Lue keskustelun säännöt.
Voitko kertoa äidillesi huolista ja murheista?
Kommentit (70)
äiti on kuollut. kyllä jotakin kerroin, jotakin en. nuorempana enemmän. ystävät on kuitenkin olleet ne, joille eniten olen kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on kuollut, mutta kerron silti. Kuvittelen että hän on läsnä henkenä.
Minulla myös ja usein teen näin ja " kysyn" neuvoja. Voi miten sydämeen voikin niin pahasti koskea kun joskus tulee ajatus: kerron äidille, soittan äidille. Ei kuulu, linja on huono.
En ole ikinä edes yrittänyt, on sellainen historiikki hänen kanssaan. Olen 70 luvun alussa syntynyt ja lapsuudessani /nuoruudessani ei maalla ainakaan opetettu puhumaan mistään omista ongelmista. Eiväthän vanhemmatkaan tehneet niin. Kaikki vaiennettiin ja lakaistiin maton alle tai sen jälkeen kun oli jostain niskuroinnista ja sopimattomadta käytöksestä ensin saanut selkäsaunan.
Olen näennäisissä ja viileissä väleissä äitini kanssa, joten en voisi kuvitella avautuvani hänelle. Eikä hänellä olisi mitään kykyä vastata niihin, hän on ollut aina mielestäni jotenkin tunnevammainen tai kos ymmärtää omia tunteita niin ei todellakaan muiden ja vaikka näki nuorenakin että itkin kun joku eka poikaystävä jätti, niin hän ei reagoinut siihen mitenkään. Ihmeellisintä ja erikoisinta oli että hänen miehensä jota pidin aina jotenkin yksinkertaisena maalaisjunttina tuli edes jotenkin muutamalla sanalla lohduttamaan, siis edes yritti. Äiti ei reagoinut mitenkään.
Muutenkin olemme eri sukupolvea ja elämme lähes täysin eri maailmoissa joten on viisainta keskittyä säästä ja hänen adioista ja vaivoista puhumiseen. Eteenkin nykyisin kun häneltä on mennyt täysin kyky edes kuunnella mitä muilla on sanottavaa (edes säästä) vaan ihan suodattanattomasti puhuu itse kokoajan ja oikein ääntään korottaa ja puhuu vaan päälle kokoajan omista asioista jotka olen kuullut jo 5x.
Vierailija kirjoitti:
Voin. En ole tajunnut, että se on näin harvinaista. En ehkä ihan kaikkea samalla tavalla kuin ystävälle, mutta monesta asiasta kyllä kerron äidille. Rakastan äitiäni todella paljon. Äitini on 76 ja itse olen 45.
Miksi rasitat äitiäsi huolillasi? Minäkin voisin kertoa äidille, mutta en halua rasittaa vanhaa ihmistä turhaan omilla huolillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi. Alkaa välittömästi paasaamaan miten hänellä on 100x kurjempaa ja miten ennen hänellä oli asiat niin ja näin paljon pahemmin. Ikään kuin hänen mielestään meillä olisi meneillään kilpailu siitä kummalla on asiat p*skemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sodan orpolapset pärjäävät aikuisina, niin teidänkin pitää pärjätä. Ei hyvä tavaton taas 🙄
Mitkä sodan orpolapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Mikä hiton terapeutti se äiti muka on?
t. tytär, ei äiti
En voinut. Jos joskus yritin, vastauksen tiesin etukäteen: Ihan oma syysi. Tai, älä mulle tule valittamaan! Emme koskaan puhuneet mitään syvällistä.
En todellakaan voi; hän ei kerro asioita eteenpäin vaan hän käyttää kerrottuja huolia tms aseena minua vastaan.
Esim jos kerron vaikka, että minulla olisi napatyrä, hän aloittaa ilkeilyn ja haukkumisen asialla. Etkö häpeä itseäsi, kun sinulla on tuollainen ja mikset tee asialle jotain. Olet viallinen ja huono.
Tai, jos oli rahahuolia nuorena, hän ei auttanut vaan arvosteli miksen osaa hoitaa talouttani ja minun älyssä on jotain vialla, kun minulla ei ole elämänhallintaa.