro yhtään mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kyllä, mutta en halua huolestuttaa häntä kun hän on jo vanha ja sydänsairas.
En. Sairastaa parantumatonta syöpää, joten hänellä on omia murheita ihan tarpeeksi. Lisäksi kasvaimia on myös aivoissa, joten ei ole ihan kartallakaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan voinut, on etäinen ja tuomitseva. Joskus tulee tunne että on "äitiä ikävä". Isä oli myöa pois kuvioista eikä ketään muutakaan läheistä aikuista saatavilla. Jätti aukon perustuvallisuuteen, onneksi sitä on saanut paikattua itse aikuisena.
En. Ei olla koskaan juteltu mistään sillä tavalla kunnolla. Hyvät välit meillä on ja viestitellään usein. Mutta mistään, mihin liittyy tunne jollain tavalla, ei puhuta. Pelkkää pinnallista höttöä. Ja harmittaahan se.
Sairastuin 3v sitten masennukseen eikä äitini tiedä siitä yhtään mitään. Saattoi toki aavistaa, mutta koskaan ei ole ottanut puheeksi.
Ei kannattanut kertoa mitään äidille eikä odottaakaan tukea tai ymmärrystä. Vakiovastauksena oli, että omapa vikasi ja itsepä teet elämästäs vaikeeta. Enpä käy tämän haudallakaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan voinut, on etäinen ja tuomitseva. Joskus tulee tunne että on "äitiä ikävä". Isä oli myöa pois kuvioista eikä ketään muutakaan läheistä aikuista saatavilla. Jätti aukon perustuvallisuuteen, onneksi sitä on saanut paikattua itse aikuisena.
Mä en ole saanut paikattua vaan oon jäänyt johonkin yksinäisyyden kuiluun. Olin just todella kipeä ja pahimpina hetkinä luulin kuolevani, kävin tämän koettelemuksen läpi kertomatta kenellekään.
Ap
Osaksi. Osaksi en, koska äitini on välillä ylihysteerinen ja hysteerisyydellään saattaa pahentaa tilannetta.
Jos sodan orpolapset pärjäävät aikuisina, niin teidänkin pitää pärjätä. Ei hyvä tavaton taas 🙄
En. Emme ole niin läheisiä.
T: Tuntematon