Yksinviihtyvät! Tätä harvoin on kysytty, mutta nyt kysyn

Kukaan ei pyydä, vaadi tai odota mitään. Pääsee eroon sosiaalisesta kuormituksesta.

Saa olla rauhassa, eikä tarvitse kuunnella ruikutuksia, mussutuksia eikä loputtomia turhanpäiväisiä hölinöitä. Kaukana on mäkätys, riita ja draama. Saa olla ja elää, kuten haluaa. Kukaan ei häiritse, vaadi tai tarvitse. 

Samasta syystä kuin muutkin tässä ketjussa. Kotona kukaan ei vaadi mitään, on ihanan hiljaista. Saan tehdä lempiruokaani ilman, että kukaan valittaa. Ei tarvitse jakaa herkkuja. :)

Yksin matkustaessa on ihanaa kun voin tehdä mitä huvittaa. Ei tarvitse kuunnella kenenkään mielipiteitä päivän aktiviteeteista. 

Mieli vaan lepää eikä tarvitse reagoida kehenkään. Minulla on harrastuksia ja tykkään keskittyä rauhassa. Jos en tee mitään hyödyllistä, niin kuuntelen videoita kuulokkeet korvissa ja käyn ikäänkuin vuoropuhelua sen asian kanssa. Näin en joudu kuuntelemaan mitään epäkiinnostavaa, jos en halua. Tykkään kyllä olla ihmistenkin kanssa, koska se lisää elämään yllätyksellisyyttä, mutta silloin pitää olla valmis joustamaan omista tarpeistaan vuorovaikutuksessa ja ei voi vaan lakata kuuntelemasta ja ottamasta muita huomioon heti, jos ei huvita enää.

Vierailija kirjoitti:

Voi lähteä minne haluaa ja milloin haluaa. Puolison mukana tuli pakkokyläilyjä hänen sukulaisten luona vaikka olisi halunnut viettää rauhallisen sunnuntain. Sitten maanantaina töihin ja mies iltaisin ärsyttävästi vaan pelasi tietsikalla. Että mua otti päähän ne pelaamisen äänet!! Yritä siinä lukea kirjaa ja rentoutua. Sitten sillä oli aina nälkä ja ravisteli ja naposteli pelatessa. Aaarrggh! Nyt yksin asuessa kotona on rauha eikä kukaan vaadi mitään. Niin ja kuorsaaja ei enää ole, saa nukkua yönsä levollisesti. Paha yhdistelmä miehellä kuorsaus ja levottomat jalat.

Esi kuullostaa kyllä aivan järkyttävältä tapaukselta :'D 

Duunissa on oltava asiallinen ja sosiaalinen. Siitäkin huolimatta, että teen pääosin etätöitä.

Olen yksinhuoltaja, joten lapset ovat lähes 24/7 mun luona. Rakastan mun lapsia yli kaiken, mutta rakastan myös itseäni ja yksinoloa. Ne hetket, kun en ole vastuussa kenestäkään enkä mistään. Ei pakkoa siivota. Ei laittaa ruokaa. Ei nousta keskellä yötä. Ei sitä sun tätä...

Kun olen yksin, olen yksin. En hakeudu ystävien seuraan. En someta. En soita. Ei ole tarvetta kontaktoida ketään. Yksin ollessa teen juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Olen puutarhassa. Makaan sohvalla. Jos huvittaa, siivoan, remontoin, muokkaan puutarhaa, mutta voin myös lähteä ihan vain ajelulle, kauppakierrokselle, museoon, kirjastoon...

Rakastan miestäni ja meillä on erittäin hyvä suhde - ehkä 80/20. 

Mun mies ei enää pysty seksiin terveydellisistä syistä eikä hän ole mikään halailijatyyppi. Kärsin pahanlaatuisesta halipulasta

On paljon helpompi elää n 5kk vuodesta eri maissa kuin kaivata toista samassa tilassa. Helpompaa kun läheisyys jää pois etäisyyden vuoksi

Muuten tämä on käytännön sanelema juttu, minä olen eläkkeellä ja mies töissä Suomessa. Turhautuisin jos joutuisin kökkimään kotona tekemättä juuri mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin kiinnostaa, miksi joku ei voi olla hetkeäkään yksin ja hiljaa.

Pelko. Joutuu pysähtymään ja miettimään itseään, käytöstään, virheitään jne. Pelko myös siitä että jää ulkopuolelle eikä enää hyväksytä mukaan. FOMO. Jotkut ovat niin heikkoitsetuntoisia että tarvitsevat toisia ja heidän vastakaikuaan, kannatusta. Nämä on niitä ihmisiä jotka menevät lauman mukana ihan mihin tahansa. Uskovat ihan mitä tahansa heille sanotaan, on pakkomielle levittää juttuja eli valheita eteenpäin, kun ei uskalleta olla hiljaa ja pysähtyä miettimään onko jutut edes totta. Eräs uskovainen sanoi että hiljaiset ihmiset ovat itsekkäitä, ilmeisesti Raamatussa sanotaan näin. Siksi uskovaisen suu suoltaa valheita.

Naisilta monesti odotetaan että on aina hyvällä tuulella ja sellainen kodinhengetär, suurimmassa vastuussa kotitöistä ja kodin ilmapiiristä. En yhtään ihmettele että niin moni haluaa parisuhteessakin pitää oman kotinsa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin kiinnostaa, miksi joku ei voi olla hetkeäkään yksin ja hiljaa.

ei ne kestä itse itseään ja sitten yrittävät sillä omalla toiminnallaan saada myös muut hulluuden partaalle.

Vilkas mielikuvitus ja niin paljjon mielenkiinnon kohteita ja opittavaa, joten en tunne itseäni yksinäiseksi yksinkään.

Kukaan ei komentele, haasta riitaa, nalkuta. Ei tarvitse odotta ketään tuntitolkulla. Ei tarvitse kokata kenellekkään (kukaan ei valita ruuasta kuinka se on kylmää tai käske pesemään pyykkiä. Ei tarvitse miettiä, että ukko juoksee vieraissa. Tai saada se kiinni mökiltä saunomasta toisen naisen kanssa. Voi vaan rauhassa olla ja tehdä mitä haluaa. 

Aika lailla kaikki on jo vastattu. Saa olla täysin oma itsensä ja miten päin haluaa. Tuntuu kuin voisi hengittääkin paremmin kuin seurassa. Yksinolo on ihanaa. Silloin siis kun se on oma valinta.

Saa pierasta jos pierettää. Saa käydä vessassa ovi auki. Voi syödä/juoda/nukkua siihen aikaan kun huvittaa.

A study revealed that intelligent people prefer to be alone, tend to have fewer friends and they choose to be less social than those who scored less on the intelligence scale. Interestingly, their life satisfaction appears to be unaffected by their more secluded lifestyle.

Tutkimus paljasti, että älykkäät ihmiset suosivat yksinäisyyttä, heillä on yleensä vähemmän ystäviä ja he valitsevat elää vähemmän sosiaalisempaa elämää kuin vähemmän älykkäät. Kiinnostavaa on, että heidän elämänsä tyytyväisyys ei näytä olevan riippuvainen tästä eristyneemmästä elämäntavasta.

https://www.linkedin.com/pulse/why-intelligent-people-prefer-alone-expl…

Saa olla rauhassa omien ajatusten kanssa. Saa uppoutua haaveilemaan, tehdä omia juttuja. 

Sosiaaliset tarpeeni täyttyvät töissä ja ystäviä ja sukulaisia tavatessa.

Kotona saan sitten olla rauhassa ja hiljaisuudessa, joita rakastan. Minulla ei ole koskaan radio tai muu äänilähde päällä. Silloin kun kaipaan musiikkia, kuuntelen juuri sen teoksen, jonka kulloinkin haluan, ja sitten palaan hiljaisuuteen.

Hiljaisuudessa voin ennen kaikkea lukea niin paljon kuin haluan (ja haluan todella paljon). On ihana tehdä kotiaskareet itsekseen ja omassa tahdissa. On ihanaa päättää itse kaikista tekemisistään.

En ole lainkaan ahdistukseen taipuvainen ihminen, mutta siitä kieltämättä ahdistuisin, jos joutuisin elämään saman katon alla jonkun muun kanssa. Vieraita toki kutsun aina silloin tällöin, mutta he viipyvät aikansa, ja lähtevät sitten pois.

Viihdyn kohtuullisessa määrin seurassakin, mutta yksinolo on ylivoimaisesti parempaa. Jos joutuisin jakamaan kotini jonkun toisen kanssa, tulisin luultavasti hulluksi.

Kukaan ei kysele, mitä teen, mitä ja koska syödään. Saan uppoutua omiin juttuihini ja ajatuksiini rauhassa, syödä omaan tahtiini kun mieli tekee. Saa olla hiljaisuudessa tai kuunnella musiikkia taustalla eikä tv mölise. 

Ajatus kulkee eri tavalla kun ei tule keskeytyksiä. Oli kyse sitten opiskelusta, työnteosta tai vaan jostain mukavasta tekemisestä kotona.

Yksinäisyys on prseestä. Kun olet ollut 20 vuotta neljänseinän sisällä yksin, tiedät mitä on yksinäisyys. Sitä kaipaa muutakin.