Miltä tuntuu olla nelikymppinen?

Ei miltään, kun vanhus en ole nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei miltään, kun vanhus en ole nelikymppinen.

Elä viisastele neliöpiä

Vähän sellainen olo että onpa tämä elämä perseestä kun taas kohta 10v hujahtanut kuin tyhjää vaan ja pian olen viisikymppinen, sitten kuusikymppinen, seitenkymppinen ja lopulta mullissa. Tämä kaikki tapahtuu ihan silmänräpäyksessä.

Kaikki kivut alkoi silloin ja tissitkin valahti

8 vuotta menee yhdessä hujauksessa,et tajuakkaan kun olet jo 40v.

40-vuotiaana olo oli ihan ok. 41-vuotiaana alkoivat esivaihdevuodet ja sen seurauksena on koko ajan kamala olo. Hoitoa ei saa, ennenkuin oireet ovat riittävän pahat.

Kulahtaneelta. Vaihdevuosioireetkin on jo alkaneet (ensin lyheni kierto, sitten piteni ym) , ulkonäkö ikääntyi yhdessä yössä n 10 vuotta. 

Ei miltään erikoiselta. Itse olen jo 50, eikä minusta tunnu mitenkään erilaiselta kuin vaikka kaksikymppisenä. Peilikuva toki on muuttunut, mutta olo ei ole mitenkään erilainen.

Nyt alkaa tajuamaan sen, että elämä alkaa ohi - varsinkin kun mitään ei ole saavuttanut: ei uraa, ei parisuhdetta, ei kavereita, ei kuusinumeroista summaa  rahaa tilillä, ei ulkomaanmatkoja. Ei mitään. Kaikki jäänyt kokematta eikä mitään ole enää tehtävissä ilman nuorentumislääkkeitä tai äkkirikastumista.

Nyt on hyvä olla kun löytyi lääkäri hoitamaan esivaihdevuosioireeni jotka oli mieslääkäreiden toimesta monta vuotta leimattu psyykkiseksi häiriöksi. Kun vihdoin sain tarvittavat kokeet tuli soitto että aloitetaan hormonikorvaushoito ilman mtään vittuiluja ja muttia. En yhtään ihmettele ettei naiset halua mieslääkärille. Tämänkin vuosien kärsimyksen olisi voinut välttää lääkärillä mikä välittää naisten terveydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa tajuamaan sen, että elämä alkaa ohi - varsinkin kun mitään ei ole saavuttanut: ei uraa, ei parisuhdetta, ei kavereita, ei kuusinumeroista summaa  rahaa tilillä, ei ulkomaanmatkoja. Ei mitään. Kaikki jäänyt kokematta eikä mitään ole enää tehtävissä ilman nuorentumislääkkeitä tai äkkirikastumista.

Näinhän se on. Joka ikinen päivä olen surullinen, pelkään ja masennun. Muutaman hetken viikossa kykenen olla asiaa ajattelematta, mutta kaikki muut ajat, unetkin, olen tässä väistämättömässä kierteessä, mikä pahenee päivä päivältä. Nauttikaa niistä vuosista kaksi- ja kolmikymppisinä. Ne menevät ohi melko nopeasti ja sitten kaikki on ohi.

Varmasti hyvin yksilöllisistä. Muistan kun itselläni oli varmaan 40v kriisi kolmikymppisenä kun silloin oli asioita huonommin. Nyt olen paljon varakkaampi mutta muita ongelmia tullut tilalle. Terveys heikompi mutta pidän sitä yllä ja aika tosiaan menee vanhempana nopeammin vaikka ei tekisi mitään tai tekisi paljon.

Tosi hyvältä tuntuu. Kroppa ei ole muuttunut, mutta pää kestää ja asioiden mittasuhteet hahmottaa paremmin. 

N47

Minullakin kivut alkoivat. Tosin liittyy muuhun asiaan. Luulen kyllä, että minulla on jo esivaihdevuodet. En tiedä, saanko hormonikorvaushoitoa, koska suvussa aggressiivista rintasyöpää.

Vanhalta, vähän mädäntyneeltä, masentuneelta. Menin naimisiin ihmisen kanssa joka ei halua lapsia mikä oli virhe. Hävettää erota ja itsetunto on nollissa masennuksen vuoksi mitä olen kokenut lapsettomuudesta ja en näe ulospääsyä. Teen paljon töitä ja vapaaehtoistyötä ja itkeskelen itsekseni, en kerro todellisia tunteitani kenellekään koska  minulle vain sanotaan että mitäs menit naimisiin ja eroa, enkä kykene siihen. Että paskaaks tässä. Ikänäköä alkaa olla. 

En muista .

Ei sen erikoisemmalta kuin kolmekymppisenäkään. 

Nämä jotka sanoo ettei tunnu missään valehtelee, aivan varmasti tuntuu. Ja tulee kelattua elämän epäonnistumisia 

Täytän puolen vuoden päästä 42. Tuntemukset tästä iästä ja ikääntymisestä vaihtelevat. On paljon kiitollisuutta, mutta myös luopumisen tuskaa. 

Paremmalle kuin 20-vuotiaana, vaikka olenkin kohta 50 v. Ainoastaan peilikuva vähän naamasta roikottaa vaikken ole mikään kehopositiivinen. Kaikki oleelliset asiat olen saanut: on aikuistuvat lapset, tilava asunto kivalla alueella, hyvä työ ja tulot. Miestäkään ei enää ole aiheuttamassa murheita. Mikäs tässä ollessa.