Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset pääsee sopuun lapsensa nimestä?
Meillä tuntuu että lapsi jää ilman nimeä, kun ei tunnu löytyvän sopivia nimiä. Meillä molemmilla on omat vaihtoehdot nimiksi, mutta molempien mielestä toisen ehdotukset on ihan kauheita nimiä. Toiseksi nimeksi myös mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen, mutta minä en halua, koska mielestäni se on todella ikävä nimi. Yritin ehdottaa. Että molemmat etsii myös omat suosikkinsa toiseksi nimeksi ja sitten yritetään niistä kompromissia, mutta mies haluaa vain tuon yhden ainoan nimen eikä edes halua harkita muita nimiä. Miten ihmiset saa lapsensa nimettyä?
Kommentit (149)
En tiedä. Olin jo lapsena päättänyt että jos joskus saan tytären,tästä tulee Minttu. Miespä sanoikin että Minttu on maaiilman rumin nimi. Sitten ehdotin Tinjaa,ei ruma oli sekin. Mitään omia ehdotuksia miehellä ei ollut,torppasi vain kaikki minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis nainen päättää, yksinkertaista. Jos nainen ei keksi mitään ni sit mies voi päättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies teki tiettyjä valintoja haluamalla lapsia menemättä naimisiin kanssani.
Yksi noista valinnoista oli lasten nimet. Lapsen etunimi, joka on myös kutsumanimi, on minun valitsemani ja sukunimenä on minun sukunimeni. Mies laittoi sitten muiksi nimiksi mitä halusi.
Etunimiä ovat kaikki etunimet määrästä riippumatta.
Joo, mutta toisella tai kolmannella nimellä ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei sitä välttämättä käytä, sitä ei tarvitse kertoa oikeastaan missään. Passissa toki näkyy.
Kyllä normaalit ihmiset löytävät lapselleen nimen, joka sopii molemmille.
Häiriintyneille vanhemmille toki sellainenkin on vaikeaa. Esim Vilja Erikaa kutsui toinen vanhempi Viljaksi ja toinen Erikaksi.
Sovittiin että isä päättää sukunimen, ja minä etunimet. Myöhemmin lapsi vaihtoi sukunimensä minun sukunimeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.
Minusta tuo Kustaa on kiva toinen nimi. Mua se ei häiritse yhtään.
Yrjö olisi ikävä, tai Kalevi. No kaleviin ehkä tottuisi kuitenkin. Päätä sinä ensimmäinen nimi. Ehkä lapsella voisi olla kolme nimeä? Tyyliin Nico Kustaa Matias.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on kaunis sukunimi, mitä en kuitenkaan halunnu aviossa ottaa, sillä en identifioidu miehen sukuun lainkaan. Miehen vanhempien pakkomielteinen suhtautuminen siihen, että syksyllä syntyvä lapsemme saisi miehen sukunimen tekee prosessista turhan vastenmielistä. Aion tietysti antaa lapselleni kauneimman mahdollisen nimen, eli mieheni nimen, mutta harmittaa olla eri niminen oman lapsensa kanssa... Ei ole kiva nimetä esikoistaan tuntien hävinneensä ensimmäisen (tarpeettoman) valtataistelun anoppia vastaan. Juuri näitä syitä miksi en halunnut itselleni mieheni nimeä.
Se on MIEHEN nimi. Eli lapsen isän nimi
Ei anopin. Eikai se miehen sukunimi anopin tyttönimi ole, ja jos olisikin, mitä sitten.
Minä en ollut naimisissa kun lapseni syntyivät. Isäpuoleni silloin fiksusti kertoi, että hänelle oli etenkin eron jälkeen tärkeää, että hänen lapsillaan oli hänen sukunimensä. (Koska lapset asuivat äidillään)
Joten minun lapseni sukunimeksi tuli isän sukunimi. Emme koskaan menneet naimisiin, ja erosimmekin, muttei minua ole pätkääkään haitannut se, että lapseni ovat eri sukunimisiä kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on kaunis sukunimi, mitä en kuitenkaan halunnu aviossa ottaa, sillä en identifioidu miehen sukuun lainkaan. Miehen vanhempien pakkomielteinen suhtautuminen siihen, että syksyllä syntyvä lapsemme saisi miehen sukunimen tekee prosessista turhan vastenmielistä. Aion tietysti antaa lapselleni kauneimman mahdollisen nimen, eli mieheni nimen, mutta harmittaa olla eri niminen oman lapsensa kanssa... Ei ole kiva nimetä esikoistaan tuntien hävinneensä ensimmäisen (tarpeettoman) valtataistelun anoppia vastaan. Juuri näitä syitä miksi en halunnut itselleni mieheni nimeä.
Unohda se anoppi kokonaan, ja ajattele niin, että yhdistät isän ja lapsen heidän yhteisellä kauniilla sukunimellään. Anopit eivät yleensä koko elämää pyöri kiusaamassa, ja lapsesi lehahtaa omilla siivilleen ja saa olla tyytyväinen nimeensä.
Ja nimihän tulee ajalta ennen appivanhempia, ja miehesi vanhemmat vain kantavat sitä, minkä ovat itsekin saaneet. Sieltä voisi löytyä vaikka kuinka ihania ihmisiä ennen heitä suvusta, vaikka joku hyväntahtoinen ja lempeä puutarhassaan ruusuja vaalinut suloinen täti, joten yhdistä lapsesi mielessäsi sinne.
Onko tämä ensimmäinen lapsi?
Meillä isä valitsi poikien ja äiti tytärten nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli vaikeaa. Käytiin varmaan satoja nimiä läpi, mutta ennen kuin löytyi yksi, joka kelpasi molemmille. Käytiin läpi, suomen-, ruotsin-, saksan- ja englanninkieliset nimet ennen kuin löytyi se YKSI.
Onneksi ei ollut tarkoituskaan tehdä toista lasta. Se olisi varmaan jäänyt ilman nimeä sitten. Toiset nimet meillä on suvusta. Kauniit ja etunimeen sopivat. En olisi muunlaisia huolinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina helppoa ole. Meillä etsittiin yksi kummallekin kelpaava ensimmäiseksi etunimeksi (ei kummankaan suurin suosikki, mutta oli kuitenkin samankaltaisia ajatuksia kuten että suomenkielinen suht lyhyt nimi). Toiselta sukunimi, toinen sai valita toisen etunimen (löytyy suvusta, mutta valittiin enemmän sillä perusteella, että on kiva ekan nimen kanssa). Isän suku toki olisi halunnut saada sekä sukunimen että suvussa perinteisesti kulkeneen toisen etunimen lapselle, mutta saivat tyytyä toiseen näistä.
Jatkakaa vain sitkeästä keskusteluja, kyllä se päätös sieltä lopulta syntyy! Ja yrittäkää unohtaa sukujen painostukset, ne tekee vain vaikeamman valinnasta. Tuossa teidän tilanteessa voisi toimia tuo sama periaate kuin meillä, että sukunimi tai toinen nimi voi tulla isän suvusta, ei molemmat.
Pyysi tyttöystävää ehdottamaan nimiä ja sanoin mistä itse pidän ja jos se pitää samasta niin sitten se valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kirjoitettiin miehen kanssa kumpikin viiden nimen listat, joissa olikin sitten yllättäen molemmilla kolme samaa ehdotusta. Niistä sitten valittiin sekä eka että toka nimi lapselle.
Onneksi ap:lla vain yksi lapsi. Meillä kaksoset saivat nimet heinäkuussa. Jo ennen lasten syntymää oli päätetty, että heistä tulee Mikaela ja Anette. Nimivalintaan vaikutti sekin, että sukunimi ruotsalainen ja mieheni puhuu tytöille ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on poika niin sen voi nimetä äitinsä ja isänsä mukaan Urpoksi. Siinä yhdistyvät niin äiti kuin isäkin ja molempien suvuissa olevat muutkin Urpot.
toiseksi nimeksi Uuno tai Tauno siis taukki.
Meillä kaikilla lapsilla miehen pyynnöstä vain yksi nimi ja minä sain päättää sen kun suostuin vain yhteen etunimeen. Simppeliä!
Useimmiten se menee niin, että käytännössä toinen päättää ja toinen tyytyy. Yleensä se päättää, joka muutenkin yleensä päättää suhteen asioista. Voi olla niinkin, että toiselle ei ole niin väliä, toki se on merkki ettei moni muukaan, tärkeäkin, asia jaksa liikaa kiinnostaa. Harvoin menee niin, että toiveet kohtaavat ja että asia on yhtä aikaa molemmille tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustaan voi varioida: Gustaf, Kosti, Kusti, Konsta. Ja Kustaa ei ole nyt kovin suosittu, hän olisi siltä osin uniikki. Ja etunimeksi sen kanssa sopii vaikka mikä! Itselläni on sen verran kiero huumori, että laittaisin etunimeksi Kalle. Suomennos hyvin yleisestä nimiparista Carl Gustaf.
Minusta tuo Kustaa on kiva toinen nimi. Mua se ei häiritse yhtään.
Yrjö olisi ikävä, tai Kalevi. No kaleviin ehkä tottuisi kuitenkin. Päätä sinä ensimmäinen nimi. Ehkä lapsella voisi olla kolme nimeä? Tyyliin Nico Kustaa Matias.
Oliskos myös Paskaa kiva toinen nimi?
Alue: Aihe vapaa
Todella tylsää ja persoonatonta jos kaikilla suvussa olisi sama nimi.
Miehen vanhemmat olivat aivan järkyttyneitä, kun meidän poika ei saanutkaan toiseksi nimekseen sitä samaa nimeä mikä on heidän suvussa kaikilla. Ei vaan haluttu sitä samaa, vaan halusimme lapselle oman nimen.