Lue keskustelun säännöt.
Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"
04.01.2025 |
Minua häiritsee nykykulttuuri, jossa toisia ihmisiä syytetään "energian viemisestä" ja hylätään hänet, jos toisella ihmisellä on vaikka raskasta elämässään. En tarkoita, että kukaan saisi käyttäytyä raskaan elämäntilanteen takia ikävästi toisia kohtaan, mutta on moukkamaista hylätä vaikka sairastunut/eronnut/ison vastoinkäymisen kohdannut siksi, että hän ei satu sillä hetkellä olemaan "hyvää" seuraa. Tähän ajattelumalliin törmää nykyisin todella usein, viimeksi eilen radiojuontaja kommentoi, miten hänestä on täysin ok heivata energiasyöpöt elämästä.
Todellisuudessa jokaisella on elämässään joskus huonoja aikoja ja silloin kaipaisi toisilta tukea, eikä valitusta siitä, että oletpa raskas ihminen niin ulkoistan sinut elämästäni.
Kommentit (368)
Kukaan ei koskaan ole aina iloinen, helppo, aurinkoinen ja energiaa tuova. Jokaisella on hetkiä, jolloin kuormitamme toisia tai käyttäydymme hieman ikävästi. Viisaat ihmiset tunnistavat tämän piirteen itsessään ja toisissaan - sekä hyväksyvät sen osaksi elämää. Tyhmät ihmiset kuvittelevat, että vain muut ovat välillä vaikeita ja itse eivät olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä olen huomannut, että aina samoille ihmisille sattuu ja tapahtuu. Juuri koskaan ei ole elämässä hyviä hetkiä, ja sitten kun on, ne käytetään kaikkeen muuhun kuin siihen ystävään joka tukee huonoilla hetkillä.
Poikkeuksia toki on, mutta olen vetänyt sellaisen rajan että aika herkästi katkaisen aikuisena solmittuja ihmissuhteita, jos niissä alkaa näkyä tuollaista kaavaa. Lapsuudenystävillä eri standardit, heille antaa useamman mahdollisuuden.
Oma kokemus ja sivusta seurattua:
Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.
Ei osata käsitellä negatiivisia asioita.
Elämän pitäisi olla kuin ig:n römpsillä, hymyä ja aurinkoa.
Olen samaa mieltä. Toisaalta emme voi tietää jos vaikka tämä radiojuontaja tarkoittaa ihan oikeasti luonnevikaisia ihmisiä energiasyöpöillä. Kyllähän niitä riittää. Omat kokemukset taas on sellaisia että yllättävän moni vaan haalii elämäntilannekaveruuksia ja kun tilanteet muuttuu, kaveri hylätään. Sitä en käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoruudessa oli jo näitä energioiden vahtaajia. Ravintoloihin piti maksaa sisään ovimaksut ja muut ja heidän vibojen ja värähtelyjen mukaan mentiin. Yleensä kun olin maksanut parillakympillä niitä huonojen vibojen sisäänpääsyjä ja kalliita juomia, sanoin, että eiköhän ne vibat ole sun päässäsi, eikä tarttennut enää hyppiä tällasen pillin mukaan.
Kyllä ihan saa lähteä läiskimään, ellei värähtelyt ja vibat kohtaa, olen ittekin sanonut muutamalle valehtelijalle ja kieroilijalle viime aikoina, että eiköhän tää ollut nyt tässä. Hyvä jos pääsee eroon. Heillä vissiin riittää kavereita ilmankin minua. Tai muita hyppyytettäviä.
Aika harvalla on kykyä olla empaattinen ja kohdata ihmisiä, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita. Onhan se helpompaa vetäytyä omaan kuplaan kuin tukea toista.
Ja mielestäni tämän tuen tulisi toimia molempiin suuntiin. Monta kertaa elämässä olen tukenut eri ihmisiä heidän vaikeuksissaan ja kun itse olisin puolestani tarvinnut tukea, niin ovat lähteneet lätkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään elämä on niin rankkaa multitaskaamista joka vie energiaa ihan sellaisenaan, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Oma perhe on eri asia, mutta muille mahdollisille energiasyöpöille ei vaan oma jaksaminen riitä, vaikka se vähän pahalta tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.
Sama. Nämä naiset eivät ymmärrä, että elämä olisi vähemmän kuormittavaa, jos päästäisi tuosta suorittamisesta irti ja antaisi toisten olla omia itsejään ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja sivusta seurattua:
Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.
Nykyajan ihmisillä ei ole sosiaalisia taitoja. Ei osata eikä malteta kuunnella toista jos asia ei ole suunnilleen hyvän kuulumisen hokemista tai Oi muru, rakas jne söpöilyä. Tämä maailma ei ole pelkkää pintapuolisuutta tai söpöstelyä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämä on niin rankkaa multitaskaamista joka vie energiaa ihan sellaisenaan, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Oma perhe on eri asia, mutta muille mahdollisille energiasyöpöille ei vaan oma jaksaminen riitä, vaikka se vähän pahalta tuntuukin.
Miksi pitää sitten kommentoida toisia energiasyöpöiksi? Miksi ei voi sanoa, että ei jaksa yhteydenpitoa, koska kaikki oma energia menee oman perheen parissa? Miksi toisilta ei voi ottaa apua vastaan, jos on itse väsynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä toisen tukemisesta pitää itsekin saada jotain, ei se muuten ole aitoa, ja kyllä sen huomaa.
Olen karsinut pari tällaista energiasyöppöä elämästäni, jollen kokonaan pois niin kohtaamiset minimiin. Kellään meistä ei ole aina hyvä päivä, mutta siinä vaiheessa kun se huono vaihe kestää toista vuotta eikä ihminen tee ololleen muuta kuin valita, niin en enää jaksa. Jos se tekee minusta huonon ihmisen niin sitten olen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.
Sama. Nämä naiset eivät ymmärrä, että elämä olisi vähemmän kuormittavaa, jos päästäisi tuosta suorittamisesta irti ja antaisi toisten olla omia itsejään ja auttaa.
Totta. Sen sijaan kytätään toisia ja vertaillaan.
Siinäpä se elämä lipuu ohi suorittain kunnes pää leviää.
Pahimmat energiasyöpöt ovat omassa elämässäni olleet ne ihmiset keillä on ollut kaikista vähiten vastoinkäymisiä, he kun eivät millään tahdo ymmärtää ettei kaikilla muilla välttämättä mene yhtä hyvin, eli päinvastoin kuin ap väittää mutta näin me koetaan asioita eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämä on niin rankkaa multitaskaamista joka vie energiaa ihan sellaisenaan, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Oma perhe on eri asia, mutta muille mahdollisille energiasyöpöille ei vaan oma jaksaminen riitä, vaikka se vähän pahalta tuntuukin.
Miksi pitää sitten kommentoida toisia energiasyöpöiksi? Miksi ei voi sanoa, että ei jaksa yhteydenpitoa, koska kaikki oma energia menee oman perheen parissa? Miksi toisilta ei voi ottaa apua vastaan, jos on itse väsynyt?
Koska aloituksessa tätä termiä käytettiin. Juuri tuota, mitä sanoit, tarkoitin. Minusta tuntuu, että pärjään itse kuitenkin jotenkin, enkä halua kuormittaa muita, mutta muille ei tosiaan ylimääräistä energiaa riitä.
Kun itsellä on vaikeaa ja sitten näillä tietyillä energiasyöpöillä on aina vaikeaa (eivät koskaan puhu mistään positiivisesta) niin kyllä siinä välit menee poikki. Ei sitä vaan jaksa, kun itse yrittää tsempata ja edes kavereiden seurassa olla positiivinen, niin sitten vaan tulee negatiivista juttua.
Esimerkiksi alkoholisti on energiasyöppö.
Pakko on ottaa etäisyyttä tai tilanne liukuu siihen, että sun elämäsi on täynnä alkkiskaveriasi, kuskaat sitä päivittäin, puhut sen kanssa puhelimessa pari tuntia päivässä...
Aina se on tuollaista ollut. Ihmiset ovat vain viihdettä ja asusteita toisilleen, joten ei kannata koskaan kiintyä kehenkään kunnolla, koska se jättää sut heti kun et enää viihdytä.
Olimme esimerkiksi lapsuudenystäväni kanssa 20 vuotta kuin paita ja perse. Sitten mulla tuli monenlaisia ongelmia elämässä, enkä jaksanut nähdä tai kuulla enää niin usein. Ystävä laittoi välit poikki, koska kanssani ei ollut enää hauskaa. Ei merkinneet hänelle mitään aiemmat 20 vuotta ystävyyttä, tulihan noita, uusia kavereita. Varmasti tulikin, ei siinä.
Tuosta on jo 25 vuotta aikaa ja samanlaisia muitakin ihmisiä olen sinä aikana kohdannut. Ollaan tekemisissä vain sen aikaa, kun voidaan pitää toista yleisönä omille jutuille ja vihtyä seurassa. Heti jos menee vähänkin tylsäksi, vaihdetaan seuraa.
Eikä ole mikään nykyajan ilmiö kyllä. Vain sukulaisuus pitää ihmiset tekemisissä pidemmän päälle, koska siitä ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää irtisanoutua.
En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.