Miten ihmiset pääsee sopuun lapsensa nimestä?

kusi - kusta - kustaa

paska - paskaa - paskaaa

Itse olen tyytyväinen toiseen nimeeni, jonka isä oli keksinyt. Ilmeisesti ensimmäisestä nimestä oltiin samaa mieltä ja toiselle nimelle oli 2 ehdotusta. En tiedä, oliko vääntöä toisesta nimestä😄,mutta isän ehdotus oli parempi väheksymättä äidinkään ehdotusta kuitenkaan.

Meillä oli listasysteemi: molemmat teki listan ja niistä valittiin sellainen, joka löytyi molemmilta. Voi myös laittaa ehdottomat 'ei' nimet.

Vierailija kirjoitti:

3D ultran jälkeen valittiin lapsille nimet ulkonäön perusteella. Ei otettu nimiä kummankaan suvusta. Toisia nimiä pyöriteltiin niin kauan että saatiin niistä hyvin sointuva yhdistelmä. Itseä ei hirveästi nappaa eri sukulaisilta revityt nimet, koska ne kuulostaa usein joltain nimiluettelolta tyyliin "Isabella Pirjo Tuula Satu".

3D ultra perusteella näitte lapsen ulkonäön niin selvästi et pystyitte nimeämään hänet? 

Meillä tehtiin kauan sitten näin: Kumpikin valitsi kymmenen mielestään sopivinta etunimeä. En enää muista oliko yhteisiä, mutta sen jälkeen vatuloitiin nimipareittain kumpi valitaan. Kun hetken päästä oli päästy yhteen nimeen, niin valittiin toinen nimi em. periaatteella.  Ei kauaa kestänyt kun nimi oli selvillä.  Eri nimiin tietenkin liittyi rajoitteita (oli suvuissa jo aiemmin yms.)  Kun sukunimi oli pitkähkö, oli luonnollista, että etunimi olisi  lyhyt. Samoin em. rajasi toisen nimen pituutta, koska lapsi saisi valita myöhemmin kumpaa nimeä käyttäisi. Liki 30 vuotta on kulunut ja hyvin on nimi kelvannut.

Meillä tehtiin niin, että molemmat kirjoittivat paperille 5-10 nimeä joista pitää. Sitten käytiin ne yhdessä läpi ja sieltä sitten valikoitiin ne nimet joista molemmat piti. Niin saatiin valittua nimet molemmille lapsille. 

Painimalla, kultaseni, painimalla se on helppo ratkaista!

Kun lakkaa haluamasta liian erikoista tai uniikkia nimeä, niin eiköhän suomalaisesta nimilistasta löydy hyvät vaihtoehdot - oletan kyseessä olevan suomalainen perhe. Me kumpikin viivasimme allakan nimilistasta ehdottomat ei-nimet pois ja sitten katsottiin mitä samoja oli. Niistä oli lopulta helppo valita etunimi, toinen on isän etunimi ja kolmas isänisän etunimi, näin on ollut tapana miehen puoleisessa suvussa ja minusta kaunis tapa. Etunimeksi valittiin sellainen, että se ymmärretään muuallakin kuin Suomessa. 

Helppo meillä suku päättää poikalapsi nimi, tyttölapsi ei kiinnostu kettää. 

Kustaa ei ole kovin nätti nimi...

Miehen kanssa valittiin ensimmäisen lapsen nimi niin, että kumpikin kirjoitti "mikä lapselle nimeksi"-kirjan nimilistasta paperille ne nimet, jotka kelpuuttaa. Sitten valittiin niistä nimistä jotka molemmat kelpuutti. Kahden seuraavan nimet taisin valita itse ja hyväksyttää miehellä. Ensimmäiset ehdotukset ei menneet läpi ainakaan toisen lapsen kohdalla. Kolmannen kohdalla oli vaikeaa keksiä edes itseään miellyttäviä nimiä ensin, mutta hienot nimet lapsi lopulta sai. Kaikki lapset ovat samaa sukupuolta ja kaikilla on kolme nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki tiettyjä valintoja haluamalla lapsia menemättä naimisiin kanssani.

Yksi noista valinnoista oli lasten nimet. Lapsen etunimi, joka on myös kutsumanimi, on minun valitsemani ja sukunimenä on minun sukunimeni. Mies laittoi sitten muiksi nimiksi mitä halusi.

 

Etunimiä ovat kaikki etunimet määrästä riippumatta.

Joo, mutta toisella tai kolmannella nimellä ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei sitä välttämättä käytä, sitä ei tarvitse kertoa oikeastaan missään. Passissa toki näkyy.

Tunnen monia, joilla kutsumanimi on jokin muu kuin se ensimmäinen etunimi. Helpottaa huomattavasti elämää, kun laittaa ensimmäiseksi etunimeksi sen kutsumanimen, sillä muuten tulee tilanteita, missä Maija Miina Melinda Meikäläistä kutsutaankin Maija Meikäläiseksi, vaikka hän itse käyttää nimenään Miinaa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli vaikeaa. Käytiin varmaan satoja nimiä läpi, mutta ennen kuin löytyi yksi, joka kelpasi molemmille. Käytiin läpi, suomen-, ruotsin-, saksan- ja englanninkieliset nimet ennen kuin löytyi se YKSI.

Onneksi ei ollut tarkoituskaan tehdä toista lasta. Se olisi varmaan jäänyt ilman nimeä sitten. Toiset nimet meillä on suvusta. Kauniit ja etunimeen sopivat. En olisi muunlaisia huolinut.

Toiset nimet ovat myös etunimiä.

Minä olen onneksi jo päättänyt poikalapsen nimen näin ennakkoon: Yrjö Jorma Kalevi

Siihen ei saa lisätä mitään lisänimiä tai se on ero

Miten sitä nyt kukaan pääsee missään asioissa sopuun ja osaa tehdä kompromisseja, niin miksi ei sitten lapsen nimestä..? 

Mistä tämä outo käsitys joillakin, että etunimi on vain se järjestyksessä ensimmäinen? 

Kyllä se miehen asia päättää loppujen lopuksi koska mies on perheen pää johon tukeudutaan tiukan paikan tullen. Nainen voi ehdottaa mutta mies hyväksyy ja päättää.

No jo miehelle on tärkeää suvun perinne niin sinun kannattaisi sitä kunnioittaa. Kyllä minua pännisi, jos puolisi vastustaisi jotain tuollaista minulle tärkeää suvussa kulkenutta asiaa. Ettekö voi sopia, että suvussa kulkenut toinen nimi tulee mutta vastineeksi sinä saat päättää ensimmäisen nimen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä outo käsitys joillakin, että etunimi on vain se järjestyksessä ensimmäinen? 

Etunimi yleensä onkin järjestyksessä ensimmäinen, mutta monilla etunimi ei ole kutsumanimi vaan kutsumanimi voi olla esim. toinen. 

Ex-vaimo halusi antaa yhden nimen. Minä jatkoksi kaksi, että saa sitten isona käyttää kutsumanimenä mitä itse haluaa ilman sen kummempaa byrokratiaa. Ei tullut riitaa - siitä.

Miten lapselle nimi?

No, meillä se meni molempien poikien kanssa sillä tavalla, että vastasyntynyt itse ilmoitti nimensä. Vaimolla oli siis valmiiksi tytölle nimi, mutta kummallakaan ei oikein pojalle. Mutta pojan synnyttyä, se mitä hän teki ensimmäisen elintuntinsa aikana antoi minulle ajatuksen, ja vaimo hyväksyi sen. Vähän jo nauratti, kun toisen lapsen kanssa kävi täsmälleen samoin - se mitä poika teki ja nimi toki oli sentään eri.