Mielestäni ADHD:ta ei ole olemassa.
Kommentit (214)
Onneksi sinulla on runsaasti kompetenssia sanoa noin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Ei ADHD ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Oletko syntynyt 50-luvulla?
En.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap on pedari
En.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Ei ADHD ole sairaus.
Pahoitteluni, käytin väärää ilmausta. Häiriö olisi parempi sana.
ap
Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä olet.
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten välillä on synnynnäisiä eroja keskittymiskyvyssä, mutta sitä en tiedä miten mielekästä näitä eroja on laittaa terve-sairas -janalle. Yksi siskoistani oli nuorena sellainen, että kun hän katsoi televisiota, vieressä olisi voinut laukaista kanuunan, eikä ilmeensäkään olisi värähtänyt. Käytännössä häneen sai kontaktin vain sulkemalla televisio ja odottamalla, että hän tokenee transsia muistuttavasta tilastaan. Vuosia myöhemmin hänelle diagnosoitiin jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö. Hänen kohdallaan ymmärrän hyvin, että joku psykiatri pitää diagnoosia aiheellisena. Mutta sitten on näitä viimeisimpiä tilastoja, joiden mukaan tietyillä alueilla joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, ja sitä pidän kyllä aivan selvänä persoonallisuuserojen medikalisaationa. Huomaan myös naisten (äitien ja lapsettomien naisten) asenteissa sellaista vääristymää, että hirveän herkästi tartutaan diagnooseihin, eli ajattelu on vahvasti diagnoosikeskeistä. Tietyistä mt-diagnooseista on hävinnyt mielekkyys, kun niistä on tullut ikään kuin henkisiä kainalosauvoja, joiden varassa nilkutetaan lasten kasvuvuosien läpi. Tarkoitan tätä, että kaikki lapsen heikot alueet tulkitaan esim. neuropsykiatriseksi oireiluksi, koska se vapauttaa äidin syyllisyyden tai riittämättömyyden tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
Siis mitä? Eihän ADHDn lääkitseminen ole mitään douppausta. Eihän nyt ihmisiä voi jättää hoitamatta se vuoksi, että hoidettuina voisivat pärjätä liian hyvin töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Eihän se ole koskaan sairaus ollutkaan vaan erityispiirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
Siis mitä? Eihän ADHDn lääkitseminen ole mitään douppausta. Eihän nyt ihmisiä voi jättää hoitamatta se vuoksi, että hoidettuina voisivat pärjätä liian hyvin töissä?
Jos ADHD ei ole sairaus niin lääkitseminen ei ole hoitamista vaan douppaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Ihan ok ajatus. Lapseni sitten vain poikkeaa tuolta osin niin paljon, että lääke häntä auttaa. Ei siinä sen kummempaa.
Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Eihän se ole koskaan sairaus ollutkaan vaan erityispiirre.
Erityspiirteitä pitää lääkitä, hakea diagnooseja sun muuta?
Miksi ajattelet näin?