Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

On sitä aina ollut.

Tilapäisen raskaan elämäntilanteen aiheuttama kuormitus ja "energiasyöppöys" ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on joskus ajankohtaista jokaiselle meistä, monille useampiakin kertoja elämän aikana. Jokainen normaalisti kehittynyt ihminen tajuaa, että se on verottavaa ja voimavaroja vievää aikaa eikä kenenkään voi odottaa olevan parhaimmillaan siinä tilassa. Lisäksi suru, viha ja muut vastaavat tunteet vaativat prosessointia eikä niiden työstämistä voi hoputtaa. Fiksu ihminen ymmärtää tämän ja malttaa olla läsnä eikä yritä väkisin pakottaa tilannetta positiivisemmaksi.

Energiasyöppöys ei sen sijaan ole tilapäistä alakuloisuutta tai uupuneisuutta vaan jatkuva, haitallinen käytösmalli. Energiasyöppö vaatii, kontrolloi, uhriutuu, komentelee, nälvii, ohittaa muiden asiat mutta tuo jatkuvasti omia asioitaan esille, näkee muissa ihmisissä lähinnä negatiivisia puolia mutta on sokea omilleen, tekee ihmisistä paikkansapitämättömiä oletuksia ja kohtelee heitä niiden mukaan. Energiasyöppö ei näe muita erillisinä ihmisinä vaan hänen oman elämänsä sisältönä, jonka tehtävänä on paikata energasyöpön omia vajeita ja puutteellista minäkuvaa. Ystävät, perheenjäsenet, kumppanit ja omat lapset ovat energiasyöpölle statisteja, joista hän näennäisesti välittää mutta vain niin kauan, kun nämä vastaavat hänen tarpeisiinsa.

On täysin sallittua jäädyttää välit ihmiseen, joka käyttää sinua vain omien tarpeidensa täyttämiseen ja jonkin ahtaan roolin esittämiseen elämässään. Suurin osa heistä ei käyttäydy näin tietoisesti mutta se ei nollaa heidän käytöksensä vahingollisuutta. Joskus ainoa keino saada heidät heräämään on se, että ihmiset toisensa jälkeen poistuvat heidän elämästään. Jokaisella on myös oikeus ja vastuu pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan eikä kenenkään pidä jäädä kynnysmatoksi siksi, ettei vaikuttaisi itsekkäältä tai epäempaattiselta.

Minulla päättyi ystävyys, koska koirani haukkuu! 😂 Ja kyllä - ihan aikuisesta ihmisestä kyse. En jotenkin aiemmin tajunnut kuinka pahasti hihna luistaakaan.

Itse en ole päässyt koskaan elämään ja olemaan parisuhteessa. '-Joskus minusta tuntuu sille, että moni toivookin, että pysyn tulevaisuudessakin sinkkuna. - Sinkkuna, joka on osalle myös aikaajoin oksennusämpäri, johon voi huolettta oksentaa ja ulostaa oman pahanolonsa.

Olla se maksuton terapeutti, jolle avautua. Olla se, jonnka edessä voi kertoa, kuinka en voi ymmärtää tai tajuta sitä kun kumppani teki niin ja näin...

Ja oikeassa ovat en minä sina tajuakaan. Enhän saata tajuta sitäkään miksi juuri minusta tuli se, joka elää yksin. 

Onko se sitä, että olen niin hirveä vai sitä, että en ole tarpeeksi hirveä, jotta voisin alistaa ja vaatia ketään parisuhteeseen kanssani vaan olen se, jonka tehtävä on pysyä ja olla sivussa, että muut voisivat loistaa. Ja jos kävisi niin onnettomasti, että löytäisin ja saisin mahd. parisuhteessa elämiseen, niin jenen päälle he sitten voisivat tarpeensa tehdä? 

Pinnallisuus senkun lisääntyy, mutta ne jotka hylkää toiset tällaisilla tekosyillä, eivät mitään hyvää seuraa ole alunpitäenkään, mitään tärkeää ei menetä jos tuollainen pintaliitäjä hylkää.

Ihanaa, että ihmiset oppivat vetämään rajojaan ja kuuntelemaan omia tarpeitaan. Toisten rajoista valittavat vaan ne, jotka ovat hyötyneet toisten rajattomuudesta - ja sellaiset suhteet ovat aina jollain tavalla sairaita. 

Vasta kun oppii sanomaan ei, pystyy sanomaan sydämestään myös kyllä. Jollakin se ein opiskelu vaatii vähän enemmän harjoittelua. Juuri naisia ja tyttöjä opetetaan pienestä pitäen, että toisten (usein myös kuvitellut) tarpeet menee omien edelle, joten ei ihme, jos 30+-ikäiset naiset sitten niitä omia rajojaan opettelee. 

En ole koskaan hylännyt ketään sairastunutta/yksinäistä tms. Sen sijaan narsistisia energiaimureita olen viimeisen 5 vuoden aikana alkanut ghostaamaan. Nämä vampyyrit ovat huomanneet hyväsydämisyyteni ja pumpanneet minut tyhjiin. Sitten sairastuin ja nyt se on loppu. Olen kohta 60v, en 3-kymppinen.

Ei vastoinkäymiset tee ihmisestä energiasyöppöä. Kaikilla on välillä ongelmia. Energiasyöpöllä niitä on vaan jatkuvasti eikä hän hae ratkaisua niihin, koska oikeastaan hän nauttii valittamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että ihmiset oppivat vetämään rajojaan ja kuuntelemaan omia tarpeitaan. Toisten rajoista valittavat vaan ne, jotka ovat hyötyneet toisten rajattomuudesta - ja sellaiset suhteet ovat aina jollain tavalla sairaita. 

Vasta kun oppii sanomaan ei, pystyy sanomaan sydämestään myös kyllä. Jollakin se ein opiskelu vaatii vähän enemmän harjoittelua. Juuri naisia ja tyttöjä opetetaan pienestä pitäen, että toisten (usein myös kuvitellut) tarpeet menee omien edelle, joten ei ihme, jos 30+-ikäiset naiset sitten niitä omia rajojaan opettelee. 

Ei tässä tainnut olla nyt ihan tästä kyse.

Mä olen kyllä ymmärtänyt tän energiasyöppöyden toisin. Eli ei ole siis sellainen, jolla menossa raskas ja vaikea vaihe elämässä ja tarvitsee tukea, niitähän me kaikki kohdataan. 

Mun mielestä energiasyöppö on kuin pahanilman lintu, lyttää toisten iloa ja hyvää fiilistä ja myös lyö lyötyä. Semmoisen seurassa on raskasta olla ja ne omat hyvät fiilikset valuvat kankkulan kaivoon heti kun tällainen ihminen ilmestyy näköpiiriin. Niistä välittyy negatiivista energiaa. Toisaalta myös ihan suht positiivinen ihminenkin voi olla energiasyöppö jos puhuu alati eikä osaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että ihmiset oppivat vetämään rajojaan ja kuuntelemaan omia tarpeitaan. Toisten rajoista valittavat vaan ne, jotka ovat hyötyneet toisten rajattomuudesta - ja sellaiset suhteet ovat aina jollain tavalla sairaita. 

Vasta kun oppii sanomaan ei, pystyy sanomaan sydämestään myös kyllä. Jollakin se ein opiskelu vaatii vähän enemmän harjoittelua. Juuri naisia ja tyttöjä opetetaan pienestä pitäen, että toisten (usein myös kuvitellut) tarpeet menee omien edelle, joten ei ihme, jos 30+-ikäiset naiset sitten niitä omia rajojaan opettelee. 

Se on justiinsa näin. 💚🤍

Energiasyöppöinä pidän ihmisiä, jotka ovat hirveän tarvitsevia ja joille mikään ei ole tarpeeksi/ riittävän hyvin, koskaan. Suhde ei perustu vastavuoroisuuteen.

Mä en oikein usko, että monikaan tarkoittaa tuollaista, että kun ystävälle koittaa vaikeat ajat, niin hänet heitetään pois. Vaan itse ainakin tulkitsen tuon niin, että ihminen joka jatkuvasti on vaikea, valittaa, mitätöi, ilkeilee tai muuten vaan käyttäytyy jatkuvasti sun rajoja rikkoen on parempi heivata omasta elämästään. 

Kieltämättä energiasyöpön heivaaminen on ajatuksena vähän ruma ja itsekäs. Mutta kyllä energiasyöppöyskin on uskoakseni itsekkään nykymaailman tuote usein. Ainakin ainut itse heivaamani energiasyöppö oli sangen narsistipiirteinen ja ajatteli ilmeisesti jotenkin, että kun hän itse on niin paljon aina tukenut (not) meitä ystäviään, niin kyllä hän nyt hetken (4 vuotta) voi oksentaa hoitamattomia mielenterveysongelmiaan meille päivittäin. Omaan heivauspäätökseeni vaikutti myös se, että hän oli perheellinen eikä nähdäkseni syvimmiltään kokenut juuri minulta saatua tukea mitenkään elintärkeäksi. Lähinnä ehkä sain hieman jakaa sitä taakkaa, minkä hän aiheutti niille kaikista lähimmilleen. 

Sen sijaan olen selviytynyt hyvin muiden ystävieni vaikeista elämäntilanteista, en ole juurikaan edes kokenut mitään kuormitusta niistä. Siinä ehkä auttaa se, että olen itse hyvinkin puhelias ja minulle tulee paljon puheenaiheita mieleen, joten keskustelut menee luonnostaan niin, että ystävän vaikeaa tilannetta ei kerrallaan jäädä jankkaamaan tuntikausiksi vaan siirrytään johonkin muuhun aiheeseen hetken päästä. Oikeasti uskon että se tekee sillle ystävällekin hyvää miettiä välillä jotain muutakin! Mutta siis muistan kyllä todella hyvin esim. opiskeluaikaisen ystäväni ihmissuhdekriisit jostain 15 vuoden takaa, joten olen minä niitä kyllä kuunnellut ja kommentoinutkin enkä pelkästään vaihtanut heti aihetta.

Lähes kaikki ihmissuhteet perustuvat nykyään siihen, että pitää jotenkin hyötyä toisesta. Parisuhteissa pitää hyötyä sosioekonomisesti. Kaverisuhteissa pitää hyötyä sosioekonomisesti tai vähintään saada jonkinlaista cloutia. Jos toinen ei anna jotain näistä, ei hän ole ajan arvoinen. 

Ongelma siis se, että monesti pitää vain saada saada saada ja siinä vaiheessa kun pitäisi antaa, todetaan että toinen on vaikea ja raskas. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein usko, että monikaan tarkoittaa tuollaista, että kun ystävälle koittaa vaikeat ajat, niin hänet heitetään pois. Vaan itse ainakin tulkitsen tuon niin, että ihminen joka jatkuvasti on vaikea, valittaa, mitätöi, ilkeilee tai muuten vaan käyttäytyy jatkuvasti sun rajoja rikkoen on parempi heivata omasta elämästään. 

Jep, tosi moni käsitti aloituksen ihan väärin ja kirjoittaa ohi aiheen. Aloittajahan nimenomaan tarkoitti tilanteita, joissa hylätään vaikeuksissa oleva, ei kuvaillut keitään jatkuvasti rajattomia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ymmärtänyt tän energiasyöppöyden toisin. Eli ei ole siis sellainen, jolla menossa raskas ja vaikea vaihe elämässä ja tarvitsee tukea, niitähän me kaikki kohdataan. 

Mun mielestä energiasyöppö on kuin pahanilman lintu, lyttää toisten iloa ja hyvää fiilistä ja myös lyö lyötyä. Semmoisen seurassa on raskasta olla ja ne omat hyvät fiilikset valuvat kankkulan kaivoon heti kun tällainen ihminen ilmestyy näköpiiriin. Niistä välittyy negatiivista energiaa. Toisaalta myös ihan suht positiivinen ihminenkin voi olla energiasyöppö jos puhuu alati eikä osaa kuunnella.

Joo, energiavampyyri puhuu vain omista asioistaan pitkiä monologeja, ei kuuntele toista. Saattaa myös puhua kaikki sun asiat muille, jos jotain on onnistunut kuuntelemaan. Manipuloi ja yrittää kontrolloida, antaa aina "neuvoja" vaikka et pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä olen huomannut, että aina samoille ihmisille sattuu ja tapahtuu. Juuri koskaan ei ole elämässä hyviä hetkiä, ja sitten kun on, ne käytetään kaikkeen muuhun kuin siihen ystävään joka tukee huonoilla hetkillä.

 

Poikkeuksia toki on, mutta olen vetänyt sellaisen rajan että aika herkästi katkaisen aikuisena solmittuja ihmissuhteita, jos niissä alkaa näkyä tuollaista kaavaa. Lapsuudenystävillä eri standardit, heille antaa useamman mahdollisuuden. 

Tämän olisin kirjoittanut itsekkin. Ystävyys on vastavuoroista, kumpikin tukee vuorollaan. On ihmisiä kellä on aina elämässä draamaa. Tapaamiset on ilmaisia terapiaistuntoja joissa käsitellään sen hetkistä ongelmaa loputtomiin kerrasta toiseen. On ihmisiä ketkä on aina saamapuolella ja imee energiaa ystävän myötätunnosta ilman että osat vaihtuu ja enegia virtaisi välillä toisinpäin niinkuin kuuluisi. Muuten toinen osapuoli on lopulta tyhjä rätti. Usein nämä imijät siirtyykin siinä kohtaa uutta energisempää ihmistä kuppaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ihmissuhteet perustuvat nykyään siihen, että pitää jotenkin hyötyä toisesta. Parisuhteissa pitää hyötyä sosioekonomisesti. Kaverisuhteissa pitää hyötyä sosioekonomisesti tai vähintään saada jonkinlaista cloutia. Jos toinen ei anna jotain näistä, ei hän ole ajan arvoinen. 

Ongelma siis se, että monesti pitää vain saada saada saada ja siinä vaiheessa kun pitäisi antaa, todetaan että toinen on vaikea ja raskas. 

Cloutia? 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että ihmiset oppivat vetämään rajojaan ja kuuntelemaan omia tarpeitaan. Toisten rajoista valittavat vaan ne, jotka ovat hyötyneet toisten rajattomuudesta - ja sellaiset suhteet ovat aina jollain tavalla sairaita. 

Vasta kun oppii sanomaan ei, pystyy sanomaan sydämestään myös kyllä. Jollakin se ein opiskelu vaatii vähän enemmän harjoittelua. Juuri naisia ja tyttöjä opetetaan pienestä pitäen, että toisten (usein myös kuvitellut) tarpeet menee omien edelle, joten ei ihme, jos 30+-ikäiset naiset sitten niitä omia rajojaan opettelee. 

Lue aloitus huolellisemmin.