Itkeekö autistit juurikaan?

Vierailija kirjoitti:

Painukaa te vammaset sinne hikikomeroonne vaa saatana!

Niuvanniemen erikoiskirjeenvaihtajallamme menee taas kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miespuolisen autistin, joka on tunnontarkka, mutta myös hyvin joustamaton. Hän ei ymmärrä, että eri tilanteissa olisi järkevää toimia eri tavalla. Autisti ei usein näe kokonaisuutta vaan jokaisen yksityiskohdan erillisenä. Hän ei voi muuttaa suhtautumistaan johonkin yksityiskohtaan, vaikka kokonaisuus hyötyisi siitä.

Tämä tarkoittaa sitä, että 100% moraalinen ja eettinen autisti ei välttämättä toimi yhteisen hyvän kannalta optimaalisesti, vaan pitää (tahattomasti) kiinni periaatteistaan.

Näin ollen autismin käytös ja toimintatavat eivät aina ole järkeviä.

Kokonaisuuden kannalta on järkevintä, että meillä on tietyt periaatteet, joista myös pidetään kiinni. Esimerkiksi yritykset voivat rauhassa investoida, kun ei tarvitse pelätä, että joku takavarikoi mielivaltaisesti kaiken. Tämä tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan ja verotuloja, joilla rahoitetaan tärkeät palvelut. Äärimmäiset keinot voivat joissain kriisitilanteissa näyttää pikaisesti ajateltuna välttämättömiltä, vaikka ne eivät sitä oikeasti olisikaan.

Vituvvajakit saatana. Laitoksiin!

Vierailija kirjoitti:

Huh huh että autistit ärsyttää. Miks te ette vaan käyttäydy niinkun muutkin ihmiset  vaan pitää pelleillä ja tehdä itestään täys pelle...

"Huh huh että pyörätuolissa istuvat ärsyttää. Miksi ette vaan ala kävellä?"

Vierailija kirjoitti:

Vituvvajakit saatana. Laitoksiin!

Joko muutit?

Asiallisia mielipiteitä toivoisin. Kyllä heilläkin on tunteet mutta itkevät harvoin.

Itkin monta viikkoa putkeen kun mun rakas koira jouduttiin lopettamaan. Jos luen vaikka lasten hyväksikäyttöön tai eläinrääkkäykseen liittyviä uutisia, niin mulla alkaa melkein aina kyyneleet valumaan, mutta en itke ääneen. Mummini hautajaisissa itkin ja silloin kun kuulin hänen kuolleen. 

Vierailija kirjoitti:

Itkin monta viikkoa putkeen kun mun rakas koira jouduttiin lopettamaan. Jos luen vaikka lasten hyväksikäyttöön tai eläinrääkkäykseen liittyviä uutisia, niin mulla alkaa melkein aina kyyneleet valumaan, mutta en itke ääneen. Mummini hautajaisissa itkin ja silloin kun kuulin hänen kuolleen. 

Haluan vielä lisätä, että joskus (usein) kun tällä palstalla puhutaan autisteista todella rumasti, itken myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen autisti ja itken valtavan herkästi. Meitä on erilaisia. Jo lapsena olin sellainen, että jos sadussa oli surullinen tai jotenkin liikuttava loppu, itkin. Ja olen hävennyt lasten ollessa pieniä sitä, että saatoin hallitsemattomasti itkeä esim. piirretyn lastenelokuvan lopussa, jos se oli jotenkin liikuttavan kaunis. Olisin halunnut olla itkemättä, koska tuntui nololta että aikuinen ihminen ja äiti vollottaa kun joku piirretty eläinhahmo löytää takaisin kotiin tms, mutta ei voi mitään, kyyneleet vähintään valuu pitkin naamaa.

Minä olin lapsena tuollainen itkupilli; itkin esimerkiksi jos joku muu alkoi itkemään. Jotenkin apinoin tunnetilan. Aikuistuessani olen älyllistänyt tunnepuoltani. 

Ei älyllistänyt, vaan empatiakykysi on vähentynyt iän myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Asiallisia mielipiteitä toivoisin. Kyllä heilläkin on tunteet mutta itkevät harvoin.

Riippuu ihan autistista kuinka usein itkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällä hetkellä hallitus johon te autistit olette varmaan suunnattoman tyytyväisiä. 

No en todellakaan ole. Mun mielestä, toisin kuin hallituksen, empatia kuuluu politiikkaan. 

Lapseton naimaton aikamiespoika työministerinä niin lopputuloksen voi arvata. Tätäkin vähemmistöä kovasti nykyään suositaan pride-viikoilla ja tulos empatiasta on kuitenkin tämä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en juuri koskaan, koko elämässä muutamia kertoja. Älykkyystesteissä epätasainen kykyprofiili mitä mistäkin seuraa, siinä mulla korkeampi älykkyys kuin keskivertoihmisellä. Taas esim matematiikan taito oli muihin ihmisiin verrattuna heikompi. Hyvä ja helppo luonne mulla yleisesti ottaen on, tykkään aika paljon nauraa mutta en tilanteissa missä se ei ole soveliasta. Mulla siis ei ole kehitysvammadiagnoosia

Raivostuttava vastaus

Mut onko ihan vaan vittumainen äkkijyrkkä kylmä luonne

Osa itkee, osa ei usein. Riippuu mikä on.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä itken. Se tosin vaatii aikapaljon painetta pitemmältä ajalta ja sit se saattaa ryöpsähtää ulos jossain tilanteessa joka ei varsinaisesti edes liity asiaan. 

 

Mä olen asperger ja erityisherkkä ja mulla on ihan valtava empatiakyky, jonka takia itken paljon. Mutta se ei kohdistu muuhun kosketeltavissa olevaan ihmiseen kuin lapseeni - itken ilosta ja surusta mitä häneen tulee. Tv:n ohjelmille, videoklipeille ja elokuville itken kuitenki  tosi paljon. Hanat aukeaa kokonaan siitäkin jos näen klipin jossa isä pitää vastasyntynyttä sylissään, on herttainen vanha pariskunta pitämässä toisia kädessään, sotilas palaa kotiin ja koiralla repeää riemu...

Nuorempana olin oikea itkupilli, yliherkkä. Nyt yli 60 v kyyneleet voivat valua, kun olen todella kuormittunut, sietokyky mennyt yli. Silloin kokee menettäneensä elämän hallinnan, on täysin avuton ja voimaton olo, kuppi valuu yli äyräiden. 

Itsesääli on heillä kova ja uhriutuminen eli itsesäälistä moni vollottaa.

Ei. mutta ne naivat kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä itken. Se tosin vaatii aikapaljon painetta pitemmältä ajalta ja sit se saattaa ryöpsähtää ulos jossain tilanteessa joka ei varsinaisesti edes liity asiaan. 

 

Kuulut suljetulle. 

Kyllä, monet ovat tosi hysteerisiä, heikko stressinsietokyky ja kyky hallita tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, monet ovat tosi hysteerisiä, heikko stressinsietokyky ja kyky hallita tunteita.

Mites se hallinta, kun eihän meillä ollut tunteita? 😏

Mulla on aleksitymia, eli en tunnista tunteitani. Ja usein tunne tulee viiveellä; tilanne on jo ohi ja koen sen herättämän tunteen (usein stressi) vasta jälkeen päin. Kun tilanne on ns. päällä, hermostoni keskittyy siihen niin täysillä, ettei tuntemuksille ole tilaa.