Miksi maaseudulla kysytään "kenenkäs tyttöjä/poikia sitä ollaan?
Miksi tämä tieto on niin tärkeä? Eikö ihminen itsenään riitä?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Joo, olin vuonna nakki työkaverin jonkun suvun jäsenen hautajaisissa, niin sielläkin kysyttiin että etkös ole XX:n pojan tyttö?'
Se on varmaan vanha tapa entisajoilta kun kylillä kaikki tunsi kaikki ja sitte uutta polvea kyseltiin kenenkäs...pienet piirit ettei vaan samaan sukuun mene miniäksi/vävyksi!
Lehmiä keinosiemmennetään kunnon s p e r m a l l a ja hevoset ovat siitosorien jälkeläisiä. Kuka nyt ostaa sikaakaan säkissä.
Miksi ihmisen jälkeläisiä ei saa noteerata ja kysäistä, therianien aikaan?
itsellä isä on ulkomaalainen ja äiti pk-seudulta!. kumpikaan ei savossa koskaan käynyt ja pikku-poikana savossa pyöri kesälomalla kun kummisetä vainaa sieltä kotoisin!. oli hauska kun Miettisen tai Räsästen/koskisen mummo kyseli kenenkä poikia sitä ollaan...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuntee toisensa ja haluavat vain tietää kenen kanssa juttelee/kuka on kyseessä. Ei siinä sen kummempaa. Ei se mitään lokerointia ole. Vanhan ajan yhteisöllisyyttä vain.
Kaupunkilaisille on ongelma, koska eivät tunne suomalaista tapakulttuuria ja heillä kaupungissa sitä ei ole, koksa kaikki ovat tavallaan "tuntemattomia", jopa naapurit.
-Vähän sama, kuin jotkut naiset alkoi huutaa ahdistelijaa, kun elokuvassa (mustavalkoinen suomalaisleffa vanha) nuorimies meni tapaamaan mahdollista tulevaa vaimoaan ikkunan alle ja lauloi ja soitti kitaraa.
Niin nämä nykynaiset huusi ahdistelijaa, kun mies meni ikkunan alle. Yritin selittää, että ennen ei ollut puhelimia tai nettiä/tinderiä, vaan silloin mentiin tapaamaan mahdollista tulevaa kumppania. Nämä naiset ei ymmärtäneet, vaan oli sitä mieltä, että elokuvan mies oli ahdistelija.
-Menivät myöhemmin elokuvassa naimisiin ja siitäkin oli näillä naisilla sanottavaa, mutten nyt laita tänne.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla se määrittää sinun arvosi. Jos vanhempasi ovat maanomistajia ja varakkaita se nostaa sinun statustasi ja helpottaa elämääsi. Jos taas olet muualta tai köyhästä suvusta niin et ole mitään. Näin se maalla menee. Tervetuloa tänne sonnan hajuiseen periferiaan!
Kyllä ne isojen talojen pojat ja tytöt jo tunnetaan, ei sitä erikseen tarvitse kysyä. Luulenpa että tuo tapa on muutenkin jo jäänyt taka-alalle. "Köyhistä suvuistakin" nykyään löytyy lääkäriä ja lakimiestä. Ajat muuttuu ja me sen mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuntee toisensa ja haluavat vain tietää kenen kanssa juttelee/kuka on kyseessä. Ei siinä sen kummempaa. Ei se mitään lokerointia ole. Vanhan ajan yhteisöllisyyttä vain.
Kaupunkilaisille on ongelma, koska eivät tunne suomalaista tapakulttuuria ja heillä kaupungissa sitä ei ole, koksa kaikki ovat tavallaan "tuntemattomia", jopa naapurit.
-Vähän sama, kuin jotkut naiset alkoi huutaa ahdistelijaa, kun elokuvassa (mustavalkoinen suomalaisleffa vanha) nuorimies meni tapaamaan mahdollista tulevaa vaimoaan ikkunan alle ja lauloi ja soitti kitaraa.
Niin nämä nykynaiset huusi ahdistelijaa, kun mies meni ikkunan alle. Yritin selittää, että ennen ei ollut puhelimia tai nettiä/tinderiä, vaan silloin mentiin tapaamaan mahdollista tulevaa kumppania. Nämä naiset ei ymmärtäneet, vaan oli sitä mieltä, että elokuvan mies oli ahdistelija.
-
Ennen tuo oli romanttinen elokuva ja nykyfeministien mielestä kauhuelokuva, se pieni ero ajattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kaikenlaisia vuosisataisia riitoja sukujen välillä, halutaan tietää ovatko meitä vai niitä joitain toisia, eli ollaanko väleissä vai ei.
No meidän kylillä kysellään sen takia, että jos on Matin tyttöjä, niin "sanotko Matille, että palautan sen höylän maanantaina" . Jos on Erkin lapsenlapsia, niin "sano Erkille, että tulen kaatamaan sen pihakoivun, ettei vain nyt itse, kun se sydänkin on vaivannut"...
Eli puhelimet ei ehkä kuulu tai ei viitsi häiritä. Kylällä jutellaan muutenkin, niin on helppo sanoa myös hyötyjuttuja.
Itse jututan usein lapsia/teinejä ja kun juttelevat mukavasti, niin kerron isovanhemmille, miten reippaita heidän lapsenlapsensa olivat. Vanhemmasta väestä on mukava jutella ja näin saavat juttuseuraa, kun pihan ohi kävelen.
Pitää keksiä jutunjuuri jostain :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuntee toisensa ja haluavat vain tietää kenen kanssa juttelee/kuka on kyseessä. Ei siinä sen kummempaa. Ei se mitään lokerointia ole. Vanhan ajan yhteisöllisyyttä vain.
Kaupunkilaisille on ongelma, koska eivät tunne suomalaista tapakulttuuria ja heillä kaupungissa sitä ei ole, koksa kaikki ovat tavallaan "tuntemattomia", jopa naapurit.
-Vähän sama, kuin jotkut naiset alkoi huutaa ahdistelijaa, kun elokuvassa (mustavalkoinen suomalaisleffa vanha) nuorimies meni tapaamaan mahdollista tulevaa vaimoaan ikkunan alle ja lauloi ja soitti kitaraa.
Niin nämä nykynaiset huusi ahdistelijaa, kun mies meni ikkunan alle. Yritin selittää, että ennen ei ollut puhelimia tai nettiä/tinderiä, vaan silloin mentiin tapaamaan mahdollista tulevaa kumppania. Nämä naiset ei ymmärtäneet, vaan oli sitä mielt
Entisestä sankarista ahdistelijaksi, eikä tavittu kuin toksinen intersekstionaalinen feministinen näkemys asiasta, niin koko homma meni päälaelleen.
Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kaikenlaisia vuosisataisia riitoja sukujen välillä, halutaan tietää ovatko meitä vai niitä joitain toisia, eli ollaanko väleissä vai ei.
No meidän kylillä kysellään sen takia, että jos on Matin tyttöjä, niin "sanotko Matille, että palautan sen höylän maanantaina" . Jos on Erkin lapsenlapsia, niin "sano Erkille, että tulen kaatamaan sen pihakoivun, ettei vain nyt itse, kun se sydänkin on vaivannut"...
Eli puhelimet ei ehkä kuulu tai ei viitsi häiritä. Kylällä jutellaan muutenkin, niin on helppo sanoa myös hyötyjuttuja.
Itse jututan usein lapsia/teinejä ja kun juttelevat mukavasti, niin kerron isovanhemmille, miten reippaita heidän lapsenlapsensa olivat. Vanhemmasta väestä on mukava jutella ja näin saavat juttuseuraa, kun pihan ohi kävelen.
Näin se juuri menee. Sitäpaitsi joku tuntee aina jonkun joka voi tulla kaatamaan sen hankalan pihakoivun, tai jos vaikka tarvitaan lisää sepeliä pihatielle, niin minäpä kerron isälle että ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?
Maaseudulta ovat lähtöisin myös sellaiset nimitykset, kuten elätti ja loinen. Niiden käytöstä tunnistaa maalaiset. Maaseudulla oli tiukka yhteisöllinen hierarkkia ja sukupuoliroolit. Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Helsinkiin paettiin heti, kun siihen mahdollisuus tarjoutui.
Vähän tähän liittyen huvittavia ovat myöskin he, jotka aina muistavat kertoa jonkun henkilön serkun kummin kaiman tittelit ja saavutukset. Että ihan kuin se naapurin Liisakin olisi jotain suurta ja ihmeellistä, koska hänen kuorokaverinsa pojanpojan tyttökaverin isä on KAUPUNGINJOHTAJA. No oho, wau.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?
No adoptoitu. Kasvatti on lapsi, joka on otettu perheeseen kasvatettavaksi. Pidetään ihan kuin oma lapsi, ei siis joku satunnainen sukulaislapsi tai piika/renki. Ja monia se aihe kiehtoi, koska oli aina surullista, jos lapsia ei biologisesti tullut. Oli siis mukavaa, että lapsi/lapsia oli siinäkin talossa. Ehkä on ollut kiinnostavaa tietää, mistä lapsi on tullut, kun monesti suvun sisällä otettiin ennen kasvattilapsia, koska myös aikuisilla oli suuri kuolleisuus.
Maaseudulla vielä voi kysyä niin...
Muualla Marin ex viisikko hallinto antoi käskyt (woke/trans agendat) ettei ole enää poikia ja tyttöjä, ei miehiä ja naisia, ei isiä ja äitejä, on vain sukupuolettomia oletettuja henkilöitä...
"Näin se juuri menee. Sitäpaitsi joku tuntee aina jonkun joka voi tulla kaatamaan sen hankalan pihakoivun, tai jos vaikka tarvitaan lisää sepeliä pihatielle, niin minäpä kerron isälle että ottaa yhteyttä."
Juurikin noin. Kun talvella kiskotaan autoa penkasta, niin tulee itsekin kysyttyä, että kenenkäs sukua sitä kiskotaan. Kun tarjoavat korvausta, on mukava sanoa, että höpsis, pappasi aina auttoi minua, kun oli nuorempi. Sitten moikkaillaan jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Helpompi laittaa johonkin ajatuslokeroon.
Tämä. Eivät pysty muuten muodostamaan käsitystään tästä ihmisestä. Aina pitäisi tuoda perhe näytille ja avautua kaikesta historiasta. Muutoin ihmisestä ei saa mieleistään otetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?
No adoptoitu. Kasvatti on lapsi, joka on otettu perheeseen kasvatettavaksi. Pidetään ihan kuin oma lapsi, ei siis joku satunnainen sukulaislapsi tai piika/renki. Ja monia se aihe kiehtoi, koska oli aina surullista, jos lapsia ei biologisesti tullut. Oli siis mukavaa, että lapsi/lapsia oli siinäkin talossa. Ehkä on ollut kiinnostavaa tietää, mistä lapsi on tullut, kun monesti suvun sisällä otettiin ennen kasvattilapsia, koska myös aikuisilla oli suuri kuolleisuus.
Adoptoitu lapsi ei ole mikään kasvatti, jota vaan kasvatetaan ja hoidetaan, vaan ihan biologisiin lapsiin verrattava oma lapsi.
Ainakin omilla vanhemmillani oli myös biologisia lapsia eikä kyse ollut siitä etteikö vanhemmat olisi kyenneet saamaan myös biologisia lapsia.
Just kaikkea tätä olen lähtenyt pakoon kaupunkiin. Haluan olla rauhassa ja kaupungissa olen saanut olla rauhassa.
Oli ihanaa muuttaa maalta kaupunkiin, kun enää en ollut kenenkään tyttö enkä mistään talosta kotoisin. Ei tarvinnut enää edustaa ketään muuta kuin ihan itseäni vaan.
Aargh! Isoisäni kyseli lapsuudessani jatkuvasti minulta ja pikkusiskoltani että kenenkäs poikia me ollaan, vaikka minäkin olin tyttö. Hänen mielestään se oli hyvä vitsi.