Miten ihmiset pääsee sopuun lapsensa nimestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain toisella nimellä. Paitsi jos lapsi itse alkaa käytää sitä, niin harmittako se? Kerro miehen ehdottama nimi, me ratkaistaan onko se hyvä.

Kustaa

Rehellinen nimi, ei välttämättä kauneimmasta päästä, mutta parempi kuin moni modernimpi. Kuninkaallinen.

Se tämä uusavuttovuus vaivaa nykyajan ihmisiä joka asiassa. Ennen vanhaan tehtiin niin, että äiti antoi nimen tyttärelleen ja isä antoi nimen pojalleen. Puoliso sanoi tietenkin mielipiteensä asiaan, mutta valta oli toisella. Ei tullut riitaa tässäkään asiassa. Onneksi on sotu, jos suvussa on vaikka Matti neljännessä sukupolvessa.

Riippuen vähän etu- ja sukunimestä rimmaako, niin entä ruotsalaisittain Gustav. Ennen ruotsalaiset nimet olivat ihan yleisiä suomenkielisten mökkien lapsillakin. Ei Kustaakaan huono ole.

Vierailija kirjoitti:

Se tämä uusavuttovuus vaivaa nykyajan ihmisiä joka asiassa. Ennen vanhaan tehtiin niin, että äiti antoi nimen tyttärelleen ja isä antoi nimen pojalleen. Puoliso sanoi tietenkin mielipiteensä asiaan, mutta valta oli toisella. Ei tullut riitaa tässäkään asiassa. Onneksi on sotu, jos suvussa on vaikka Matti neljännessä sukupolvessa.

Oliko se sitten hyvä? Entäs jos perheessä oli neljä tytärtä tai neljä poikaa? Kiva sille toisellw vanhemmalle.

Itse en ole kuullutkaan tuollaisesta, olen ajatellut että nimet on ennenkin päätetty yhdessä.

Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.

Riita on helppo ratkaista. Jos lapsi on poika niin nimeksi vaan Petteri tai Alexander ja jos lapsi on tyttö niin nimeksi vaan Riikka tai Sanna Marina.

Miehet antaa yleensä periksi naiselle lasten kutsumanimissä.

Mutta useat miehet haluavat edelleen, jonkin vanhan tai tietyn nimen suvustaan, lapselle toiseksi tai,kolmanneksi  nimeksi.

Mielenkiintoista sinänsä, että pojille ja miehille suku on tärkeä.  Perinteitä halutaan ylläpitää.

Mikä on lapsen sukunimi? Jos lapsi saa isän sukunimen, ei hänelle enää tarvitse antaa isän isiltä perittyä etunimeä, johan se sukuhaara on muutenkin nimessä paraatipaikalla! 

Jos etunimeksi laitetaan jotain suvissa kulkevaa, niin totta kai siltä puolelta, josta ei tule sukunimeä. Eli jos lapsella on isän sukunimi, etunimet äidin mukaan tai äidin suvussa kulkevia pojannimiä.

Jos sopuun ei päästä, niin äitihän sitten päättää koko nimen, myös sukunimen. Tämä on täysin reilua, koska tuossa kohtaa isän osuus lapsen olemassaoloon on hyvin vaatimaton äidin työpanokseen verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa yleensä periksi naiselle lasten kutsumanimissä.

Mutta useat miehet haluavat edelleen, jonkin vanhan tai tietyn nimen suvustaan, lapselle toiseksi tai,kolmanneksi  nimeksi.

Mielenkiintoista sinänsä, että pojille ja miehille suku on tärkeä.  Perinteitä halutaan ylläpitää.

Tuo on täyttä sovinismia, korostetaan isälinjaa ja miessukupuolta ja unohdetaan äidit ja heidän vähäpätöinen sukunsa. 

Hiukan ohi aiheen, mutta entisaikaan isät nimesivät lapsiaan enemmänkin. Äidistä harvoin oli epäselvyyksiä, mutta isän nimeämä lapsi katsottiin saavan ylimääräisen siunauksen ja ennenkaikkea isän tunnustuksen, että tämä on minun lapseni. Varsinkin jos oli vähänkään syytä epäillä isyyttä, isän suvun nimen kantaminen lopetti huhupuheita tehokkaasti. Että lapsi hyväksytään isän sukuun. Onneksi nykyään ei tällaista enää ole, mutta jotain kaunistakin tässä tavassa on.

Mies teki tiettyjä valintoja haluamalla lapsia menemättä naimisiin kanssani.

Yksi noista valinnoista oli lasten nimet. Lapsen etunimi, joka on myös kutsumanimi, on minun valitsemani ja sukunimenä on minun sukunimeni. Mies laittoi sitten muiksi nimiksi mitä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ohi aiheen, mutta entisaikaan isät nimesivät lapsiaan enemmänkin. Äidistä harvoin oli epäselvyyksiä, mutta isän nimeämä lapsi katsottiin saavan ylimääräisen siunauksen ja ennenkaikkea isän tunnustuksen, että tämä on minun lapseni. Varsinkin jos oli vähänkään syytä epäillä isyyttä, isän suvun nimen kantaminen lopetti huhupuheita tehokkaasti. Että lapsi hyväksytään isän sukuun. Onneksi nykyään ei tällaista enää ole, mutta jotain kaunistakin tässä tavassa on.

Mistä muut tiesi sen kuka lapsen on nimennyt? Tai sen, että kenen mukaan se lapsi oli nimetty?

Jos kummankin puolison mielestä toisen ehdottamat nimet ovat aika kauheita, on ilmeisesti kummallakin aika vahva maku. Sellainen maku voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi oma ystäväni oli parikymppisenä vakuuttunut, että haluaa antaa lapselleen nimen tyyliin Cecilia tai Jasmin, mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi kolmekymppisenä, olikin lapsen nimi tyyliä Anni.

Hyvällä nimellä on myös aina jokin merkitys, muu kuin äänneasu. Eli minä neuvoisin aloittajaa ja puolisoaan kumpaakin valitsemaan yhden klassisen nimen omasta suvustaan ja yhden merkitysnimen, joka liittyy jotenkin perheelle tärkeisiin asioihin. Näistä sitten etsimään sointuvia yhdistelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kummankin puolison mielestä toisen ehdottamat nimet ovat aika kauheita, on ilmeisesti kummallakin aika vahva maku. Sellainen maku voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi oma ystäväni oli parikymppisenä vakuuttunut, että haluaa antaa lapselleen nimen tyyliin Cecilia tai Jasmin, mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi kolmekymppisenä, olikin lapsen nimi tyyliä Anni.

Hyvällä nimellä on myös aina jokin merkitys, muu kuin äänneasu. Eli minä neuvoisin aloittajaa ja puolisoaan kumpaakin valitsemaan yhden klassisen nimen omasta suvustaan ja yhden merkitysnimen, joka liittyy jotenkin perheelle tärkeisiin asioihin. Näistä sitten etsimään sointuvia yhdistelmiä. 

Miksi just omasta suvusta? Entä jos omassa suvussa ei ole näitä ns. klassisia nimiä?

Vierailija kirjoitti:

Anna periksi toisen nimen osalta ja valitse itse etunimi.

Kompromissi

Toinen nimi on etunimi

Vierailija kirjoitti:

Mies teki tiettyjä valintoja haluamalla lapsia menemättä naimisiin kanssani.

Yksi noista valinnoista oli lasten nimet. Lapsen etunimi, joka on myös kutsumanimi, on minun valitsemani ja sukunimenä on minun sukunimeni. Mies laittoi sitten muiksi nimiksi mitä halusi.

 

Etunimiä ovat kaikki etunimet määrästä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Valitaan puolisoksi ja lapsen isäksi ihminen, jonka kanssa voi keskustella, ja selvitetään, jo ennen kuin ryhdytään lisääntymään, mielipide nimistä. Tuollainen ehdottomuus ei ole hyvä merkki.

Isähän tässä on valinnut ehdottoman naisen lapsensa äidiksi. Just saying... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ohi aiheen, mutta entisaikaan isät nimesivät lapsiaan enemmänkin. Äidistä harvoin oli epäselvyyksiä, mutta isän nimeämä lapsi katsottiin saavan ylimääräisen siunauksen ja ennenkaikkea isän tunnustuksen, että tämä on minun lapseni. Varsinkin jos oli vähänkään syytä epäillä isyyttä, isän suvun nimen kantaminen lopetti huhupuheita tehokkaasti. Että lapsi hyväksytään isän sukuun. Onneksi nykyään ei tällaista enää ole, mutta jotain kaunistakin tässä tavassa on.

Mistä muut tiesi sen kuka lapsen on nimennyt? Tai sen, että kenen mukaan se lapsi oli nimetty?

Usein isä meni synnytyshuoneeseen kun homma oli valmis ja siinä tunnusti lapsensa ja nimesi heti. Kätilö ja talon naisia siinä oli kuulemassa, joskus myös pappi. Ja varpajaisia juotiin saman tien kyläläisten kesken tuvassa, ja siinä kyllä sitten selvisi kaikille, miten isä lapseen suhtautuu.

Jotkut suhtautuu tosi tunteella niihin suvun nimiin. Olen kotoisin paikkakunnalta missä tuo oli yleistä ja lähes kaikilla lapsilla oli jommankumman vanhempansa suvussa kulkeva toinen nimi. Minulla ei ollut ja sitä ihmetteli sekä toiset lapset että aikuiset. Tai no, itseasiassa toinen nimeni sattui olemaan myös isomummoni äidin nimi, mutta ei sitä sen vuoksi oltu annettu.

Esimerkiksi kaverillani, hänen äidillään, isoäidillään jne. oli sama toinen nimi, samoin kaverin siskolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain toisella nimellä. Paitsi jos lapsi itse alkaa käytää sitä, niin harmittako se? Kerro miehen ehdottama nimi, me ratkaistaan onko se hyvä.

Kustaa

No ei tuo ole paha. Ihan nyt hatusta tempaisten esim Konsta Kustaa Viljami olisi minusta oikein ok nimi ja siinä tuo miehen toivoma nimi olisi nimenomaan tokana nimenä.

Lasta tosin voitaisiin helposti alkaa kutsumaan Villeksi vaikka mikäs siinä. Kiva nimi sekin on.