Miten ihmiset pääsee sopuun lapsensa nimestä?

Vierailija kirjoitti:

"Meillä tuntuu että lapsi jää ilman nimeä, kun ei tunnu löytyvän sopivia nimiä. Meillä molemmilla on omat vaihtoehdot nimiksi, mutta molempien mielestä toisen ehdotukset on ihan kauheita nimiä. Toiseksi nimeksi myös mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen, mutta minä en halua, koska mielestäni se on todella ikävä nimi. Yritin ehdottaa. Että molemmat etsii myös omat suosikkinsa toiseksi nimeksi ja sitten yritetään niistä kompromissia, mutta mies haluaa vain tuon yhden ainoan nimen eikä edes halua harkita muita nimiä. Miten ihmiset saa lapsensa nimettyä?"

Varmistan vielä ennen kuin vastaan: nimikö tässä siis on ongelmana? Jos vielä kerran kertoisit, ettei jää tällä lailla epäselväksi.

Mikä sinun ongelmasi on? Anna itse kunkin rauhassa kysellä ja tiedustella haluamaansa asiaa, ei sinua mikään pakota näitä aloituksia lukemaan, paitsi ehkä ilkeys ja halu päteä. Olisko aika miettiä, etteivät kaikki kenties ole juuri niin täydellisiä, kuin sinä omasta mielestäsi olet? (Huomaatko, käytin "ehkä" ja "kenties", jottei sinun tarvitse huomauttaa tautofoniasta?)

Ja ikävä tilanne, ap, ettei yhteistä NIMItoivetta löydy. Ei kai auta muu, kuin vetää pitkää tikkua. Me tehtiin molemmat pitkä lista omista suosikeista ja yksi ainoa molempien lemppari löytyi ja sen vauva sitten sai. Lisäsin mummoni nimen sen perään, eikä siitä mies ollut kiinnostunut, se ensimmäinen oli hänelle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suhtautuu tosi tunteella niihin suvun nimiin. Olen kotoisin paikkakunnalta missä tuo oli yleistä ja lähes kaikilla lapsilla oli jommankumman vanhempansa suvussa kulkeva toinen nimi. Minulla ei ollut ja sitä ihmetteli sekä toiset lapset että aikuiset. Tai no, itseasiassa toinen nimeni sattui olemaan myös isomummoni äidin nimi, mutta ei sitä sen vuoksi oltu annettu.

Esimerkiksi kaverillani, hänen äidillään, isoäidillään jne. oli sama toinen nimi, samoin kaverin siskolla.

Minä tykkään tuollaisesta jatkuvuudesta ja perinteisyydestä, mutta harmi että omat vanhempani ei siitä välittäneet. Isomummollani, mummollani ja äidilläni on sama kolmas nimi, mutta minulle sitä ei annettu. Samaten tuo nimi on myös jokaisella äidin puolen suvun naispuolisella serkulla. 

Vierailija kirjoitti:

Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.

Ja koulussa ei ole kiusaajia enää silloin, kun kierolla huumorilla nimetty Kalle Kustaa aloittaa opintien? Jotenkin tuo ilmi aina tulee, kun opettaja luettelee nimiä yms. 

Miten mä olen aika varma, että kaverit ottaa yhden a:n sieltä Kustaan lopusta pois?

Suvussa kulkeva nimi. Vähän sama kuin Mohammed Mohammed tms. Ihanaa kun löytyy yhteisiä asioita ja yhdistäviä tekijöitä

Kirjaatte molemmat pitkän listan nimistä, jotka kelpuutatte tai otatte nimipäivälistan ja rupeatte ruksaamaan yli nimiä, mitkä ei ehdottomasti kelpaa. Jäljelle jäävistä sitten valitsette parhaimman.

Meillä on ensimmäisenä etunimenä (ja samalla kutsumanimellä) ollut lähinnä se vaatimus, ettei sitä ole kenelläkään sukulaisella, eikä oikeastaan tuttavallakaan. No keskimmäisen lapsen toinen nimi on sama kuin kummilapsellani, mutta eipä noita käytetä oikeastaan missään. Listoihin ei ole tarvinnut turvautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.

Ja koulussa ei ole kiusaajia enää silloin, kun kierolla huumorilla nimetty Kalle Kustaa aloittaa opintien? Jotenkin tuo ilmi aina tulee, kun opettaja luettelee nimiä yms. 

Miten mä olen aika varma, että kaverit ottaa yhden a:n sieltä Kustaan lopusta pois?

 

Monenkin Gustafsson-sukunimisen lempinimenä on Kustu, eikä ole heitä haitannut. Ja aika harvoin sitä koko nimeä luetellaan.

Kättä vääntämällä, painimalla, pitkää tikkua vetämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut suhtautuu tosi tunteella niihin suvun nimiin. Olen kotoisin paikkakunnalta missä tuo oli yleistä ja lähes kaikilla lapsilla oli jommankumman vanhempansa suvussa kulkeva toinen nimi. Minulla ei ollut ja sitä ihmetteli sekä toiset lapset että aikuiset. Tai no, itseasiassa toinen nimeni sattui olemaan myös isomummoni äidin nimi, mutta ei sitä sen vuoksi oltu annettu.

Esimerkiksi kaverillani, hänen äidillään, isoäidillään jne. oli sama toinen nimi, samoin kaverin siskolla.

 

 

 

Minä tykkään tuollaisesta jatkuvuudesta ja perinteisyydestä, mutta harmi että omat vanhempani ei siitä välittäneet. Isomummollani, mummollani ja äidilläni on sama kolmas nimi, mutta minulle sitä ei annettu. Samaten tuo nimi on myös jokaisella äidin puolen suvun naispuolisella serkulla. 

 

Miten tuo liittyy jatkuvuuteen? Kyllähän se suku jatkuu nimestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.

Ja koulussa ei ole kiusaajia enää silloin, kun kierolla huumorilla nimetty Kalle Kustaa aloittaa opintien? Jotenkin tuo ilmi aina tulee, kun opettaja luettelee nimiä yms. 

Miten mä olen aika varma, että kaverit ottaa yhden a:n sieltä Kustaan lopusta pois?

 

Monenkin Gustafsson-sukunimisen lempinimenä on Kustu, eikä ole heitä haitannut. Ja aika harvoin sitä koko nimeä luetellaan.

No enpä ole vielä tällaista kuullut. Kustavi on täällä meillä päin, ja siitä ainakin vitsaillaan koko ajan, aina paikasta puhuttaessa siis.

Koska miehesi haluaa kunnioittaa sukua ja vaalia perinteitä niin toiseksi nimeksi Kustaa ja sinä saat päättää ensimmäisen nimen. 

Älkää antako toista nimeä ollenkaan. Ei mun yhden kaverinkaan lapsella ole kuin ensimmäinen etunimi. Kun kerta yksi nimi teilläkin on jo sovittuna, menkää sillä.

Vierailija kirjoitti:

Koska miehesi haluaa kunnioittaa sukua ja vaalia perinteitä niin toiseksi nimeksi Kustaa ja sinä saat päättää ensimmäisen nimen. 

Wi kai se suvun kunnioitus yhdestä nimestä ole kiinni tai velvoita antamaan karseaa nimeä.

Juu, moni lapsi on jäänyt ilman nimeä tämän first world problem takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehesi haluaa kunnioittaa sukua ja vaalia perinteitä niin toiseksi nimeksi Kustaa ja sinä saat päättää ensimmäisen nimen. 

Wi kai se suvun kunnioitus yhdestä nimestä ole kiinni tai velvoita antamaan karseaa nimeä.

On se jos kaikilla muilla miespuolisilla on suvussa sama nimi

Meillä oli kanssa pitkään taistelua nimistä. Piti vain käydä läpi tuhoton määrä nimiä, kunnes löytyi jotain, jonka kanssa molemmat pystyi elämään. Sen suvussa kiertäneen nimen antaisin laittaa vaikka kolmanneksi nimeksi, jos kerta on kumppanillesi niin tärkeä asia. 

Mies sanoi xxx on kaunis nimi ja minä sanoin yyyy täytyy antaa toiseksi nimeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kummankin puolison mielestä toisen ehdottamat nimet ovat aika kauheita, on ilmeisesti kummallakin aika vahva maku. Sellainen maku voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi oma ystäväni oli parikymppisenä vakuuttunut, että haluaa antaa lapselleen nimen tyyliin Cecilia tai Jasmin, mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi kolmekymppisenä, olikin lapsen nimi tyyliä Anni.

Hyvällä nimellä on myös aina jokin merkitys, muu kuin äänneasu. Eli minä neuvoisin aloittajaa ja puolisoaan kumpaakin valitsemaan yhden klassisen nimen omasta suvustaan ja yhden merkitysnimen, joka liittyy jotenkin perheelle tärkeisiin asioihin. Näistä sitten etsimään sointuvia yhdistelmiä. 

Miksi just omasta suvusta? Entä jos omassa suvussa ei ole näitä ns. klassisia nimiä?

Jokaisen suvussa on klassisia nimiä. Jos katsot sukupuutasi 10 polvea ylöspäin, löytyvät esivanhemmistasi ja heidän sisaruksistaan aivan varmasti Anna, Maria, Eeva, Johanna, Johannes, Pekka ja Matti jossakin muodossaan, suomeksi tai ruotsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kummankin puolison mielestä toisen ehdottamat nimet ovat aika kauheita, on ilmeisesti kummallakin aika vahva maku. Sellainen maku voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi oma ystäväni oli parikymppisenä vakuuttunut, että haluaa antaa lapselleen nimen tyyliin Cecilia tai Jasmin, mutta kun asia tuli ajankohtaiseksi kolmekymppisenä, olikin lapsen nimi tyyliä Anni.

Hyvällä nimellä on myös aina jokin merkitys, muu kuin äänneasu. Eli minä neuvoisin aloittajaa ja puolisoaan kumpaakin valitsemaan yhden klassisen nimen omasta suvustaan ja yhden merkitysnimen, joka liittyy jotenkin perheelle tärkeisiin asioihin. Näistä sitten etsimään sointuvia yhdistelmiä. 

Miksi just omasta suvusta? Entä jos omassa suvussa ei ole näitä ns. klassisia nimiä?

Jokaisen suvussa on klassisia nimiä. Jos katsot sukupuutasi 10

No omasta suvustani ei ole tietoja noin pitkälle, mutta 3-5 sukupolvea ylöspäin löytyy Sarah, Jenny, Amanda, Fiina/Fiia, Cleo, Anders, Eve, Lottie, May, Frederick, Herbert, Octavie ja Amelie.

Nimen pitää olla sellainen mikä sopii molemmille vanhemmille.

Miehelläni on kaunis sukunimi, mitä en kuitenkaan halunnu aviossa ottaa, sillä en identifioidu miehen sukuun lainkaan. Miehen vanhempien pakkomielteinen suhtautuminen siihen, että syksyllä syntyvä lapsemme saisi miehen sukunimen tekee prosessista turhan vastenmielistä. Aion tietysti antaa lapselleni kauneimman mahdollisen nimen, eli mieheni nimen, mutta harmittaa olla eri niminen oman lapsensa kanssa... Ei ole kiva nimetä esikoistaan tuntien hävinneensä ensimmäisen (tarpeettoman) valtataistelun anoppia vastaan. Juuri näitä syitä miksi en halunnut itselleni mieheni nimeä.