Halut kadonnu...
...ainakin omaa miestä kohtaan. Ehkä muitakin miehiä.
Ei tee mieli enää ollenkaan. Kaks lasta saatu, kolmatta yritetty ,mutta keskenmenoja tullu.
Mies ällöttää mua. Sen suu ärsyttää, hajut etoo, tekis mieli vaan purra sitä huuleen tai nenä poikki kun yrittää lähestyä mua. Kun yritän touhuilla miehen kanssa niin siitä ei tuu mitään, koska mua vain etoo. :(
Eikö meidän välillä ole enää kemiaa, vai puuttuuko multa vallan jotkut hormonit? Ei kyllä ennenkään seksi oo maistunu, mutta kyllä sentään joskus. Nyt ei yhtään. Välillä jo mietin, että syrjähyppyäkö pitäis kokeilla...näkis, että haluttaako mua muutkaan miehet.
Meidän suhde kyllä enemmänki kaveripohjalta lähti liikenteeseen. Ei silleen seksuaalista vetovoimaa tuntenu aluks mieheeni....ja hän ei muutenkaan ole mikään kovin taidokas rakastelija mielestäni. Tosin minä olen myös vaikeasti miellytettävissä...kun en saa orgasmia kuin omankäden kautta.
Voiko suhde toimia, jos seksi ei toimi? Mä pystyisin kyllä oleen ilman seksiäkin, koska en sitä orgasmiakaan miehen kanssa saa. Mutta mies EI kyllä ilman seksiä voi olla. Enkä mä taas pysty antamaan pakolla.
-Masentunut-
Kommentit (4)
varmaan halut saattavat pikkuhiljaa palata, tuo on aika yleinen tunne. Syrjähyppyjuttua itsekin ajattelin kun rupesin miettimään, olenko edes normaali nainen, kun lähes inhosin oman mieheni kosketusta. Minun tapauksessa kyse oli vähän molemmista asioista, hormooneista, mutta toisaalta myös miehestäni, hän oli jättänyt minut ihan heitteille huomionosoitusten yms. suhteen. Siinä tilanteessa ei kyllä ollut mielessä muuta kuin se, että menen vikittelemään muita miehiä ja saan sillä tavalla huomiota. Se oman haluni syttyminen liitty todella voimakkaasti itseni seksikkääksi tuntemiseen. Jotenkin koin, että oma mieheni ei pidä seksikkäänä minua ja sitä huomiota minun oli joka tapauksessa saatava, jos ei omalta mieheltä, niin sitten muualta.
TEillä rippuu varmaan aika paljon siitä, miten paljon välitätte toisistanne ja onko kipinä ihan oikeasti lopullisesti sammunut.
Kuopuksen syntymästä on jo kyllä 2vuotta ja imetyksen lopettamisestakin 1vuosi. Tosin viimeisimmästä keskenmenosta ei ole kuin muutama viikko. Mutta silti jotenkin tökkii...tuntuu kummalta, että miten sitä voi noin vihata omaa miestään. TAi ei vihata...vaan miten se mies vaan tuntuu niin vastenmieliseltä.
Just katselin tänään telkkarista...miten jollain miehellä oli just sellaset huulet, joita haluisin suudella. Oman miehen huulet tuntuu vain ällöiltä.
Tulee niin kovin huono omatunto, kun tälläsiä mietin. Enkä tosiaankaan voi pahoittaa oman mieheni mieltä ja kertoa, että hän ällöttää mua. Mutta mitä kerron, kun tämä kyselee, että no tykkäsitkö meidän sekstailuista (kun olen pakolla itseni siihen pakottanut)? Tai kyselee sitten syytä, että miks mua ei kiinnosta ollenkaan.
*huokaus*
Meil on oma talo, kaks lasta. En voi antaa periksikään. Mutta....miten kauan kidutan itseäni ja miestäni? Mistä tiedän, että onko vika miehessä vai minussa itsessäni?
-masentunut-
Lueskelinpa sitten kerran tätä palstaa ja kyselin apua. Avuksi uudelleen heräämiseen tarjottiin
*seksikuvia ( toimii)
*itsetyydytystä ( toimii)
*seksi-juttujen lukemista (toimii)
Näitä siis halun herättämiseen. Voi veljet kuule kun halu alkoi herätä, tyydyttelinpä siinä kerran jos toisaenkin muutaman päivän aikana, ja jopa alkoi miestäkin tulla ikävä... Yllätyin, kuinka paljon lasbo-kuvien katselu kiihotti... Ja siistien pornoleffojen katselu eka yksin, sitten miehen kanssa....
Usko pois, kyllä se siitä.
..raskauden ja imetyksen aikana. Meillä on 2 lasta ja noin kävi molempien kohdalla kun ajatuskin seksistä ällötti. Mies kesti kuin mies! Sitten imetyksen lopettamisen jälkeen alkukynnyksestä päästyämme (pitkä tauko, vaikeaa alottaa uudelleen) yhtäkkiä alkoi taas haluttaa. Nainen on hormonien orja (mä ainakin)! Ite en voi asiaan vaikuttaa, odottelen vaan ja kuulostelen että miltähän tänään tuntuu. Nyt on se vaihe että 1,5 v selibaatti on just loppu ja haluttaa taas. Elämässä on erilaisia vaiheita.