Itkeekö autistit juurikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon henkilön itsemurhariski on kymmenkertainen verrattuna muihin. Olen miettinyt tätä paljon, ja omalla kohdallani tilanne olisi se, että jos olisi tarpeeksi karut olosuhteet, ei olisi mikään iso juttu poistua täältä. Lähtö siinä missä jokin muukin tapa. Mahtaakohan muut kanssa-autistit älyllistää myös tällaiset rankemmat asiat? Ja onko tämä yksi syy suuriin im-lukuihin yhteiskuntaan sopeutumattomuuden ja vaikeuksien lisäksi? 

Voiko myös liittyä siihen etteivät ajattele kanssaihmisten tunteita? Moni jättää itsemurhan toteuttamatta koska eivät halua tuottaa niin suurta tuskaa läheisille. Ehkä autistit eivät koe sellaista empatiaa? 

Ehkä niin. Itse taas ajattelen, että loppupelissä - jos niin kävisi - olisi tilanteeni ennemmän kuitenkin vaiva ja riesa myös läheisilleni, ja sur

Itse olen jättänyt itsemurhan tekemättä koska en ole keksinyt mitään varmasti toimivaa. Toinen syy on että en suo ex miehelleni sitä nautintoa. Kolmas on että niin kauan kun elän kasvaa autistien keskimääräinen elinikä. 

"Mä olen tuon takia joskus jopa miettinyt, että onkohan mun autismidiagnoosi oikeastaan väärä. Koska yleensä autismiin liittyy juuri kyvyttömyys tuollaiseen toisten tunnetilan peilaamiseen, mutta minä todella pienistäkin vihjeistä koen toisten esittämät tunteet kuin ominani. Useimmat autistit ei kai pysty oikein esim. eläytymään elokuvahahmojen tunne-elämään kun heille tapahtuu asioita, minä taas teen sen hyvin vahvasti, se on kuin ne tapahtuisivat itselleni. Mutta voi tosiaan olla että kyseessä on jonkinlainen apinointi enemmän kuin aito empaattisen reaktion kautta samaistuminen."

Tämä on vanhentunutta tietoa, eikä päde varsinkaan sellaisiin naispuoleisiin autistisiin, joilla ei ole mitään älyllistä kehitysvammaisuutta. Autistisilla ihmisillä monesti on hankaluuksia tulkita ihmisen todellisia tunteita kun elekieli ja se mitä toinen sanoo ovat ristiriidassa. Sen sijaan monet ymmärtävät erittäin helposti ja luontaisesti eläinten tunnetiloja, ja kommunikoivat eläinten kanssa paljon ihmisiä paremmin. Tämä on empatiaa, ja toisaalta johtuu siitä, että eläimet ovat tunteissaan ja reaktioissaan kovin rehellisiä, autististen ihmisten tapaan. Hommaan ei liity pelejä ja valehtelua, vaan kumpikin kokee mitä kokee ja toinen reagoi siihen.

Ja itse autistisena aikuisena olen hyvin empaattinen eläimiä kohtaan, herkistyn elokuvia katsoessa (edellyttää tosin hyvää suoritusta näyttelijöiltä ja käsikirjoittajalta), ja olen myös keskivertoa parempi tulkitsemaan ihmisten syvempiä tunnetiloja. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan sama asia kuin se, mitä toinen itsee kokee kokevansa tai ajattelevansa, mutta tuttujen ihmisten kanssa yleensä jälkikäteen on käynyt ilmi, että minä olen aistinut sellaista mitä he eivät itse olleet vielä edes huomanneet kokevansa. Ts. joku kokee olevansa ihan ok, minun aistini kertovat, että hän on väsynyt ja ylivirittynyt. Tai joku kokee olevansa vihainen, minusta hän on tilanteessa peloissaan ja ahdistunut. Tämä johtuu ihan vain siitä, että en luontaisesti keskity siihen mitä ihminen performoi yhteiskunnallisten normien raameissa (opittu käytös) ja mitä hän sanoo (mitä hän haluaa tietoisesti kertoa siitä minkä itsekin jo hyvin tietää), vaan keskityn tahattomaan elekieleen ja mikroilmeisiin kuten eläinten kanssa toimiessakin. Toki ventovieraalle ei voi mennä sanomaan, että hei et taida olla nyt tässä tilanteessa oikeasti vihainen tälle kassahenkilölle, vaan se taitaa olla tuo kipu mistä et maininnut mitään, mutta mikä näkyy käytöksessäsi kauas, joka vetää nyt hermostosi tuohon tilaan. Sosiaalisessa valehtelussa ja kaikenlaisissa ihmissuhdepeleissä olen huono, toki tätäkin on ollut pakko oppia, ettei tahattomasti loukkaa muita.

On todistettu useilla tutkimuksilla että autistit ovat usein psykopaatteja. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC11004474/

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen autisti ja itken valtavan herkästi. Meitä on erilaisia. Jo lapsena olin sellainen, että jos sadussa oli surullinen tai jotenkin liikuttava loppu, itkin. Ja olen hävennyt lasten ollessa pieniä sitä, että saatoin hallitsemattomasti itkeä esim. piirretyn lastenelokuvan lopussa, jos se oli jotenkin liikuttavan kaunis. Olisin halunnut olla itkemättä, koska tuntui nololta että aikuinen ihminen ja äiti vollottaa kun joku piirretty eläinhahmo löytää takaisin kotiin tms, mutta ei voi mitään, kyyneleet vähintään valuu pitkin naamaa.

Sama. Olen älyttömän tunneherkkä, eläydyn ja liikutun helposti. Siksi en enää halua katsella tietynlaisia elokuvia ja jätän esim. eläinrääkkäysuutiset lukematta.

Toisaalta en surrut/itkenyt vanhempieni kuolemia. Olin silloin jo keski-ikäinen, enkä ollut paljonkaan tekemisissä. Viimeksi olen ollut pitkään pois tolaltani yhden koiran kuolemasta.

Asperger-diagnoosi.

Toisaalta 

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Minua lähinnä huvittaa. Etenkin nuo psykopaattiheitot. Jos ihminen elää omaa elämäänsä, tuntee mitä tuntee, eikä edes todellakaan suunnittele mitään pahaa muille tai rikollisille, kuina helvetissä voisi olla _psykopaatti_? Olipa empatiaa tahi ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Minua lähinnä huvittaa. Etenkin nuo psykopaattiheitot. Jos ihminen elää omaa elämäänsä, tuntee mitä tuntee, eikä edes todellakaan suunnit

Rikollista, ei rikollisille.

Vierailija kirjoitti:

Toimenpideradiologeina ja kirurgeina tuontyyppisiä ihmisiä toimii paljonkin. Pystyvät tekemään hankalia elämän- ja kuolemankysymyksiä nopeasti ja analyyttisesti ääritilanteissa, koska suhtautuvat potilaan elämään tavallaan pelkällä järjellä. Autistinen tunne-elämä on monissa tehtävissä pelkkää plussaa. Tunnekylmyys eli aleksitymia on hiukan eri ominaisuus, ja siitä kärsii enemmän. Autistihan voi olla mitä mukavin ihminen, joka oikeasti voi pyrkiä hyvään ja saavuttaakin sen, tosin järkiargumentein, ei niinkään tunteen ajamana.

Muuten olen samaa mieltä, mutta: aleksitymia on sitä, ettei tunnista tunteitaan; ei osaa eritellä ja nimetä niitä. Tunnekylmyys on lähinnä tunteiden puuttumista. Sitä aleksitymia ei ole.

Tuntemani autismin kirjolla olevat eivät pysty näyttämään tunteitaan eli eivät itke eivätkä aidosti iloitse. Maskaamalla voi tulla naurun tapaista ääntelyä.

Vierailija kirjoitti:

On todistettu useilla tutkimuksilla että autistit ovat usein psykopaatteja. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC11004474/

Ei tuossa ainakaan sitä todisteta tai väitetä. Vaan siinä puhutaan siitä, miten pitäisi pyrkiä tunnistamaan jo lapsena ne yksilöt, jotka on sekä autisteja että psykopaatteja. Tämä on rikoksiin syyllistymisen kannalta tosiaan vaarallinen kombinaatio, koska sekä kognitiivinen että affektiivinen (tunneperäinen) empatia puuttuu. Mutta vain hyvin pieni osa autisteista on myös psykopaatteja.

En itse valinnut tätä tai syntymääni, enkä parane tästä koskaan. Mieluiten eläisin normaalina ilman tätä. En pidä ihmisistä ja yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa omissa oloissani. Joudun kuitenkin hoitamaan asioita ja liikkumaan ihmisten ilmoilla, enkä voi eristäytyä kokonaan. Ahdistus, paniikki, sosiaalisten tilanteiden pelko, traumat ja aistiyliherkkyydet kulkevat mukana koko ajan. Yritän olla niin kuin muutkin ja sekoittua joukkoon ja aiheuttamatta huomiota, mutta joudun silti aina silmätikuksi, syntipukiksi ja aivan ihmeellisiin tilanteisiin, vaikka siis tosiaan haluan vain olla rauhassa ja hoitaa asiani sen ilman sen suurempaa huomiota. Ihan tavallinen käynti Prismassakin voi olla aikamoinen koittelemus ja kuormittaa todella paljon kun kaikki aistiyliherkkyydet ovat äärimmillään.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani autismin kirjolla olevat eivät pysty näyttämään tunteitaan eli eivät itke eivätkä aidosti iloitse. Maskaamalla voi tulla naurun tapaista ääntelyä.

Jokainen siis joutuu vastaamaan kysymykseen oman elinpiirinsä mukaan. Mikään vastaus ei ole väärä. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Minua lähinnä huvittaa. Etenkin nuo psykopaattiheitot. Jos ihminen elää omaa elämäänsä, tuntee mitä tuntee, eikä edes todellakaan suunnit

Niin. Erilaisuus pelottaa aina. Kun ei tiedä, eikä toinen selitä, voi kuvitella sinne taustalle kaikkea ikävää. Kuten psykopatiaa. 🤦🏻

Autisti ja herkkis

"Olen toki kaivannut keskusteluja hänen kanssaan, mutta en oikeastaan surua. Minä kun en voi mitään ihmisen biologialle."

Ajatteletko/tunnetko siis jotenkin sen kautta pystytkö sinä itse vaikuttamaan asiaan?

Etkö esim. saa tunnereaktiota uutisista (esim. Vilja Eerika tai Koskelan tapaus), koska sinä et voinut vaikuttaa asiaan? Ne tapahtui sinusta riippumatta?

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Ja ylöspäinpeukkuja ropisee näille vihapuheille, taattua vauvapalstakamaa. Milloin mikäkin kansanryhmä on täällä aggressiivisten palstamammojen hampaissa.

Joo, autistit pillittää...

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä vähän autistipiirteisenä, mutta diagnosoimattomana, ihmettelen tässä ketjussa esiintyvää aggressiota autisteja kohtaan. Ihan kuin nämä autistit jotenkin uhkaisivat heitä, vaikka he kertovat vain omasta sisäisestä tunnemaailmastaan. Mitä se ketään uhkaa tai haittaa, että joku tuolla kadulla ei tunne tunteita samalla tavalla kuin tavikset? Joku rinnasti jopa psykopaatteihin ja murhaajiin, vaikka tutkitusti autistit ei ole mitenkään yliedustettuna näissä. Ei se, ettei tunne tunteita vahvasti tarkoita, että on moraaliton ja paha. En minä ainakaan tarvi esim. säälintunteita siihen, etten kiduta tai murhaa ihmisiä - minulle riittää, että tiedän että sellainen on väärin, joten en missään olosuhteissa tekisi sellaista. 

Pari yliksen jonnea heittää täällä tuota mautonta autismiläppää ja peukuttaa itseään. Mutta on myös Suomessa ihan autismivihaa ja lähes vainoa. Tätä etenkin Vaasassa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Ymmärrän eläimiä yhtä hyvin kuin nentit toisia nenttejä.

Empatiani on rajaton eläimiä kohtaan.

Nenttien tunteita en ymmärrä koska keho puhuu hyvin usein eri kieltä kuin puhuttu.

Itken kyllä monestakin jutusta.

Tunteettomat robotit kykenevät silmällään räpäyttämättä kauheuksiin. 

En tiedä oliko ex-mieheni pelkkä autisti vai myös psykopaatti. Itki vain fanittamiensa urheiluseurojen hävitessä. Ei itkenyt kun läheisiä kuoli, ei itkenyt avioerosta ja pahinta oli se että naureskeli toisten sairastumiselle. Myös oman lapsensa.