Miltä tuntuu, kun huomaat olevasi lihava?

Sitä olen joskus ihmetellyt, että eikö naiset huomaa vaatteista kun alkaa kiristää? Nykyään pidetään kuitenkin aika tiukkoja kuteita. Vai ostaako naiset sitten uutta koko ajan ettei sitä huomaa?

Olin aina ollut pyöreähkö ja käyttänyt kireitä kuteita - okei aina vaan isompaa kokoa - mutta vaaka näytti 90 kg!



Olipa hiukka masentavaa. Sen jälkeen eli puoleen vuoteen en oo enää puntarilla käynytkään ;)

Ehkä se ongelma on juuri siinä, että ostetaan usein uusia vaatteita ja koko kasvaa. Ja vaatteilla saa peitettyä aika paljon kun valitsee oikein.



Itse olen melko hoikka poika, 175/67. Pari vuotta sitten paino pompsahti kesän aikana 65 -> 70, ja parit farkut ei enää menneet kunnolla jalkaan. Minulle tuo oli merkki siitä, että pitää tarttua toimeen ennen kuin on liian myöhäistä. Tai koskaan ei ole myöhäistä, mutta sanotaan vaikka vaikeampaa.



Ei muuten vaadi kuin muutaman kuukauden salitreenin, niin kroppa on jo aivan toisen näköinen! Pömppömaha siirtyy rintalihaksiin ja jenkat katoaa.



Koitahan sinäkin saada kuntoiluvaihde päälle. Salitreenin aloittaminen voi olla takkuista, mutta kun siitä alkaa tykkäämään ja osaa tehdä täysillä harjoitukset, niin varmasti alkaa tulokset näkymään!



Tsemppiä!

eli hoikasta paisuu lihava ja ylipainoinen, huonosti voiva ihminen. miksei hän puutu asiaan silloin, kun lihominen alkaa (ei se nyt ihan yhdessä yössä tapahdu?). siis varsinkin ne, jotka aiemmin olivat hoikkia ja tietävät kuinka paljon parempi olo on hoikilla.



itse olen hoikka (175/60) ilman sen kummempia ponnisteluja, liikun kyllä paljon ja harvoin ahmin ruokaa enemmän kuin tarvitsen. mutta kerran talvella oli kausi, jolloin olin ilmeisesti syönyt tavallista enemmän ja liikkunut vähemmän, olo olo turvonnut ja omituinen. vaaka kertoi syyn: + 2 kg. otin saman tien itseäni niskasta kiinni ja laihdutin pois nuo kaksi kiloa. jostakusta tuo saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta en todellakaan aio päästää painoani nousemaan, ensin 2, sitten taas 2 kiloa jne.... kunnes tilanne on ryöstäytynyt käsistä.



hoikkuus on osa identiteettiäni ja sitä myöten seksualisuuttani. tunnen olevani hoikkana hyvinvoiva ja seksikäs.

kun lapseni syntyivät ja liikunta väheni muutamaksi vuodeksi.

Otin itseäni niskasta kiinni ja kuntosalin ja lenkkeilyn avulla laihdutin ja nostin kuntoni lähes nuoruusvuosien urheilukunnon tasolle.

En ole katunut päätöstäni, mutta elämänmuutoksen tekeminen ei ollut aivan helppoa.

Seksi on sujunut aina. Oli kiloja tai ei, mutta tarkoitus olisikin, että seksi toimisi vielä tulevaisuudessakin.

Vierailija:

eli hoikasta paisuu lihava ja ylipainoinen, huonosti voiva ihminen. miksei hän puutu asiaan silloin, kun lihominen alkaa (ei se nyt ihan yhdessä yössä tapahdu?). siis varsinkin ne, jotka aiemmin olivat hoikkia ja tietävät kuinka paljon parempi olo on hoikilla.

hoikkuus on osa identiteettiäni ja sitä myöten seksualisuuttani. tunnen olevani hoikkana hyvinvoiva ja seksikäs.

no johan tossa itse vastasit itsellesi. jos lihominen tapahtuisi yhdessä yössä sen huomaisi selvästi. Koska se paino tulee pikku hiljaa, niin silmä tottuu sitä mukaa kun painoa tulee...

tai toisinpäin. Itse esim. syön väsyneenä ja masentuneena enemmän kuin silloin, kun voin viettää aktiivista (mutta ei liian rasittavaa) elämää. Joissakin elämäntilanteissa valintojen teko on helpompaa kuin toisissa.

Painoni on 175cm ja yhteen aikaan sairastin alkavaa vatsahaavaa ja ruokahaluni katosi (koska yleensä kaikki ruoka aloitti hirveät poltot vatsassa). Samaan aikaan olin myös sydänsuruinen, joten ei ihmekään, että paino putosi 64kilosta 55 kiloon.



Järkyttävintä on, että koin silloin olevan inhottava ruma elefantti!! Muistan vieläkin miten hirveältä valaalta näytin peilissä, sen tunteen ja näyn. Ajattelin, että ihmisiä varmaan inhottaa nähdä tällainen läskiperse kadulla. Ihmettelin syvästi ja halveksin sukulaisiani ja ystäviäni, jotka jatkuvasti sanoivat " älä ainakaan enää laihdu!!" Luulin tosissani, että he vaan pottuilevat!



No nyt 8 vuotta myöhemmin painan piirun vajaa 80kg, ja olen siis virallisestikin (BMI-taulukko) hieman ylipainoinen. Huvittavaa tilanteessa on, että kun katson peiliin, en " näe" lihavuuttani. Olen oikeasti aika kivan näköinen mimmi! Rinnat on valtavat, mutta kiinteät (kuppi 75G). Vatsaa tosin saisi olla vähemmän, mutta sekin lähinnä siksi että se tuntuu ikävältä, nuo isot makkarat. Mutta peppuni, reiteni ja lantioni, jotka aikoinaan näyttivät hirveän isoilta ja joitten kaiken järjen mukaan nyt 25kg myöhemmin TÄYTYY näyttää aivan kamaltalta, miksen itse näe sitä sitten?! Osaako joku selittää tämän?

vaan todennäköisesti hurmaava miesten katseiden kääntäjä!



-tosimies

Minusta nuo ovat vähintään ' tukevan' naisen mitat. Näin sanoisin näkemättä ihmistä.



Jos puhutaan ihanteista ja ulkonäöstä, painoindeksillä ja taulukoilla ei ole mitään virkaa. Esim 165/60 voi näyttää läskiltä, jos kaikki ylimääräinen on kertynyt navan alapuolelle.

On tullut lisää. Mieheni mielestä lievä pyöristymiseni on jopa lisännyt seksikkyyttäni ja omasta mielestänikin kilot ovat tullet oikeisiin paikkoihin.

Harrastan toki jokseenkin säännöllisesti liikuntaa ja vatsan, pepun ja rakastelulihakset kun muistaa pitää kuosissaan.

Pieni naisistuminen on johtanut siihen, että tykkään itsestäni entistä enemmän. Ei hävetä tunnustaa, että olo on naisellinen ja tasapainoinen. (saahan täällä joskus kehua itseään?)

Kai tuohon liittyy yleensäkin kypsyminen ja itsevarmuuden kasvu.

kun taas miehellä " paras" eli suosituin painoindeksi on noin 27, eli lievästi ylipainoinen.



Itse olen 164cm ja 73kg ja pidän itseäni todella läskinä. Ja sen huomaa, että silloin kun olin noin 55kg painoinen, sain huomattavasti enemmän huomiota osakseni.

tosimies nikki on näköjään poikinut wannabetosimiehiä