Miten ihmiset pääsee sopuun lapsensa nimestä?

"Meillä tuntuu että lapsi jää ilman nimeä, kun ei tunnu löytyvän sopivia nimiä. Meillä molemmilla on omat vaihtoehdot nimiksi, mutta molempien mielestä toisen ehdotukset on ihan kauheita nimiä. Toiseksi nimeksi myös mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen, mutta minä en halua, koska mielestäni se on todella ikävä nimi. Yritin ehdottaa. Että molemmat etsii myös omat suosikkinsa toiseksi nimeksi ja sitten yritetään niistä kompromissia, mutta mies haluaa vain tuon yhden ainoan nimen eikä edes halua harkita muita nimiä. Miten ihmiset saa lapsensa nimettyä?"

Varmistan vielä ennen kuin vastaan: nimikö tässä siis on ongelmana? Jos vielä kerran kertoisit, ettei jää tällä lailla epäselväksi.

Ehkä teidän täytyy vaan laittaa nimiehdotukset hattuun ja vetää sieltä yksi. Tai pyytää jotain perheen ulkopuolista keksimään koko nimi.

Lapsi pilaa vartslon, liiton, isovanhemmat p seestä, ja nimestäkään ei päästä sopuun, saati sitten kasvatuksesta😡🥶Lapsi voi muuttaa nimensä kutsukaa vaikka nollaksi, ykköseksi, kakkoseksi ...

Se on nimenomaan vaikeaa nimetä itse oma lapsensa. Tehkää nimilistat ja annatte vauvapalstan päättää niistä parhaat ja saatte lapselle nimen. 🤗

Älä kuuntele miestä, äiti päättää. Jos tyydyt johonkin kompromissiin kadut sitä koko elämäsi.

Jos se on poika niin sen voi nimetä äitinsä ja isänsä mukaan Urpoksi. Siinä yhdistyvät niin äiti kuin isäkin ja molempien suvuissa olevat muutkin Urpot.

3D ultran jälkeen valittiin lapsille nimet ulkonäön perusteella. Ei otettu nimiä kummankaan suvusta. Toisia nimiä pyöriteltiin niin kauan että saatiin niistä hyvin sointuva yhdistelmä. Itseä ei hirveästi nappaa eri sukulaisilta revityt nimet, koska ne kuulostaa usein joltain nimiluettelolta tyyliin "Isabella Pirjo Tuula Satu".

Vierailija kirjoitti:

Älä kuuntele miestä, äiti päättää. Jos tyydyt johonkin kompromissiin kadut sitä koko elämäsi.

Äiti päättää ja sekä isä, että lapsi katuvat sitten myöhemmin. Perfect.

Antakaa vaan sille nimeksi järjestysnumero.

Valitaan puolisoksi ja lapsen isäksi ihminen, jonka kanssa voi keskustella, ja selvitetään, jo ennen kuin ryhdytään lisääntymään, mielipide nimistä. Tuollainen ehdottomuus ei ole hyvä merkki.

Sopikaa, että oli nimi mikä tahansa, vaikka Aa, niin isä kutsuu lasta haluamallaan nimellä ja äiti sillä nimellä, jota itse haluaa käyttää. Lapsi voi myöhemmin itse päättää nimensä.

Tiedän perheen, jossa lapsi on isälle Joe ja äidille Rob.

Otatte syntymäpäivänä olevan nimipäivän. Jos sattuu olemaan eri sukupuolen nimipäivä niin otatte sitten seuraavan mahdollisen. Oma lapseni on tästä syystä Urmas, kun ei muutoin päästy yhteisymmärrykseen. Inhoamme nyt nimeä kumpikin tasapuolisesti joten olemme siihen tyytyväisiä.

Me ei päästy sopuun. Lopulta laitettiin kummankin suosikit peräkkäin siihen järjestykseen kun ne tuntuivat sopivan paremmin. Ja kyllä: erottiin myöhemmin, tuo oli vain yksi merkki ongelmista.

Anna periksi toisen nimen osalta ja valitse itse etunimi.

Kompromissi

Mitä väliä on jollain toisella nimellä. Paitsi jos lapsi itse alkaa käytää sitä, niin harmittako se? Kerro miehen ehdottama nimi, me ratkaistaan onko se hyvä.

Me sovittiin aikanaan, että jos se on tyttö niin minä saan päättää nimen ja jos se on poika niin mies saa päättää. Ihan hyvin toimi.

Suvussa kulkeva nimi on vähän kakspiippunen juttu. Vanhempieni suvuissa tällaista ei harrastettu, ainoastaan joku vanha peru oli Katariinasta kaikenlaiset variaatiot muttei kaikkien kohdalla tätä ole käytetty edes. Oma toinen nimeni on mummun äidin toinen nimi ja se lämmittää mieltä, sitoo historiaan mutta olen ainoa tuon nimen perinyt ja siksi uniikki nimeni kanssa. Mieheni suvussa taas kulkee Juhani (kuten varmaan puolissa suomalaisissa suvuissa). Mies on katkera, kun isoveljensä sai sen toiseksi nimeksi ja itse hän sai tyyliin Antero. Ottakaa huomioon siis myös sisaruskateus ja lapsen tunteet, kokeeko itsensä uniikiksi jos kaikki serkut on samoja toiselta nimeltään. Äläkä ap hätäile, me ei saatu miehen kanssa valittua edes kissalle nimeä, joten hän jäi sille nimelle, jonka syntymäkoti antoi 😁

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain toisella nimellä. Paitsi jos lapsi itse alkaa käytää sitä, niin harmittako se? Kerro miehen ehdottama nimi, me ratkaistaan onko se hyvä.

Kustaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain toisella nimellä. Paitsi jos lapsi itse alkaa käytää sitä, niin harmittako se? Kerro miehen ehdottama nimi, me ratkaistaan onko se hyvä.

Kustaa

Etunineks kaarle ja kolmanneks korkki

Vierailija kirjoitti:

Suvussa kulkeva nimi on vähän kakspiippunen juttu. Vanhempieni suvuissa tällaista ei harrastettu, ainoastaan joku vanha peru oli Katariinasta kaikenlaiset variaatiot muttei kaikkien kohdalla tätä ole käytetty edes. Oma toinen nimeni on mummun äidin toinen nimi ja se lämmittää mieltä, sitoo historiaan mutta olen ainoa tuon nimen perinyt ja siksi uniikki nimeni kanssa. Mieheni suvussa taas kulkee Juhani (kuten varmaan puolissa suomalaisissa suvuissa). Mies on katkera, kun isoveljensä sai sen toiseksi nimeksi ja itse hän sai tyyliin Antero. Ottakaa huomioon siis myös sisaruskateus ja lapsen tunteet, kokeeko itsensä uniikiksi jos kaikki serkut on samoja toiselta nimeltään. Äläkä ap hätäile, me ei saatu miehen kanssa valittua edes kissalle nimeä, joten hän jäi sille nimelle, jonka syntymäkoti antoi 😁

Ymmärtäisin ehkä jotenkuten, jos nimi olisi joku kiva tai edes neutraali, mutta kun se on Kustaa. Ok, kaikki ei ehkä ajattele nimestä yhtä negatiivisesti, mutta en voi sille mitään, että se nimi on mielestäni aivan kauhea, enkä halua sitä omalle lapselleni. Miehellä on sama nimi toisena nimenä, kuten varmaan kaikilla sukulaisillaan, mutta hänellä se on ok, koska en voi itse vaikuttaa asiaan, enkä minä ollut sitä nimeä hänelle antamassa. Toinen syy miksi kammoksun tuota nimeä on se, että se sattuu olemaan myös entisen ei niin mukavan isäpuolen toinen nimi.