Lue keskustelun säännöt.
Yksinviihtyvät! Tätä harvoin on kysytty, mutta nyt kysyn
30.09.2024 |
Mikä saa teidät viihtymään yksin? Kertokaa siis yksinolon hyvistä puolista, miltä yksin viihtyvän yksinolo tuntuu, mikä siitä tekee niin ihanaa?
Kommentit (104)
Yksinoloon kuuluu täydellinen rauha. Kukaan ei odota minulta mitään, minun ei tarvitse kuunnella, olla läsnä, olla tietoinen muiden mielialoista ja tuntemuksista. Saan vain... olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ottaa ketään huomioon, voi keskittyä juuri siihen mikä huvittaa. Ei ole aikatauluja tai vaateita.
Ei ole kukaan sanomassa mitä pitäisi tehdä tai vaatimassa jotakin. Olen vastuussa tekemisistäni, menemisistäni ja tulemisistani vain itselleni. En enää unelmoi elämääni vaan elän unelmaani!
Se rauha, se ihana rauha..
Se kun ei tartte välittää sillä hetkellä muista yhtään. Kukaan ei puhu mulle, oo mitään vailla musta. Saan tehä mitä mieleen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinoloon kuuluu täydellinen rauha. Kukaan ei odota minulta mitään, minun ei tarvitse kuunnella, olla läsnä, olla tietoinen muiden mielialoista ja tuntemuksista. Saan vain... olla.
Juuri näin.
Ei tarvitse siivota muiden sotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et viihdy yksin olet huonossa seurassa.
Oma rauha olla miten on, olla täysin oma itsensä, keskittyä vain omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä.
Toisten ihmisten läsnäolo tuntuu aina vaativan jotain. Huomioimista, kuuntelua, kohteliaita käytöstapoja, sitä että itsekin pitää olla hyvää seuraa ja miettiä jotain sopivaa sanottavaa. Näitä kaikkea, vaikkei yhtään huvittaisi.
Yksin on ihanan vapaata, saa olla just niin kuin haluaa, siinä ei tarvitse yrittää mitään, mikä ei aidosti tule.
Ystävienkin seurassa mulla on aina olo että joudun näkemään ylimääräistä vaivaa. Pinnistellä kuuntelemaan ja näyttää kiinnostuneelta, vaikkei oikeasti kiinnostaisi yhtään. Keksiä jotain sanottavaa, vaikka haluaisin vaan olla hiljaa. Hymyillä vaikka ei hymyilyttäis. Istua tietty aika esim. vieraisilla, vaikka tekis mieli vaan jo lähteä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinoloon kuuluu täydellinen rauha. Kukaan ei odota minulta mitään, minun ei tarvitse kuunnella, olla läsnä, olla tietoinen muiden mielialoista ja tuntemuksista. Saan vain... olla.
Tämä. 20 vuotta työssäkäyvänä yksinhuoltajana ja aina joku pyytämässä jotain. Ihanaa kun saa olla rauhassa.
Mulla on niin kiinnostava ajatusmaailma, että viihdyn yksin. Monen ihmisen seurassa suorastaan tylsistyn ja toivon että pääsisin omiin ajatuksiini. On toki joitakin ihmisiä joiden seurassa viihdyn, mutta yleisesti ottaen viihdyn enemmän yksin. Mulla on erittäin hyvät sosiaaliset taidot, joten siitä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on elinehto! Myös julkisille paikoille silloin kun on vähän ihmisiä liikkeellä.
On hiljaista ja saa olla rauhasss. Ei ole melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla rauhassa, kukaan ei pyydä jotain ja oma seura on sitä parasta. Kauhistus olisi jos jollain äijällä olisi avaimet omaan kotiin. Ei ikinä.
Saa katsoa rauhassa aikuisviihdettä.
Minä tykkään uppoutua omiin ajatuksiini. Niihin tulee oikea flow, jos vaan saan rauhassa olla. Toisen ihmisen läsnäolo tuhoaa tämän. Ihmisistä lähtee ärsyttäviä ääniä, niiskutusta ja kröhimistä, jopa haukottelu voi häiritä.
Perhe mulla jotenkin kummasti on. Olen kyllä vaatinut itselleni oman makuuhuoneen. Illalla nukkumaanmennessä saan nauttia rauhasta ja mietiskellä omiani.
Pikemminkin kiinnostaa, miksi joku ei voi olla hetkeäkään yksin ja hiljaa.
Joillekin pitää olla koko ajan aktiviteettia, seuraa tai taustahälyä.
Minulle pitää olla hiljaisuutta ja mielenrauhaa. Muista ihmisistä sitä ei löydä.
Yksinolo!