Miksi maaseudulla kysytään "kenenkäs tyttöjä/poikia sitä ollaan?
Miksi tämä tieto on niin tärkeä? Eikö ihminen itsenään riitä?
Kommentit (128)
Varmistetaan ettei ole omaa verta.
Joo, olin vuonna nakki työkaverin jonkun suvun jäsenen hautajaisissa, niin sielläkin kysyttiin että etkös ole XX:n pojan tyttö?'
Se on varmaan vanha tapa entisajoilta kun kylillä kaikki tunsi kaikki ja sitte uutta polvea kyseltiin kenenkäs...pienet piirit ettei vaan samaan sukuun mene miniäksi/vävyksi!
Mulle kävi näin kun mä muutin kaupunkiin kerrostaloon, siinä pihalla tuli joku kyylä kyselemään että kenen poikia mä olen
Mä menin ihan hämilleni enkä osannu vastata ollenkaa, mä en tajuu miten toho ees vastataan? sanomalla omien vanhempien nimet? :D
Stadissa tuollaisen kyselijän ohi kävellään. Ei vastata mitään, Ehkä tiukka mulkaisu sivusilmällä, mutta muuten suhtaudutaan välinpitämättömästi. Näin meillä, isolla kirkolla, toimitaan!
Vierailija kirjoitti:
Helpompi laittaa johonkin ajatuslokeroon.
Miten helpompi?
Että tietää, miten kyseistä tyyppiä tulisi kohdella. Jos tyttö/poika on merkittävää sukua, niin alkaa kohtelias keskustelu. Jos Torpparin Miinan lapsi, niin voi vain nyrpistää nenäänsä ja jatkaa matkaa.
Enää ei kun persut näin moukka kyselee .
Siellä on kaikenlaisia vuosisataisia riitoja sukujen välillä, halutaan tietää ovatko meitä vai niitä joitain toisia, eli ollaanko väleissä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Enää ei kun persut näin moukka kyselee .
Taas persuilija - täälläkin.
Siellä on talot, suvut ja maat tärkeitä. Suvut ovat asuneet satoja vuosia samoilla alueilla.
Joka kesä joudun selvittämään kenen tyttöjä siltä oltiin, kun vietin kesää mummolassa.
Koska ollaan eri sukupolvea, ja halutaan joku yhteinen keskustelunaihe, samasta syystä kysytään onko perhettä. Kutsutaan small talkiksi. Jos ahistaa, ammu itsesi.
Ihan samasta syystä sitä kysytään oli se asuinpaikka mikä tahansa. Samasta syystä kun miksi kysytään mistä olet kotoisin tms.
Maaseudulla se määrittää sinun arvosi. Jos vanhempasi ovat maanomistajia ja varakkaita se nostaa sinun statustasi ja helpottaa elämääsi. Jos taas olet muualta tai köyhästä suvusta niin et ole mitään. Näin se maalla menee. Tervetuloa tänne sonnan hajuiseen periferiaan!
Vierailija kirjoitti:
Koska ollaan eri sukupolvea, ja halutaan joku yhteinen keskustelunaihe, samasta syystä kysytään onko perhettä. Kutsutaan small talkiksi. Jos ahistaa, ammu itsesi.
Small talk nimenomaan ei ole henkilökohtaisella tasolle menevää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Koska ollaan eri sukupolvea, ja halutaan joku yhteinen keskustelunaihe, samasta syystä kysytään onko perhettä. Kutsutaan small talkiksi. Jos ahistaa, ammu itsesi.
Jos ollaan sitä vanhempien sukupolvea niin kysytään siksi että olisiko omaa ikäluokkaa oleva äiti tai isä vaikka ollut oma luokkakaveri tai muuten tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ollaan eri sukupolvea, ja halutaan joku yhteinen keskustelunaihe, samasta syystä kysytään onko perhettä. Kutsutaan small talkiksi. Jos ahistaa, ammu itsesi.
Small talk nimenomaan ei ole henkilökohtaisella tasolle menevää keskustelua.
Ja haista sinä paska
Ihmiset tuntee toisensa ja haluavat vain tietää kenen kanssa juttelee/kuka on kyseessä. Ei siinä sen kummempaa. Ei se mitään lokerointia ole. Vanhan ajan yhteisöllisyyttä vain.
Maatila oli sukuyksikkö, kulkenut vuosisatoja suvussa, ja agraariyhteisö koostui sukuyksiköistä, ei yksilöistä kuten kaupungissa. Yksilöt nähtiin perheen ja suvun jatkeina, eli minkä talon poika/tytär. Maattomilla ei sitten ollutkaan merkitystä.
Helpompi laittaa johonkin ajatuslokeroon.