Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla naiseton mies?
08.11.2024 |
Ikää tulee, mutta elämänkumppania eikä perhettä ei löydy.
Kommentit (96)
Rupesin transvestiitiksi, joten ei hätiä mitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvältä.
Nainen ei tuo mitään positiivista miesten elämään, näkeehän se tälläkin palstalla.
Pelottaa yksinäinen tulevaisuus.
Ei elämä ole elämisen arvoista jos kaikki viikonloput, arkipyhät, lomapäivät menee vain yksin kotona tai yksin urheillessa.
On vapauttavaa, jopa terapeuttista. Kukaan ei ole määkimässä ja mäkättämässä joutavuuksia.
Hyvältä se tuntuu yli kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen. Ei tarvitse kuunnella kiukuttelua tai katsella toisen laiskottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika prseestä. Vauvakuumekkin on kova ja ei ole naista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä se tuntuu yli kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen. Ei tarvitse kuunnella kiukuttelua tai katsella toisen laiskottelua.
Kyllä sopu sijaa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä se tuntuu yli kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen. Ei tarvitse kuunnella kiukuttelua tai katsella toisen laiskottelua.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Aika prseestä. Vauvakuumekkin on kova ja ei ole naista.
Hanki apua ja äkkiä. Ei vauvoja kannata kuumeilla. Sulla ei ole ilmeisesti tarpeeksi ongelmia elämässä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ookoolta. Oli mulla jossain vaiheessa vaihe, jossa suretti että jää perhe saamatta, mutta se meni ohi, ja olen jo pitkään elänyt ihan tyytyväisenä "vanhanapoikana", ja aion elää lopun ikänikin. Nyt olisin liian vanhakin jo perhetouhuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pillusta pilluun en tarvitse vakio naista vaan vagina naisen silloin tällöin,joskus serkkuni nyrkkikyllikki tuo helpotusta yksinäisiin iltoihin.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa yksinäinen tulevaisuus.
Ei elämä ole elämisen arvoista jos kaikki viikonloput, arkipyhät, lomapäivät menee vain yksin kotona tai yksin urheillessa.
Ei kukaan pakota sua olemaan yksin, vaikkei sulla olisi parisuhdetta. Tämä on juuri yksi iso ero miksi naiset on usein tyytyväisiä sinkkuna, mutta miehet harvemmin: miehet jää yksinäisenä kärsimään kovaa osaansa, kun taas naiset, ne jotka siis seuraa kaipaavat eikä ole erakkoluonteita, lähtevät harrastamaan, yhdistyksiin, vapaaehtoistehtäviin, nettimiitteihin, hakevat ystävää kaverihakupalveluista, löytävät kyllä sosiaalisuutta elämäänsä ilman parisuhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä ikäviä puolia, jotka eivät ole itsestä kiinni. Olen huomannut, että sinkkumieheen suhtaudutaan negatiivisemmin kuin sinkkunaiseen ja liitetään negatiivisempia ominaisuuksia.
Mies on tilastojen mukaan onnellisin sinkkuna. :) M28
Naisilta voisi kysyä samaa Suomessa. On paljon yksin eläviä naisia. Eikä suomimies pelasta tilannetta, voisi pahentaa.
Vierailija kirjoitti:
On siinä ikäviä puolia, jotka eivät ole itsestä kiinni. Olen huomannut, että sinkkumieheen suhtaudutaan negatiivisemmin kuin sinkkunaiseen ja liitetään negatiivisempia ominaisuuksia.
Minusta vähän toisin päin. Vähän kuten kollega töissä sanoi, että kun mies on yksin, niin "se ei ole ketään huolinut", mutta kun nainen on yksin, niin "ei ole kellekään kelvannut". Miehen siis ajatellaan olevan vaan itsenäinen luonne tai jonkinlainen oman elämänsä seikkailija camel boots mies, valinnut sen elämäntavan, kun taas naisesta oletetaan että varmasti se parisuhteen haluaisi, mutta raukka ei ole saanut ketään. Mä olen itse omasta valinnastani yksin elävänä naisena usein törmännyt tuohon, että mua säälitellään tai yritetään neuvoa, miten voisin jonkun miehen saada. Mutta kun en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä ikäviä puolia, jotka eivät ole itsestä kiinni. Olen huomannut, että sinkkumieheen suhtaudutaan negatiivisemmin kuin sinkkunaiseen ja liitetään negatiivisempia ominaisuuksia.
Minusta vähän toisin päin. Vähän kuten kollega töissä sanoi, että kun mies on yksin, niin "se ei ole ketään huolinut", mutta kun nainen on yksin, niin "ei ole kellekään kelvannut". Miehen siis ajatellaan olevan vaan itsenäinen luonne tai jonkinlainen oman elämänsä seikkailija camel boots mies, valinnut sen elämäntavan, kun taas naisesta oletetaan että varmasti se parisuhteen haluaisi, mutta raukka ei ole saanut ketään. Mä olen itse omasta valinnastani yksin elävänä naisena usein törmännyt tuohon, että mua säälitellään tai yritetään neuvoa, miten voisin jonkun miehen saada. Mutta kun en halua.
Just. Joka ikisessä lukemassani kirjoituksessa ja jonkun kommentissa sanotaan juuri päinvastoin...
Olen onnekas siinä, että vaikka itseltöni puuttuu rinnaltani Se Yksi ja Erityinen Nainen, jonka kanssa vosiin elää parisuhteessa, niin minulla on kuitenkin muita mittaamattoman arvokkaita ja läheisiä ihmissuhteita enemmän ja vähemmän samanlaisten naisten ja miesten kanssa.
Eivät he, ei yksikään heistä ole tietenkään sama kuin Se Yksi ja Erityinen mutta ovatpahan monintavoin arvokkaita ja merkittäväi ihmisiä osana elämääni. - Olen kuitenkin liian heikko ja voimaton, että pärjäsin hyvin, aivan yksin ilman ainoatakaan läheistä ihmissudetta.
Olen myös onnekas siinä, että olen oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan omaa sinkkueloani; minulla ei ole, jos kokaan on ollutkaan tarvetta löytää ja saada kumppania vain siksi, että voisin sanoa eläväni ja olevani parisuhteessa, vaan kumppanini olisi tuotava -yhtä lailla kuin minun hänen eloonsa- "riittävän paljon" lisäarvoa, jotta parisuhde olisi minusta mielekäs. Se mitä tuo "riittävän paljon" lisäarvoa olisi kokonaan oman kirjoituksensa aihe,
Mutta jokainen voi tahollaan miettiä ja puntaroida sitä omalta kohdaltaan. - Vaikeus on tietysti se, että kun on ja on ollut jo vuoia sinkku, niin minusta on saattanut tulla "vähän" nirso. Ehkä vähän itseriittoinen ja itsekäskin. Kun en kuitenkaan odota tai vaadi mielestäni mitään mahdottomia tai sellaista, mihin en itse voisi osaltani vastata.
Vaan mistäpä minä Hänet löytäsin ja kohtaisin?
Ei miltään. Enemmän minua harmittaa moni muu asia.