Lue keskustelun säännöt.
Onko kolmekymppinen oikeasti jo vanha?
22.08.2024 |
Täytän siis tänä vuonna, olen opiskellut ulkomailla (yliopisto), tehnyt lähinnä pätkäduuneja ja harjoitteluja, joitakin ns oman alankin juttuja. Bändissä soitellut puolitosissani. Nyt sitten hain Suomessa alani duuneja, ka kohtasin pariin otteeseen suoraa ihmettelyä kokemattomuudestani ja iästäni. Kerran kysyttiin olenko perustanut tässä välissä perheen (?) No en ole; olen elänyt nuoruuttani ja elän yhä! Muille sattunut tällaista?
Kommentit (69)
Lue vastaukset vanhaan aloitukseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori ku mikä.
t. kohta 49v (vanhaksi en tunne vielä itseänikään tosin)
Ei ole, mutta työmarkkinoille on. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt jo luoda ura (mikä ei pitkään opiskelleelle ole mahdollista).
No, ei se mikään nuorikaan ole. Teoriassa voisit olla jo isovanhempi (olisit saanut lapsen 15 veenä ja hän myös 15 veenä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se silleen. 25 pitäis olla jo perhe vähintään. Siis ihan viimeistään.
Oletko mies-/naislapsi? Mitä vanhempasi tekevät? Oliko sinulla helikopetrikasvatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kolmekymppinen alkaa pikkuhiljaa olemaan henkisesti aikuinen. Eli siitä alkaa kunnon aikuisuus mielestäni. Vanhuus alkaa sieltä jostain seitsemänkympin tienoilta.
Viiden vuoden päästä olet virallisestikin keski-ikäinen. Aika monella on tuossa vaiheessa jo kunnon työkokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vanha olo, lapset koululaisia
N32
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kolmekymppinen alkaa pikkuhiljaa olemaan henkisesti aikuinen. Eli siitä alkaa kunnon aikuisuus mielestäni. Vanhuus alkaa sieltä jostain seitsemänkympin tienoilta.
Kyllä henkisesti aikuinen pitää olla viimeistään kaksvitosena jos haluaa mitään saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on vanha olo, lapset koululaisia
N32
Voihan sitä tulla raskaaksi vaikka 12-vuotiaana, mutta ei se kenestäkään vanhaa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori ku mikä.
t. kohta 49v (vanhaksi en tunne vielä itseänikään tosin)
Sä olet jo ihan fossiili. Nauti silti elämäsi ehtoopuolesta!
Ei, paitsi jos on mennyt pykäämään lapsia. Lapset vanhentaa ja oma elämä jää siinä kohti sitten loppuiäksi elämättä. Eli käytännössä on melkein jo kuollut.
No olet, ja asenteesi vasta onkin lapsellinen!
Et todellakaan!
Työpaikkojen vaihto useastikin alle 30-vuotiaana on varsin yleistä ennen kuin oma suunta löytyy.
Itse tein vuosia töitä yrittäjänä, ja palaan taas asiantuntijatöihin. Samaistun sinuun, mutta en vaivaa asialla mieltäni.
Netissä on helppo lukea puoli-ilmaiseksi täydentäviä kursseja työnhaun ohessa. Ja tärkeää on oppia löytämään positiivisia piirteitä omista kokeiluista.
Ja sujuva kielitaito (varsinkin englanti) on monessa paikassa iso plussa, jos pystyt käyttämään sitä kuin äidinkieltäsi.
Suomessa on erikoinen kulttuuri ,ja moneen paikkaan haetaan maistereita, vaikka ulkomailla otettaisiin kandin papereilla.
Verkostoidu - ja yritä sitä kautta saada paperit eteenpäin!
https://hbr.org/2024/02/ask-an-expert-how-do-i-relaunch-my-career-after…
On verrattuna kaksikymppiseen, muttei verrattuna nelikymppiseen.
No olethan sä jo kohta keski-ikäinen setä/täti. Deal with it.