Lue keskustelun säännöt.
Olin koulukiusattu ja nyt elän sitä uudestaan lapseni kautta :(
26.12.2024 |
Tyttäreni on kolmosella.
Muistot omasta peruskouluajasta tulee väkisin mieleen lapsen koulujuttujen kautta.
Pelkään koko ajan että omaa lastani kiusataan ja luulen/päättelen ihan tyhmistä jutuista, että on kiusaamista.
Mietin näitä joskus iltaisin niin että huoli vaan kasvaa.
Miten päästä eroon näistä ajatuksista ja tuntemuksista?
Kommentit (55)
Niillä joita kiusataan on jokin lahja. Muut eivät voi käsittää tätä lahjaa. Vanhemmiten vasta käsittää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lastani ei ole koskaan kiusattu, vaikka itse olin pahasti kiusattu. Ei se aina periydy.
Vierailija kirjoitti:
Niillä joita kiusataan on jokin lahja. Muut eivät voi käsittää tätä lahjaa. Vanhemmiten vasta käsittää tämän.
Mulla ei ainakaan ole. Kiusaajat ovat pärjänneet hyvin elämässään, minä en.
Vierailija kirjoitti:
Mun lastani ei ole koskaan kiusattu, vaikka itse olin pahasti kiusattu. Ei se aina periydy.
Joo näin aattelen et ei periydy mutta jotenkin silti pelkään sitä.
Ehkä oisin ollut terapian tarpeessa koulun jälkeen mutta ei nää jutut noussut pintaan ennenkuin sain oman lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiirulaisasenteen tartuttaminen ei ainakaan auta asiaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Hiirulaisasenteen tartuttaminen ei ainakaan auta asiaa yhtään.
Hiirulaisia kuuluu kiusata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan koulun painajainen. Teitä on silloin tällöin. Hyökkäätte koulua, opettajia ja muita lapsia vastaan ihan vaan varmuuden vuoksi ja etukäteen, jos vaikka tulee kiusaamista. Kukaan ei uskalla olla lastenne kaveri, kun pienikin riita tulkitaan kiusaamiseksi, jota setvitään isolla joukolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiirulaisasenteen tartuttaminen ei ainakaan auta asiaa yhtään.
Hiirulaisia kuuluu kiusata?
Ei kuulu, mutta maailma ei tule ikinä olemaan vapaa sorrosta. Hiirulaisia kiusataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettet kuitenkaan tartuta lapseen sellaista asennetta, että näkee kiusaamista kaikkialla ja joka asiassa. Koska jos lapsesi alkaa tulkita kaiken kiusaamisen, jää hän mitä todennäköisimmin lopulta yksin. Kukaan ei jaksa tai uskalla viettää aikaa sellaisen kanssa, jonka seura herkästi aiheuttaa aina jotain selvittelyä, jälkipyykkiä ja harmia. Kokemus opettaa lapsiakin ja usein tarjolla on muitakin kavereita, joiden kanssa on kaikki helpompaa ja välttyy syytöksiltä ja puhutteluilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiirulaisasenteen tartuttaminen ei ainakaan auta asiaa yhtään.
Hiirulaisia kuuluu kiusata?
Ei tietenkään kuulu, mutta hiirulaisasenteeseen kuuluva nöyristely ja häpeily ei auta yhtään ketään, päin vastoin. Ihan vaikka se ei kiusaamiseen johtaisikaan, se syö ihmistä jolla se on, vie uskon itseen ja kykyihin.
Aplle tsemppiä. Mä olin myös jonkin verran koulukiusattu ja nyt kun lapset päiväkoti-ikäisiä, huomaan vähän hermoilevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päätin, kun lapseni syntyivät ettei heitä kiusata. Heidän ei ikinä tarvitse käydä samaa läpi, kuin minun. Opettajat käänsivät katseensa ja vanhempien osalta sain vähättelyä.
Lasteni päiväkotiaikoina jouduin pari kertaa puuttumaan asiaan. Tietysti ensin puhumalla henkilökunnan kanssa, mutta kun ei tehonnut kävin itse juttelemassa kiusaajan kanssa. Mieheni toisen kerran eri kiusaajan kanssa. Kaikki kiusaaminen loppui heti. Onneksi kouluaikoina ei tullut esiin mitään. Reagoin aika voimakkaasti näihin asioihin taustani vuoksi. Nyt lapseni ovat jo täysi-ikäisiä.
Omat vanhemmat puuttuivat heti, ottivat yhteyttä opettajaan ja kiusaaminen loppui. Ala-asteella. Yläasteella osasi jo sumplia sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua o kiusattu n. 1,5 v koulun alkamisen jälkeen. Oon nyt 48- v vammainen nainen. Yksikään ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi. Sama on jatkunut opiskellessa ja nyt NS työelämässä. Joka NS työpaikalla o ollu aina joku kiusaaja, yhes paikas se oli jopa sen paikan NS pomo. Ei antanut töitä, tuli usein sen näköisenä sinne, et sil olis ollu kovakin ryyppyputki päällä ja se oli usein montakin päivää putkeen pois sieltä, ja se kehtas väittää, et mä mukamas lähden aina ruokatunnilla veke sieltä hetkeksi......menin vain kauppaan ! Oli siellä muitakin, jotka lähtivät veke silloin, pois sen paikan alueelta. Ja ku se anto töitä, ni eipä kelvannut edes käsikoru ! Tää vamamisten ihmiset kiusaaminen koulussa ja muualla täytyy nyt loppua !!! Heti. Välittömästi. Mitä se kellekään kuuluu, minkä näköinen ihminen on, mitä sillä o päällään......yms............... kannattaisi mielummin olla kaveri, kun kiusaaja !!!! Eiks nii ? Oon kyllästynyt siihen, et mua ja vain mua kiusataan AINA !!!! Eikä siihen puututa. Kiusaaja joka paikas ansaitsee vain ja ainoastaan POTKUT, missä sitten onkaan !!!! Ei muuta. Näin o.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiirulaisasenteen tartuttaminen ei ainakaan auta asiaa yhtään.
Hiirulaisia kuuluu kiusata?
No ei tietenkään kuulu, mutta joutuvat usein vahvempien ja äänekkäiden kohteiksi.
Tästä ei kyllä ole aloittajalle mitään apua, mutta ymmärrän tunteen. Omat karmeat koulumuistot pahasti kiusattuna olemisesta ovat suuri syy siihen, etten edes halunnut lapsia. En halunnut ottaa riskiä siitä, että päätyisin vahingossa joko itse kasvattamaan sellaisen muita kiusaavan ihmishirviön tai toisaalta altistaa omaa lastani samanlaiselle helvetille, jonka itse kävin läpi.
Olisi hyvä, ettei lapsesi huomaisi että asia huolestuttaa sinua. Minua kiusattiin lähestulkoon koko kouluaika, mitä en raaskinut kertoa vanhemmilleni, koska he pelkäsivät että minua ruvetaan kiusaamaan ja usein varmistelivat, että eihän kiusata. En halunnut pahoittaa heidän mieliään, joten sanoin aina vaan että ei kiusata.
Avoimet välit kotona, että lapsi uskaltaa puhua kaikesta. Kyllä minullekin sanottiin, että kaikki asiat voi ja pitää kertoa, mutta kun huomasin että parempi ettei kerro, niin pidin asian itselläni. Jouduin aika isoja juttuja käsittelemään tosi nuorena yksin, koska vanhempani olivat sellaisia huolestujia.
Vierailija kirjoitti:
Varo ettet kuitenkaan tartuta lapseen sellaista asennetta, että näkee kiusaamista kaikkialla ja joka asiassa. Koska jos lapsesi alkaa tulkita kaiken kiusaamisen, jää hän mitä todennäköisimmin lopulta yksin. Kukaan ei jaksa tai uskalla viettää aikaa sellaisen kanssa, jonka seura herkästi aiheuttaa aina jotain selvittelyä, jälkipyykkiä ja harmia. Kokemus opettaa lapsiakin ja usein tarjolla on muitakin kavereita, joiden kanssa on kaikki helpompaa ja välttyy syytöksiltä ja puhutteluilta.
Tämä! Voi kun nämä kiusaamisen ylisukupolvisesta kierteestä kärsivät ymmärtäisivät tämän. Myös liiallinen lapsen suojelu ja leijonarmomeininki johtaa samaan. Lapsi oppii kantelemaan ja näkemään kaikkialla epäreiluutta jos vanhemmat siitä koko ajan hössöttävät. Lapsuuteen kuuluu ihan normaalina asiana myös keskinäiset kahnaukset ja riidat, tiettyyn pisteeseen asti. Jos joka asiasta nostetaan haloo, lapsi herkistyy rekisteröimään joka asian, mistä tavallisesti lapsi pääsisi yli hetkessä.
Eckhart Tollen läsnäolon voima onko luettuna, suosittelen.
Se on vaan hyvä että olet tarkkana lapsen kanssa. Tiedät varmasti itse miten olisit halunnut omien vanhempiesi toimivan silloisessa tilanteessa. Nyt pystyt toimimaan itse vanhempana parhaalla mahdollisella tavalla.