Miltä tuntuu olla nelikymppinen?

Ihanalta! Olen elämäni kunnossa. Fyysisesti parhaimmassa mitä koskaan aiemmin. Lihaksia löytyy ja kuntokin on hyvä. Treenaan ja lenkkeilen päivittäin.Toki kroppa ja naama näyttää vähän eriltä kuin 20 vuotta sitten, mutta siltikin sanonta "ikä on vain numeroita" pitää paikkaansa.

-Mies 41 v.

Aika kiva ikä tämä 43 v. Ei vielä mitään vanhuuden vaivoja, ja vihdoin aikaa itselle, kun lapsi on jo teini. Minulle ei kertakakikkiaan sopinut pienen lapsen äitiys, vieläkin tulee puistatus kun ajattelee, vaikka lapsi onkin aina ollut fiksu ja helppo.

Nyt on silti kivempaa. Liikun paljon, painan vähemmän kuin kolmikymppisenä ja opiskelen työn ohella toista yliopistotutkintoa kolmatta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa tajuamaan sen, että elämä alkaa ohi - varsinkin kun mitään ei ole saavuttanut: ei uraa, ei parisuhdetta, ei kavereita, ei kuusinumeroista summaa  rahaa tilillä, ei ulkomaanmatkoja. Ei mitään. Kaikki jäänyt kokematta eikä mitään ole enää tehtävissä ilman nuorentumislääkkeitä tai äkkirikastumista.

Teille on jotenkin väärä ajatusmaailma, mulla on tuttava päälle 90v ja aina sanoo "täytyy olla onnellinen pienistä asioista". Hänestä vieläkin huokuu sellainen elämänilo ja lapsenmielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka sanoo ettei tunnu missään valehtelee, aivan varmasti tuntuu. Ja tulee kelattua elämän epäonnistumisia 

Elämä on oppimatka, ei kenenkään elämä voi olla täydellisesti ilman että tulee mitään virheitä ja epäonnistumisia. Täällä me kaikki opitaan ja eletään joka päivä. Ja vaikka tuntuu ettei olisi saanut "mitään aikaiseksi". niin sekin on vain luulo. 10 vuodessakin ihminen kasvaa älyttömästi.

Vaihdevuodet alkoivat minulla vasta 54-vuotiaana. Ei ole jäänyt mitään mieleen tuosta 4-kymppisvaiheesta. Olin samanoloinen kuin 2-kymppisenä. Vasta vaihdevuosien jälkeen alkoi kroppa rupsahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka sanoo ettei tunnu missään valehtelee, aivan varmasti tuntuu. Ja tulee kelattua elämän epäonnistumisia 

Keskityn mielummin positiivisiin asioihin ja tulevaan. Ei mennessä vihreissä kannata velloa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kivut alkoi silloin ja tissitkin valahti

Tuu mun luo, voin hieroa ja kopitella tissit kiinteiks

8 vuotta ei ole "todella pitkä matka", se rajapyykki on edessä nopeammin kuin uskotkaan. Mielestäni vietin just pari vuotta sitten kolmekymppisiäni ja nyt olen yhtäkkiä 40. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa tajuamaan sen, että elämä alkaa ohi - varsinkin kun mitään ei ole saavuttanut: ei uraa, ei parisuhdetta, ei kavereita, ei kuusinumeroista summaa  rahaa tilillä, ei ulkomaanmatkoja. Ei mitään. Kaikki jäänyt kokematta eikä mitään ole enää tehtävissä ilman nuorentumislääkkeitä tai äkkirikastumista.

Teille on jotenkin väärä ajatusmaailma, mulla on tuttava päälle 90v ja aina sanoo "täytyy olla onnellinen pienistä asioista". Hänestä vieläkin huokuu sellainen elämänilo ja lapsenmielisyys.

Mä olisin onnellinen pienistä asioista ja olinkin, mut sit kun täytin 40 niin kyllä se vaan rajusti iski minkä virheen teki kun en tehnyt lapsia. Ja menin naimisiin ihmisen kanssa joka ei niitä halua. Elämäni suurin virhe ja mikään ei tunnu miltään. Kadun lapsettomuutta aivan järjettömän paljon. Haluaisin vielä lapsen mutta olen lamaantunut enkä pysty eroamaan. Mulle on aivan turha tulla sanomaan että hyvää elämä on ilman lapsiakin. On se ehkä jos on pakko olla mutta mä olen suurin piirtein psykoosin partaalla, kun mulla on nii paha olla. Joten jos olisin voinut sanoa itselleni yhden asian 10 vuotta sitten se olisi ollut se, että älä luule että tulet olemaan sinut sen kanssa ettet edes yritä saada lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

8 vuotta ei ole "todella pitkä matka", se rajapyykki on edessä nopeammin kuin uskotkaan. Mielestäni vietin just pari vuotta sitten kolmekymppisiäni ja nyt olen yhtäkkiä 40. 

Miten yhtäkkiä 40v on joko "rajapyykki"? Jos olet pysynyt terveenä, niin mitä ei voi muka 40 vuotiaana tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet alkoivat minulla vasta 54-vuotiaana. Ei ole jäänyt mitään mieleen tuosta 4-kymppisvaiheesta. Olin samanoloinen kuin 2-kymppisenä. Vasta vaihdevuosien jälkeen alkoi kroppa rupsahtamaan.

Olen sua vanhempi ja hävettää kun nuoret tytöt, naiset katsoo kun olen ikäistäni paljon nuoremman näköinen. Joskus ihan läheltä jutellessa sitten näen toisen  ilmeestä kun katsoo ihoa, yms. huomaakin etten ole teini. Juu ja olen pitkätukkainen luonnonkiharat, en mahakas vaan solakka , aavistus harmaata vaaleansekavankiharissa hiuksissa. Monet mun ikäkaverit on kaljuuntunu jne.. lihonneet. Nyt on pikkuhiljaa vanhentunut

siinä 40 vuotiaaks asti kyseltiin henkilöpapereita.

Eli en todellakaan pidä 40 minään, ihan teini vielä

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet alkoivat minulla vasta 54-vuotiaana. Ei ole jäänyt mitään mieleen tuosta 4-kymppisvaiheesta. Olin samanoloinen kuin 2-kymppisenä. Vasta vaihdevuosien jälkeen alkoi kroppa rupsahtamaan.

Mun äidillä alkoi 42v vaihdevuodet eikä muuttunut mitenkään sen jälkeen. En usko että vaihdevuodet on täysin yhteydessä rupsahtamiseen. Vasta tuossa päälle 60v alkoi itse huomata muutoksia.

Nelikymppisenä tahtomattaan lapsettomana eniten v tuttaa vapaaehtoisesti lapsettomat jotka ulisee ja loukkaantuu siitä että heiltä kysytään onko heillä lapsia. Siis oikeasti. En mäkään loukkaannu jos multa kysytään onko mulla kissaa. Musta on oksettavaa miten velat juhlii lapsettomien lauantaita ja jaksaa paasata oikeuksistaan ja miten vaikeaa heillä on ollut kun kukaan ei ymmärrä et he ei haluu lapsia. V ttu velat, ketään ei kiinnosta haluatteko lapsia vai ette, ketään ei kiinnosta että ette halua. Velat on kuin vegaanit, täytyy ilmoittaa kaikkialle mennessä aiheesta. Ja niin pää omassa navassa 

En osaa vastata kysymykseen. Tuntuu ihan samalta kuin 15-vuotiaana tai vaikka 32-vuotiaana, tai 8-vuotiaana. 

Olen olemassa, ajattelen, tunnen. Syön, liikun, elän. 

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä tahtomattaan lapsettomana eniten v tuttaa vapaaehtoisesti lapsettomat jotka ulisee ja loukkaantuu siitä että heiltä kysytään onko heillä lapsia. Siis oikeasti. En mäkään loukkaannu jos multa kysytään onko mulla kissaa. Musta on oksettavaa miten velat juhlii lapsettomien lauantaita ja jaksaa paasata oikeuksistaan ja miten vaikeaa heillä on ollut kun kukaan ei ymmärrä et he ei haluu lapsia. V ttu velat, ketään ei kiinnosta haluatteko lapsia vai ette, ketään ei kiinnosta että ette halua. Velat on kuin vegaanit, täytyy ilmoittaa kaikkialle mennessä aiheesta. Ja niin pää omassa navassa 

Miks sua vituttaa jos joku ei halua lapsia?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa tajuamaan sen, että elämä alkaa ohi - varsinkin kun mitään ei ole saavuttanut: ei uraa, ei parisuhdetta, ei kavereita, ei kuusinumeroista summaa  rahaa tilillä, ei ulkomaanmatkoja. Ei mitään. Kaikki jäänyt kokematta eikä mitään ole enää tehtävissä ilman nuorentumislääkkeitä tai äkkirikastumista.

Teille on jotenkin väärä ajatusmaailma, mulla on tuttava päälle 90v ja aina sanoo "täytyy olla onnellinen pienistä asioista". Hänestä vieläkin huokuu sellainen elämänilo ja lapsenmielisyys.

Mä olisin onnellinen pienistä asioista ja olinkin, mut sit kun täytin 40 niin kyllä se vaan rajusti iski minkä virheen teki kun en tehnyt lapsia. Ja menin naimisiin ihmisen kanssa joka ei niitä halua. Elämäni suurin virhe ja mikään ei tunnu miltään. Kadun lapsettomuutta aivan järjettömän palj

Vaimo teki viime metreillä 46 vuotiaana. Terve poika tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä tahtomattaan lapsettomana eniten v tuttaa vapaaehtoisesti lapsettomat jotka ulisee ja loukkaantuu siitä että heiltä kysytään onko heillä lapsia. Siis oikeasti. En mäkään loukkaannu jos multa kysytään onko mulla kissaa. Musta on oksettavaa miten velat juhlii lapsettomien lauantaita ja jaksaa paasata oikeuksistaan ja miten vaikeaa heillä on ollut kun kukaan ei ymmärrä et he ei haluu lapsia. V ttu velat, ketään ei kiinnosta haluatteko lapsia vai ette, ketään ei kiinnosta että ette halua. Velat on kuin vegaanit, täytyy ilmoittaa kaikkialle mennessä aiheesta. Ja niin pää omassa navassa 

TÄMÄ!!!

"Todella pitkä matka" sanoo 32-vuotias. No trollihan tämä tietty on.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä tahtomattaan lapsettomana eniten v tuttaa vapaaehtoisesti lapsettomat jotka ulisee ja loukkaantuu siitä että heiltä kysytään onko heillä lapsia. Siis oikeasti. En mäkään loukkaannu jos multa kysytään onko mulla kissaa. Musta on oksettavaa miten velat juhlii lapsettomien lauantaita ja jaksaa paasata oikeuksistaan ja miten vaikeaa heillä on ollut kun kukaan ei ymmärrä et he ei haluu lapsia. V ttu velat, ketään ei kiinnosta haluatteko lapsia vai ette, ketään ei kiinnosta että ette halua. Velat on kuin vegaanit, täytyy ilmoittaa kaikkialle mennessä aiheesta. Ja niin pää omassa navassa 

No oikeasti me ketkä ei haluta lapsia siitä "ulista" missään. Tietysti vastaan jos joko kysyy että haluanko lapsia. Se on vaan outoa, että ihmiset ei usein ymmärrä jos sanon, etten halua lapsia. Esim gynekologitkin vielä epäilee vaikka olen päälle 33v että mieleni muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata kysymykseen. Tuntuu ihan samalta kuin 15-vuotiaana tai vaikka 32-vuotiaana, tai 8-vuotiaana. 

Olen olemassa, ajattelen, tunnen. Syön, liikun, elän. 

Hyvä huomio. Eihän se ikääntyminen tunnu yhtään miltään, elämä jatkuu.