Itkeekö autistit juurikaan?
Kommentit (123)
Mitäs sinä persu täällä itket ...oletko itse ihanterve.
Ap. Mitä tällä tiedolla moukka teet .
No kyllä mä itken. Se tosin vaatii aikapaljon painetta pitemmältä ajalta ja sit se saattaa ryöpsähtää ulos jossain tilanteessa joka ei varsinaisesti edes liity asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kännissä nyt varmaan jokainen itkee herkemmin
Miksi helvetissä minä itkisin kännissä? 😳 Itken joskus kivusta kun sattuu tarpeeksi kovaa. Tunnejutuista en itke koskaan, ei ole koskaan tuntunut mikään siltä että pitäisi itkeä.
Itse en juuri koskaan, koko elämässä muutamia kertoja. Älykkyystesteissä epätasainen kykyprofiili mitä mistäkin seuraa, siinä mulla korkeampi älykkyys kuin keskivertoihmisellä. Taas esim matematiikan taito oli muihin ihmisiin verrattuna heikompi. Hyvä ja helppo luonne mulla yleisesti ottaen on, tykkään aika paljon nauraa mutta en tilanteissa missä se ei ole soveliasta. Mulla siis ei ole kehitysvammadiagnoosia
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mitä tällä tiedolla moukka teet .
Miksi kutsut tuntematonta moukaksi? Luin haastattelun jossa autisti kertoi että hänen on vaikea ymmärtää muiden tunnereaktioita esim. elokuvissa. Siksi mietin että miten autistin omat tunteet näkyy. Itkevätkö vähemmän?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mitä tällä tiedolla moukka teet .
Miksi kutsut tuntematonta moukaksi? Luin haastattelun jossa autisti kertoi että hänen on vaikea ymmärtää muiden tunnereaktioita esim. elokuvissa. Siksi mietin että miten autistin omat tunteet näkyy. Itkevätkö vähemmän?
Ap
No en minäkään kyllä tajua etenkään fiktiivisestä elokuvasta itkemistä. Eihän se ole edes totta! Näyteltyä huttua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä nyt varmaan jokainen itkee herkemmin
Miksi helvetissä minä itkisin kännissä? 😳 Itken joskus kivusta kun sattuu tarpeeksi kovaa. Tunnejutuista en itke koskaan, ei ole koskaan tuntunut mikään siltä että pitäisi itkeä.
Onko sinulta kuollut ketään läheistä koskaan?
Enpä juurikaan, ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole virallista diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mitä tällä tiedolla moukka teet .
Miksi kutsut tuntematonta moukaksi? Luin haastattelun jossa autisti kertoi että hänen on vaikea ymmärtää muiden tunnereaktioita esim. elokuvissa. Siksi mietin että miten autistin omat tunteet näkyy. Itkevätkö vähemmän?
Ap
No en minäkään kyllä tajua etenkään fiktiivisestä elokuvasta itkemistä. Eihän se ole edes totta! Näyteltyä huttua!
Onhan niitä dokumenttielokuviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mitä tällä tiedolla moukka teet .
Miksi kutsut tuntematonta moukaksi? Luin haastattelun jossa autisti kertoi että hänen on vaikea ymmärtää muiden tunnereaktioita esim. elokuvissa. Siksi mietin että miten autistin omat tunteet näkyy. Itkevätkö vähemmän?
Ap
No en minäkään kyllä tajua etenkään fiktiivisestä elokuvasta itkemistä. Eihän se ole edes totta! Näyteltyä huttua!
Onhan niitä dokumenttielokuviakin.
Asia erikseen. Mainitsinkin fiktiiviset. Henkilökohtaisesti en kyllä itke dokkareistakaan. Itken tosiaan lähinnä kivusta, eikä minua koskaan satu tunnetasolla niin paljon, että itkettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä nyt varmaan jokainen itkee herkemmin
Miksi helvetissä minä itkisin kännissä? 😳 Itken joskus kivusta kun sattuu tarpeeksi kovaa. Tunnejutuista en itke koskaan, ei ole koskaan tuntunut mikään siltä että pitäisi itkeä.
Onko sinulta kuollut ketään läheistä koskaan?
On, esimerkiksi isä. Hän ole vanha ja elinkaarensa lopussa. Me kuollaan kaikki - biologinen fakta. Se nyt ei ainakaan itketä.
Mä olen autisti ja itken valtavan herkästi. Meitä on erilaisia. Jo lapsena olin sellainen, että jos sadussa oli surullinen tai jotenkin liikuttava loppu, itkin. Ja olen hävennyt lasten ollessa pieniä sitä, että saatoin hallitsemattomasti itkeä esim. piirretyn lastenelokuvan lopussa, jos se oli jotenkin liikuttavan kaunis. Olisin halunnut olla itkemättä, koska tuntui nololta että aikuinen ihminen ja äiti vollottaa kun joku piirretty eläinhahmo löytää takaisin kotiin tms, mutta ei voi mitään, kyyneleet vähintään valuu pitkin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen autisti ja itken valtavan herkästi. Meitä on erilaisia. Jo lapsena olin sellainen, että jos sadussa oli surullinen tai jotenkin liikuttava loppu, itkin. Ja olen hävennyt lasten ollessa pieniä sitä, että saatoin hallitsemattomasti itkeä esim. piirretyn lastenelokuvan lopussa, jos se oli jotenkin liikuttavan kaunis. Olisin halunnut olla itkemättä, koska tuntui nololta että aikuinen ihminen ja äiti vollottaa kun joku piirretty eläinhahmo löytää takaisin kotiin tms, mutta ei voi mitään, kyyneleet vähintään valuu pitkin naamaa.
Minä olin lapsena tuollainen itkupilli; itkin esimerkiksi jos joku muu alkoi itkemään. Jotenkin apinoin tunnetilan. Aikuistuessani olen älyllistänyt tunnepuoltani.
Omalla kohdallani se on lähinnä sellaista hormonien aiheuttamaa itkua, ei siis ns. oikeaa itkua. Tiettyinä päivinä kuukaudessa sitä vaan on todella herkillä PMS:n takia, juuri ennen kuukautisten alkua. Tähän auttaa jo se, että tunnistaa käytöksensä ja ymmärtää syyn tähän. Toisaalta joskus itken myös kun mietin liian syvällisiä juttuja esim. elämää ja näen jotain todella surullista, mutta lähinnä se on kuitenkin pohjimmiltaan ahdistusta. En varsinaisesti halua itkeä ja yritän sitä välttää, mutta ahdistunut olenkin sitten valtaosan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani se on lähinnä sellaista hormonien aiheuttamaa itkua, ei siis ns. oikeaa itkua. Tiettyinä päivinä kuukaudessa sitä vaan on todella herkillä PMS:n takia, juuri ennen kuukautisten alkua. Tähän auttaa jo se, että tunnistaa käytöksensä ja ymmärtää syyn tähän. Toisaalta joskus itken myös kun mietin liian syvällisiä juttuja esim. elämää ja näen jotain todella surullista, mutta lähinnä se on kuitenkin pohjimmiltaan ahdistusta. En varsinaisesti halua itkeä ja yritän sitä välttää, mutta ahdistunut olenkin sitten valtaosan ajasta.
Hyvin sanottu; ei oikeaa itkua. Opettelin myös tarkentamaan, mikä on oikeaa itkua.
Itsesäälistä ne itkee. Kaikki voivottelua on sellaista mikä koskee niitä itseään. Mutsi saatta makaa samaan aikaan letkuiss sairaalassa pumpun takia, mutta ne vaan voivottelee omia pikku juttujaan." No miten sun äitis jaksaa" Ai se, joo kyl se varmaan hyvin siellä jaksaa.
Kännissä nyt varmaan jokainen itkee herkemmin