Ystävän mies avautui minulle viikonloppuna

Hienoa, että tutut ihmiset oikeasti keskustelevat keskenään, kuuntelevat toisiaan ja mahdollisuuksien mukaan auttavat. Sitä vartenhan ihmiset ystävystyvät.



Kerro ystävällesi törmänneesi tämän mieheen yössä ja jotenkin "kuinka mies kaipasi vaimoaan". Jos ystävä vähättelee miehen kanssa ulkona käymistä / vetoaa vauvaan, niin kerro, kuinka sinusta tuntui, että on isompi asia miehelle kuin nainen ymmärtää. Et puutu toisten ongelmiin vaan olet vain sanantuoja, joka kertomalla asian pehmennettynä, voi korjata jtkin ajoissa. Jospa vaimo sitten heltyy antamaan miehelle pari tuntia ajastaan ilman vauvaa, kun ymmärtää "tärkeyden" miehelle.



Tekee muuten varmaan hyvää vauvojen äideille lukea tekstisi, niin saattaa joku tiedustella mieheltään, josko kokee samoin kuin tämä mies.

"avautumaan" kaverilleni ja kaverini tulisi sitten opastamaan, miten minun täytyy antaa vapautta ja omaa aikaa miehelleni lisää.

Voisi äkkiä olla entinen kaveri, mutta saattaisi olla entinen mieskin jos ei pystyisi minulle selvin päin kertomaan vapaudenkaipuustaan.

Ehkä ei olisikaan niin paha jos tuollaisesta miehestä ero tulisi. Olisihan hänellä sitten se minun naispuolinen kaveri lohduttamassa.

ja miehelläni on takana rankka vuosi, syistä joita en tässä erittele, mut jotka on verottaneet meidän voimiamme kovasti. Miehellä on ollut paljon erittäin tärkeää ajateltavaa ja minulla myös. Vaikka me välillä olemme olleet ihan jaksamisen äärirajioilla, ei kummalakaan ole tullut mieleen syyttää siitä toista. Elämä joskus on rankkaa, se kuuluu aikuisuuteen. Siitä selvitään yhdessä, kun ollaan lojaaleja toisillemme.

Jos minun mieheni kävisi avautumassa kaverilleen, joka sitten tulisi neuvomaan meitä parisuhdeasioissa (ja nainen vielä) niin en antais ihan helposti anteeksi. Kummalekkaan (+ että pitäisin pikkuisen yksinkertaisena tuota kaveria, joka ei tajua että asioissa on kaksi puolta, ja että hän ei voi tietää miten asiat oikeasti ovat, jos on kuullut vain toisen osapuolen kertomuksen). Kokisin erittäin suurena loukkauksena sen, että mies ei olisi luottanut minuun niin paljon että olisi kertonut minulle samat asiat. Varsinkin,kun meistä molemmat järjellä tajuaa, että nyt on menossa molemmilla sellainen henkilökohtainen kasvun paikka, että toista kohtaan pitää olla mahdollisimman hienovarainen ja rakastava, mennä aina yli puolitien vastaan jos toinen ei jaksa, ja että kaikki mitä nyt tehdään voi saada toisen silmissä kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ap:n kaveri on ollenkaan täysjärkinen, aikuinen mies, hän ymmärtää että hänen elämäntilanteensa on vähän samanlainen, eikä sen ratkaisu ole ollenkaan se, että lähdetään syyttämään puolisoa omasta pahasta olosta ja otetaan siihen kolmas osapuoli selvittämään, että sano tuolle että on toisenlainen. Se ole aikuisen ihmisen käytöstä, enkä mä usko että toi mies on sitä halunnut. On vaan halunnut hetkeksi olla marttyyri ja kieriä itsesäälissä, mikä tietenkin on ihan inhimillistä, vaikka typerää tehdä se ääneen..

Onneks meillä on mies se joka ei halua jättää noin pientä vieraalle hoitoon. Näinkin voi olla. :)

pystyy hoitamaan itseään, toinen muuten niin sairas, ettei pystynyt vauvaa hoitamaan. Kummit asuivat niin kaukana, ettei heistä ollut apua.

Mutta jos mies on niin lapsellinen, että ei itse ota vastuuta lapsestaan vaan vinkuu mulkku kourassa vaimon kaverille, ettei saa rouvansa huomiota niin eiköhän silloin mies ole aika lapsellinen.

jos olisi mennyt vinkumaan kun kaverille jotain tuollaista.

Kai sinä ap olet valmis lohduttamaan peiton alla miestä. Yleensä miehet tällaisia tulee kertomaan siksi, että ovat pillua vailla. Ja yleensä nämä ystävät sitä auliisti tarjoavat. Kokemusta on.

Onneksi otin aikuisen miehen. Meillä ei ollut lapsenvahteja, joten symbioosi oli aika tiukka. Mies ei ehtinyt hoitamaan lasta (kuten tässäkin tapauksessa), koska oli paljon töissä. Alku esikoisen kanssa oli aika rankka ja en olisi jättänyt oudolle sitä hoitoon.

Onneksi mies oli aikuinen ja ymmärsi, että aika aikaansa kutakin. Se muutama kuukausi tätä aikaa on aika pieni osa koko yhteisessä elämässä. Jos on niin lapsellinen jätkä, että on mustasukkainen vaimolleen niin saa kyllä mennäkin. Varsinkin jos menee vinkumaan jollekin vaimonsa kaverille.

Juu, taitaa olla porvoosta ja ap.n toiveajattelua, että joku hänen kaverin mies tulisi hakemaan hänestä lohduketta.

vaikka leffan ajaksi mummolle/kummille tms hoitoon? Sinä taidat olla juuri sellainen epätoivoinen lapseen ripustautuja, joka ei enää tajua mitään muuta kuin mukelon ja mistään muusta ei osata edes puhua. Surullista.

jos äiti ja vauva on edelleen eristäytyneenä, kun vauva on 10 kk, jos isä on täysin ulkopuolinen, jolla ei ole mitään kunnollista suhdetta kumpaankaan ja jos edelleen mennään äidin ehdoilla eli toisin sanoen imetyksen ja äidin hormonien ehdoilla. 10 kk:n ikäinen syö kiinteitä eikä tarvitse tissiä joka hetki. 10 kk:n ikäisellä pitäisi olla jo syvä suhde isään, jonka pitäisi olla lapsen toinen tärkeä aikuinen. Äidin pitäisi kyetä käydä vessassa, kellarissa, pihalla ja jopa kaupassa ilman että ero saa aikaan ahdistuksen. 10 kk:n ikäisen pitäisi pärjätä isän kanssa tunnin ihan tuosta vaan.



Minä olen lasteni ensisijainen hoitaja. Se näkyy siinä, että jos tulee pipi, äitiä huudetaan apuun tai jos yöllä nähdään painajaisia, tulee huuto äiti, vaikka isäkin kelpaisi paikalle. Kun lapseni ovat alkaneet syödä noin 5 kk:n ikäisenä kiinteitä, olen alkanut järjestää itselleni omaa aikaa ja isälle ja vauvalle laatuaikaa. Aluksi tein sitä vain kotona eli menin sohvalle ja luin kirjaa, kun isä leikki vauvan kanssa. Sitten lähdin lenkille ja kauppaan pari kertaa viikossa, ja nyt kun vauvani on jo oikeastaan taapero (1 v 1 kk), isällä ja lapsella on aivan omat jutut, eivätkä niihin edes minua kaipaa. Voin mennä huoletta jumppaan tai jopa illanviettoon ja meidän pojat pärjäävät!



Parisuhteen hoitoa me emme ole harrastaneet kodin ulkopuolella. Meille on riittänyt kummallekin se oma aika ja sitten yhteistä aikaa silloin tällöin leffan merkeissä tms. kun lapset nukkuvat. Mutta jos kokisimme sen tärkeäksi, toki voisimme lähteä iltaa viettämään.



Tuossa ap:n tuttavaperheessä isä on jätetty ulkopuoliseksi eikä hän oikein edes tiedä, kuinka olla isä. Sen hän tajuaa, että on menettänyt puolison roolin ja haikailee sitä. Isän roolia hän ei osaa edes kaivata, kun ei tiedä, että sellainenkin rooli on olemassa ja mahdollinen. Surullista! Tuntuu siltä, että tuossa kuviossa on itsekeskeinen äiti, joka tuntee tyydytystä vain vauvansa kautta ja hiukan lapsellinen isä, joka haluaa asiat niin kuin ne olivat ennenkin. Yhdessä tuosta tulee toimimaton parisuhde ja avioero.



Parisuhdetta pitää hoitaa myös pikkuvauva-aikana. Se ei tarkoita sitä, että pitää jättää vauva tuntitolkulla hoitoon. Se tarkoittaa sitä, että arvostetaan toista sekä äitinä että vaimona ja toista sekä isänä että miehenä eikä viedä rooleilta pohjaa pois valtaamalla itse liikaa tilaa.



Ap:n ystäväperheessä ratkaisua ei tule, vaikka isä kuinka yrittäisi raahata äitiä illanviettoihin, koska tällöin mies ei arvosta vaimoaan äitinä eikä nainen pätkääkään miestä isänä, ei edes anna mahdollisuutta isäsuhteen luomiseen. Ainoa ratkaisu olisi se, että äiti itse havahtuisi oman ajan puutteeseen ja järjestäisi niin, että isä ja lapsi joutuisivat viettämään aikaa keskenään. Vasta sitten heistä alkaisi muotoutua perhe ja vasta sitten olisi järkeä yrittää hoitaa parisuhdetta.

on sitä mieltä, että mies on jätetty ulkopuoliseksi ja nainen ei anna tilaa ja hoida parisuhdetta. Mies on sitten pieni raukka, jota pitää lohduttaa.

Kun oikeasti tämä menee yleensä niin, että mies painaa pitkää päivää, tulee kotiin ja istuu koneelle. Murahtelee ja jättää lautaset siihen ja tulee nukkumaan joskus yöllä ja aamulla menee töihin.

Kiukuttelee jos ei tipu seksiä. Esileikiksihän riittää, että noustaan koneelta ja mennään sänkyyn ja murahdetaan, että annatsää.

Vapaaehtoisesti vauvaa ei hoideta ja sanota vaimolle, että meepä nyt jonnekin, minä haluan hoitaa vauvaa muutaman tunnin yksin.

Aina löytyy näille kapakoissa niistä ymmärtäviä naisystäviä, jotka nyökyttelee ymmärtäväisesti vieressä kun mies vuodattaa, että hänet on ajettu perhe-elämästä ulos, vaikka hän on kaikkensa tehnyt.

Eroja tulee, mutta yleensä nämä erot on naisten hakemia, koska eivät jaksa passiivista miestä, joka ei ota tippaakaan vastuuta lapsista. Tai siksi, että se mies on käynyt pettämässä näiden ymmärtäjien kanssa.

jos äiti ja vauva on edelleen eristäytyneenä, kun vauva on 10 kk, jos isä on täysin ulkopuolinen, jolla ei ole mitään kunnollista suhdetta kumpaankaan ja jos edelleen mennään äidin ehdoilla eli toisin sanoen imetyksen ja äidin hormonien ehdoilla. 10 kk:n ikäinen syö kiinteitä eikä tarvitse tissiä joka hetki. 10 kk:n ikäisellä pitäisi olla jo syvä suhde isään, jonka pitäisi olla lapsen toinen tärkeä aikuinen. Äidin pitäisi kyetä käydä vessassa, kellarissa, pihalla ja jopa kaupassa ilman että ero saa aikaan ahdistuksen. 10 kk:n ikäisen pitäisi pärjätä isän kanssa tunnin ihan tuosta vaan.

Minä olen lasteni ensisijainen hoitaja. Se näkyy siinä, että jos tulee pipi, äitiä huudetaan apuun tai jos yöllä nähdään painajaisia, tulee huuto äiti, vaikka isäkin kelpaisi paikalle. Kun lapseni ovat alkaneet syödä noin 5 kk:n ikäisenä kiinteitä, olen alkanut järjestää itselleni omaa aikaa ja isälle ja vauvalle laatuaikaa. Aluksi tein sitä vain kotona eli menin sohvalle ja luin kirjaa, kun isä leikki vauvan kanssa. Sitten lähdin lenkille ja kauppaan pari kertaa viikossa, ja nyt kun vauvani on jo oikeastaan taapero (1 v 1 kk), isällä ja lapsella on aivan omat jutut, eivätkä niihin edes minua kaipaa. Voin mennä huoletta jumppaan tai jopa illanviettoon ja meidän pojat pärjäävät!

Parisuhteen hoitoa me emme ole harrastaneet kodin ulkopuolella. Meille on riittänyt kummallekin se oma aika ja sitten yhteistä aikaa silloin tällöin leffan merkeissä tms. kun lapset nukkuvat. Mutta jos kokisimme sen tärkeäksi, toki voisimme lähteä iltaa viettämään.

Tuossa ap:n tuttavaperheessä isä on jätetty ulkopuoliseksi eikä hän oikein edes tiedä, kuinka olla isä. Sen hän tajuaa, että on menettänyt puolison roolin ja haikailee sitä. Isän roolia hän ei osaa edes kaivata, kun ei tiedä, että sellainenkin rooli on olemassa ja mahdollinen. Surullista! Tuntuu siltä, että tuossa kuviossa on itsekeskeinen äiti, joka tuntee tyydytystä vain vauvansa kautta ja hiukan lapsellinen isä, joka haluaa asiat niin kuin ne olivat ennenkin. Yhdessä tuosta tulee toimimaton parisuhde ja avioero.

Parisuhdetta pitää hoitaa myös pikkuvauva-aikana. Se ei tarkoita sitä, että pitää jättää vauva tuntitolkulla hoitoon. Se tarkoittaa sitä, että arvostetaan toista sekä äitinä että vaimona ja toista sekä isänä että miehenä eikä viedä rooleilta pohjaa pois valtaamalla itse liikaa tilaa.

Ap:n ystäväperheessä ratkaisua ei tule, vaikka isä kuinka yrittäisi raahata äitiä illanviettoihin, koska tällöin mies ei arvosta vaimoaan äitinä eikä nainen pätkääkään miestä isänä, ei edes anna mahdollisuutta isäsuhteen luomiseen. Ainoa ratkaisu olisi se, että äiti itse havahtuisi oman ajan puutteeseen ja järjestäisi niin, että isä ja lapsi joutuisivat viettämään aikaa keskenään. Vasta sitten heistä alkaisi muotoutua perhe ja vasta sitten olisi järkeä yrittää hoitaa parisuhdetta.

joten on mentävä näillä miehen kertomilla eväillä. Hänen mukaansa siis vaimo ei suostu jättämään lasta mihinkään ja vaatii, että mies käy töissä ja raksalla eikä vietä vapaa-aikaa. Okei, ei varmasti koko totuus, mutta kun ei muusta tiedä, niin lähtökohtahan on tämä.

Toki mies on lapsellinen eikä tajua, mitä oikea perhe-elämä on. Mutta ap:n kertomuksen perusteella ei hänellä ole siihen hirveästi edes mahdollisuuksiakaan, kun ei kerran puhe vaimolle ole auttanut. Toki varmaan on vääränlaista puhetta, vinkumista baareihin menoihin jne. Niin kuin kirjoitin, mies ei osaa olla isä eikä hänellä ole roolia tuossa perheessä ap:n kertomuksen perusteella. Ja jos hän ei sitä roolia saa, ei ole perhe-elämääkään eikä kunnon parisuhdetta.

Ja ero varmaan tuleekin naisen hakemana. MIes kun ei varmasti osaa itse sitä isän roolia enää tuossa vaiheessa hakea tai ottaa. Kun ei ole enää raksaa, istuu varmasti koneella tai juoksee baareissa entistä enemmän. Siksi onkin tärkeää, että se nainen ei omi vauvaa itselleen vauvan ekana vuotena KOKONAAN vaan antaa isälle mahdollisuuden kehittää sitä isän roolia - edes pienessä mittakaavassa. Aika monelle miehelle on vaikeaa alkaa sitä isän roolia kehittää sitten ihan yllättäen, kun lapsi jo kävelee ja puhuu ja itkee äidin perään joka käänteessä.

Samaa mieltä siis kanssasi olen, vaikkakin vivahde-eroin. Todennäköisesti nainen hakee myöhemmin eroa, kun isä on passiivinen eikä hoida lapsia tai osallistu mitenkään perhe-elämään. Mutta niin yksinkertainen ongelma tämä ei ole, että se kaikki menisi vain isän piikkiin (vaikka toki tottakai iso osa meneekin).

on sitä mieltä, että mies on jätetty ulkopuoliseksi ja nainen ei anna tilaa ja hoida parisuhdetta. Mies on sitten pieni raukka, jota pitää lohduttaa.

Kun oikeasti tämä menee yleensä niin, että mies painaa pitkää päivää, tulee kotiin ja istuu koneelle. Murahtelee ja jättää lautaset siihen ja tulee nukkumaan joskus yöllä ja aamulla menee töihin.

Kiukuttelee jos ei tipu seksiä. Esileikiksihän riittää, että noustaan koneelta ja mennään sänkyyn ja murahdetaan, että annatsää.

Vapaaehtoisesti vauvaa ei hoideta ja sanota vaimolle, että meepä nyt jonnekin, minä haluan hoitaa vauvaa muutaman tunnin yksin.

Aina löytyy näille kapakoissa niistä ymmärtäviä naisystäviä, jotka nyökyttelee ymmärtäväisesti vieressä kun mies vuodattaa, että hänet on ajettu perhe-elämästä ulos, vaikka hän on kaikkensa tehnyt.

Eroja tulee, mutta yleensä nämä erot on naisten hakemia, koska eivät jaksa passiivista miestä, joka ei ota tippaakaan vastuuta lapsista. Tai siksi, että se mies on käynyt pettämässä näiden ymmärtäjien kanssa.

jos äiti ja vauva on edelleen eristäytyneenä, kun vauva on 10 kk, jos isä on täysin ulkopuolinen, jolla ei ole mitään kunnollista suhdetta kumpaankaan ja jos edelleen mennään äidin ehdoilla eli toisin sanoen imetyksen ja äidin hormonien ehdoilla. 10 kk:n ikäinen syö kiinteitä eikä tarvitse tissiä joka hetki. 10 kk:n ikäisellä pitäisi olla jo syvä suhde isään, jonka pitäisi olla lapsen toinen tärkeä aikuinen. Äidin pitäisi kyetä käydä vessassa, kellarissa, pihalla ja jopa kaupassa ilman että ero saa aikaan ahdistuksen. 10 kk:n ikäisen pitäisi pärjätä isän kanssa tunnin ihan tuosta vaan.

Minä olen lasteni ensisijainen hoitaja. Se näkyy siinä, että jos tulee pipi, äitiä huudetaan apuun tai jos yöllä nähdään painajaisia, tulee huuto äiti, vaikka isäkin kelpaisi paikalle. Kun lapseni ovat alkaneet syödä noin 5 kk:n ikäisenä kiinteitä, olen alkanut järjestää itselleni omaa aikaa ja isälle ja vauvalle laatuaikaa. Aluksi tein sitä vain kotona eli menin sohvalle ja luin kirjaa, kun isä leikki vauvan kanssa. Sitten lähdin lenkille ja kauppaan pari kertaa viikossa, ja nyt kun vauvani on jo oikeastaan taapero (1 v 1 kk), isällä ja lapsella on aivan omat jutut, eivätkä niihin edes minua kaipaa. Voin mennä huoletta jumppaan tai jopa illanviettoon ja meidän pojat pärjäävät!

Parisuhteen hoitoa me emme ole harrastaneet kodin ulkopuolella. Meille on riittänyt kummallekin se oma aika ja sitten yhteistä aikaa silloin tällöin leffan merkeissä tms. kun lapset nukkuvat. Mutta jos kokisimme sen tärkeäksi, toki voisimme lähteä iltaa viettämään.

Tuossa ap:n tuttavaperheessä isä on jätetty ulkopuoliseksi eikä hän oikein edes tiedä, kuinka olla isä. Sen hän tajuaa, että on menettänyt puolison roolin ja haikailee sitä. Isän roolia hän ei osaa edes kaivata, kun ei tiedä, että sellainenkin rooli on olemassa ja mahdollinen. Surullista! Tuntuu siltä, että tuossa kuviossa on itsekeskeinen äiti, joka tuntee tyydytystä vain vauvansa kautta ja hiukan lapsellinen isä, joka haluaa asiat niin kuin ne olivat ennenkin. Yhdessä tuosta tulee toimimaton parisuhde ja avioero.

Parisuhdetta pitää hoitaa myös pikkuvauva-aikana. Se ei tarkoita sitä, että pitää jättää vauva tuntitolkulla hoitoon. Se tarkoittaa sitä, että arvostetaan toista sekä äitinä että vaimona ja toista sekä isänä että miehenä eikä viedä rooleilta pohjaa pois valtaamalla itse liikaa tilaa.

Ap:n ystäväperheessä ratkaisua ei tule, vaikka isä kuinka yrittäisi raahata äitiä illanviettoihin, koska tällöin mies ei arvosta vaimoaan äitinä eikä nainen pätkääkään miestä isänä, ei edes anna mahdollisuutta isäsuhteen luomiseen. Ainoa ratkaisu olisi se, että äiti itse havahtuisi oman ajan puutteeseen ja järjestäisi niin, että isä ja lapsi joutuisivat viettämään aikaa keskenään. Vasta sitten heistä alkaisi muotoutua perhe ja vasta sitten olisi järkeä yrittää hoitaa parisuhdetta.

että hoidat lasta ja ystäväsi miehensä kanssa voisi lähteä jonnekin.

Kun oikeasti tämä menee yleensä niin, että mies painaa pitkää päivää, tulee kotiin ja istuu koneelle. Murahtelee ja jättää lautaset siihen ja tulee nukkumaan joskus yöllä ja aamulla menee töihin. Kiukuttelee jos ei tipu seksiä. Esileikiksihän riittää, että noustaan koneelta ja mennään sänkyyn ja murahdetaan, että annatsää. Vapaaehtoisesti vauvaa ei hoideta ---

Ehkä menee ehkä ei. Niin kauan kun ei tiedä, ei kannata olettaa mitään. Entäs jos oikeasti kyse oli miehen hädästä ja tunteesta siitä, että on pakko saada puhua, ennenkuin turhautuu täysin? Naiset ovat usein paljon helpompia kohteita avautumiselle, kun mies uskaltaa paremmin olla haavoittuvainen kuin muiden miesten kanssa.

Törkeintä on kuitata asia pillun vonkaamiseksi. Joskus varmaan noin on, mutta ei aina. Ihan sama kuin sanoisitte, että lastensuojeluilmoituksiin ei kannata reagoida, kun ne ovat niin usein aiheettomia...

sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.



Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.



Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.



Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.



Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.



Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D



Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Kun oikeasti tämä menee yleensä niin, että mies painaa pitkää päivää, tulee kotiin ja istuu koneelle. Murahtelee ja jättää lautaset siihen ja tulee nukkumaan joskus yöllä ja aamulla menee töihin. Kiukuttelee jos ei tipu seksiä. Esileikiksihän riittää, että noustaan koneelta ja mennään sänkyyn ja murahdetaan, että annatsää. Vapaaehtoisesti vauvaa ei hoideta ---

Ehkä menee ehkä ei. Niin kauan kun ei tiedä, ei kannata olettaa mitään. Entäs jos oikeasti kyse oli miehen hädästä ja tunteesta siitä, että on pakko saada puhua, ennenkuin turhautuu täysin? Naiset ovat usein paljon helpompia kohteita avautumiselle, kun mies uskaltaa paremmin olla haavoittuvainen kuin muiden miesten kanssa.

Törkeintä on kuitata asia pillun vonkaamiseksi. Joskus varmaan noin on, mutta ei aina. Ihan sama kuin sanoisitte, että lastensuojeluilmoituksiin ei kannata reagoida, kun ne ovat niin usein aiheettomia...

itkee vaan menetettyä vapauttaan. Naista voi vituttaa tilanne yhtä paljon. Kuinka käy ystävyyden jos kaveri menee tuputtamaan hyviä neuvoja uskoen miehen vuodatuksen ja tilanne onkin ihan päinvastainen.

Oikeassa elämässä harvoin parisuhdeongelmat on vain sen toisen osapuolen syytä. Syytä on molemmissa. Jos kaveri ottaa neuvojensa lähtökohdaksi sen että syy on naisessa niin voi mennä metsään niin että tömähtää ja aiheuttaa vain enemmän haittaa.

Tässä on nyt niin paljon jossittelua, etten kyllä ihan heti painuis sen kaverin puheille ja jakelis hyviä neuvoja. Ehkä koittaisin kautta rantain jutella naisen kanssa asiasta ja hiukan urkkia mikä on hänen käsityksensä asiasta.

asioita.

Aivan uskomattomia neuvoja. Juu mee opastaan nyt sitä kaverias, että anna miehelle useammin ja päästä se kapakkaan ja hommaa lapsenvahti ja järjestä yhteistä kivaa sun miehelle.

Ja jos ei heti uskalla mennä opastaan niin ei muuta kuin urkkimaan sinne tietoja ja sitten pohtimaan heidän parisuhteen tílaa ja tekemään sotasuunnitelmia sen pohjalta, mitä kaverin mies on kännissä valittanut.

Minä en sekaantuisi koko asiaan ja unohtaisin koko homman. Varoisin miestä, joka tulee haukkumaan vaimoaan vaimon kaverille.

Kun oikeasti tämä menee yleensä niin, että mies painaa pitkää päivää, tulee kotiin ja istuu koneelle. Murahtelee ja jättää lautaset siihen ja tulee nukkumaan joskus yöllä ja aamulla menee töihin. Kiukuttelee jos ei tipu seksiä. Esileikiksihän riittää, että noustaan koneelta ja mennään sänkyyn ja murahdetaan, että annatsää. Vapaaehtoisesti vauvaa ei hoideta ---

Ehkä menee ehkä ei. Niin kauan kun ei tiedä, ei kannata olettaa mitään. Entäs jos oikeasti kyse oli miehen hädästä ja tunteesta siitä, että on pakko saada puhua, ennenkuin turhautuu täysin? Naiset ovat usein paljon helpompia kohteita avautumiselle, kun mies uskaltaa paremmin olla haavoittuvainen kuin muiden miesten kanssa.

Törkeintä on kuitata asia pillun vonkaamiseksi. Joskus varmaan noin on, mutta ei aina. Ihan sama kuin sanoisitte, että lastensuojeluilmoituksiin ei kannata reagoida, kun ne ovat niin usein aiheettomia...

itkee vaan menetettyä vapauttaan. Naista voi vituttaa tilanne yhtä paljon. Kuinka käy ystävyyden jos kaveri menee tuputtamaan hyviä neuvoja uskoen miehen vuodatuksen ja tilanne onkin ihan päinvastainen.

Oikeassa elämässä harvoin parisuhdeongelmat on vain sen toisen osapuolen syytä. Syytä on molemmissa. Jos kaveri ottaa neuvojensa lähtökohdaksi sen että syy on naisessa niin voi mennä metsään niin että tömähtää ja aiheuttaa vain enemmän haittaa.

Tässä on nyt niin paljon jossittelua, etten kyllä ihan heti painuis sen kaverin puheille ja jakelis hyviä neuvoja. Ehkä koittaisin kautta rantain jutella naisen kanssa asiasta ja hiukan urkkia mikä on hänen käsityksensä asiasta.

sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.

Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.

Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.

Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.

Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.

Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D

Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Vaimo vaatii töissä käymistä ja raksalla käymistä. Muuta ei saisi olla. Parisuhde ei kukoista ja vaimo ei suostu jättämään lasta hetkeksikään. Mies siis tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja lapsellisesti on vähän mustasukkainen omasta lapsestaan. Mitä hänen pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Olla hiljaa ja kärsiä?

Ap:n tapauksessahan ei ollut kyse, että mies odottaisi täysihoitoa vaan aikaa olla vaimonsa kanssa. Minusta taas on hienoa ja kypsää todeta asia ääneen, vaikka olisikin ns. lapsellinen asia. MIes on tajunnut, että hänelle ei riitä työt ja raksa. Vaimon mielestä taas pitäisi riittää. Ap:n mukaanhan vaimo nimenomaan usutti miestä sinne raksalle.

Minusta on pelottavaa, että niin monen vastaajan mielestä miehen pitäisi pitää suu kiinni, käydä töissä ja raksalla ja sen jälkeen tarjota vaimolleen vapaa-aikaa tekemällä kotitöitä. Minkälaisia supermiehiä te vaaditte itsellenne?

Minusta tuossa tilanteessa olisi viisainta laittaa raksa hetkeksi jäähylle ja keskittyä siihen yhdessä olemiseen. On hienoa, että mies on tajunnut riskit siihen, että kasvavat erilleen. Olisi todellakin naurettavaa, että tämä liitto kaatuisi tuohon, mutta vielä naurettavampaa on se, että miehen pitäisi olla hiljaa ja vain odottaa, koska vaimo viitsii tehdä asialle jotain. Mieshän oli jo yrittänyt puhua asiasta vaimolleen turhin tuloksin. Mitä vielä hänen pitäisi tehdä? Olla hiljaa? Tehdä töitä? Käydä raksalla? Vaikka siis oikeasti on onneton eikä halua näin tehdä.

Kyllä tuossa saa syyttää tasan tarkkaan myös vaimo itseään, jos se ero tulee. Mies on lapsellinen mutta niin on vaimokin.

sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.

Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.

Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.

Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.

Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.

Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D

Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Öööh, mitä sen isän sitten pitäisi tehdä?

Vaimo vaatii töissä käymistä ja raksalla käymistä. Muuta ei saisi olla. Parisuhde ei kukoista ja vaimo ei suostu jättämään lasta hetkeksikään. Mies siis tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja lapsellisesti on vähän mustasukkainen omasta lapsestaan. Mitä hänen pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Olla hiljaa ja kärsiä?

Ap:n tapauksessahan ei ollut kyse, että mies odottaisi täysihoitoa vaan aikaa olla vaimonsa kanssa. Minusta taas on hienoa ja kypsää todeta asia ääneen, vaikka olisikin ns. lapsellinen asia. MIes on tajunnut, että hänelle ei riitä työt ja raksa. Vaimon mielestä taas pitäisi riittää. Ap:n mukaanhan vaimo nimenomaan usutti miestä sinne raksalle.

Minusta on pelottavaa, että niin monen vastaajan mielestä miehen pitäisi pitää suu kiinni, käydä töissä ja raksalla ja sen jälkeen tarjota vaimolleen vapaa-aikaa tekemällä kotitöitä. Minkälaisia supermiehiä te vaaditte itsellenne?

Minusta tuossa tilanteessa olisi viisainta laittaa raksa hetkeksi jäähylle ja keskittyä siihen yhdessä olemiseen. On hienoa, että mies on tajunnut riskit siihen, että kasvavat erilleen. Olisi todellakin naurettavaa, että tämä liitto kaatuisi tuohon, mutta vielä naurettavampaa on se, että miehen pitäisi olla hiljaa ja vain odottaa, koska vaimo viitsii tehdä asialle jotain. Mieshän oli jo yrittänyt puhua asiasta vaimolleen turhin tuloksin. Mitä vielä hänen pitäisi tehdä? Olla hiljaa? Tehdä töitä? Käydä raksalla? Vaikka siis oikeasti on onneton eikä halua näin tehdä.

Kyllä tuossa saa syyttää tasan tarkkaan myös vaimo itseään, jos se ero tulee. Mies on lapsellinen mutta niin on vaimokin.

kuin todeta että heikkoja ovat suomalaiset miehet. Kaiken voi kaataa vaimon niskaan, mistään ei oikeasti tarvitse ottaa vastuuta. Nainen omii lapset, pakottaa rakentamaan, ei anna vapautta. Nainen on se joka tuhoaa parisuhteen. Voi miesraukkoja :(

Olis jotenkin rakentavampaa kerrankin säälittelyn sijaan sanoa sille miehelle, että kasvata selkäranka ja ota vastuu elämästäsi. Edes yhden kerran ennen kuin se ero tulee. Äläkä odota että vaimo tai sen vaimon kaveri tekee puolestasi.

Muutamassa viestissä syyllistetään isää siitä, kun on tähän ajankohtaan tuon rakennusprojektin ottanut.. Mitä ihmettä? Mieskö se on, joka yksin tekee päätöksen, että nyt rakennetaan.? Luultavasti vaimo haluaa uutta kotia ihan niin kuin isäkin. Ja oma mielipiteeni on, että kyllä se vaimo hemmetti vieköön helpommalla pääsee kuin isä, jolta odotetaan työn ja rakennuksen lisäksi sitä perheen huomioimistakin. Kysymys kuuluukin, eikö miestä kuulu huomioida mitenkään?

sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona. Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä. Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin. Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä. Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa. Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Tämä on niiiin totta. Itse asiassa äskettäin luin tutkimuksesta, jonka mukaan eniten lasten kanssa viettävät aikaa ERONNEET isät. Eli asia on juuri niin kuin olen aina mieleni pohjalla pelännyt: niin kauan kuin läsnä on yksikin naispuolinen, oli se sitten lasten äiti, kummi, mummi tai naapuri, lastenhoitovastuu jää hänelle. Vasta kun mies jää YKSIN lasten kanssa ja hänen on pakko hoitaa lapsia, hän hoitaa. Osaisikohan joku mies vielä selventää, miksi ihmeessä näin on?

Kyllä minunkin mieheni yritti joskus näitä "tunnen itseni ulkopuoliseksi perheessä" -sympatianhakuja. Totesin että kyllä täällä lastenhoidossa työtä riittää, senkun hyppää remmiin ja rupeaa auttamaan niin johan karisee ulkopuolisuus. Ja minun mieheni ei siis ollut mikään uratykki joka niska limassa elätti perhettään, vaan ihan tavallinen duunari jolla joustavat työajat ja reilusti vapaata. Ja tämän päälle itse osallistuin perheen elatukseen täydellä panokselle koska äitiyspäivärahani oli ihan hyvä. Mies vaan olisi niin mielellään työpäivän jälkeen vaan rentoutunut ja harrastanut, ja niin tekikin kunnes minä meinasin palaa loppuun.

Minä en vaan voi ymmärtää miten kärsimättömiä miehet ovat tuon pikkulapsiajan suhteen. Herranjumala jos lapsi on alle vuoden, ei kai siinä ajassa jo aleta parisuhdetta hautaamaan? Eri asia jos tilanne jatkuisi vuosikausia, mutta luulisi että ensimmäisen lapsen kohdalla miehenkin mielenkiinto olis lähinnä uuden perheenjäsenen ihmettelyssä ja uuteen tilanteeseen sopeutumisessa, ei sen vinkumisessa että vaimo ei lähde enää leffaan eikä kotona odota kynttiläillallinen.

Täällä käsketään miehen kasvattaa selkäranka ja ottaa vastuu elämästään, plaah!!! Mitä se sitten tekee, kun käy töissä ja rakentaa? Luultavasti kaiken liikenevän vapaa-aja antaakin sitten perheelleen. Vaimo HALUAA antaa kaiken aikansa lapselle, "voi raasuparkaa, kylläpä vaimolla onkin rankkaa.."



Vaimo saa valittaa rankasta kotiäitiydestä, mutta miehellä ei tätä oikeutta ole.. Huoh!!

ja ei anna vapautta ja ei anna olla miehenä ja isänä jne...

Kun ero tulee, samat tyypit itkee baaritiskillä, että ollaan niin yksinäisiä ja vaimo jätti ja minä kun koko ajan niin yritin.

Kuka haluaa luuserin, joka ei ota vastuuta omasta elämästään vaan itkee kapakoissa ja panee oman huonon olonsa vaimonsa syyksi.

Melkoisia mammanpoikia.

sai isän itselleen. Isällä ei ollut mitään kiinnostusta lapseensa ja mies odotti täyshoitoa kun vaimo oli kotona.

Kun lapsella on nyt kaksi kotia ja isän on pakko oppia ottamaan vastuuta, on paljon parempi isä.

Hassua on, että osa miehistä on sellaisia, etteivät he halua ottaa vastuuta lapsestaan. Vasta sitten kun on pakko, herätään siihen, mitä menetettiin.

Luojan kiitos oma mieheni on alusta asti halunnut itse hoitaa lastamme. Tehnyt lyhyempää työpäivää, eikä taatusti olisi alkanut rakentamaan siinä vaiheessa kun lapsemme olivat pieniä.

Oli kyllä maailmaa nähnyt, joten ei hänellä ollut kiire baareihinkaan kun oli sen vaiheen elänyt jo läpi. Yhteistä aikaa haimme arjesta ja lapsien nukkuessa.

Lapsemme ovat kohta maailmalla ja esikoinenkin jo seurustelee vakavasti. Lapsenlapsiakin ehkä tulee jossain vaiheessa. Olisi ollut naurettavaa jos liittomme olisi kaatunut siihen, että mies ei olisi päässyt minun kanssa elokuviin kun vauva oli 10 kuukautta:D

Aika lapsellinen on mies ap.n kertomassa tarinassa.

Öööh, mitä sen isän sitten pitäisi tehdä?

Vaimo vaatii töissä käymistä ja raksalla käymistä. Muuta ei saisi olla. Parisuhde ei kukoista ja vaimo ei suostu jättämään lasta hetkeksikään. Mies siis tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja lapsellisesti on vähän mustasukkainen omasta lapsestaan. Mitä hänen pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Olla hiljaa ja kärsiä?

Ap:n tapauksessahan ei ollut kyse, että mies odottaisi täysihoitoa vaan aikaa olla vaimonsa kanssa. Minusta taas on hienoa ja kypsää todeta asia ääneen, vaikka olisikin ns. lapsellinen asia. MIes on tajunnut, että hänelle ei riitä työt ja raksa. Vaimon mielestä taas pitäisi riittää. Ap:n mukaanhan vaimo nimenomaan usutti miestä sinne raksalle.

Minusta on pelottavaa, että niin monen vastaajan mielestä miehen pitäisi pitää suu kiinni, käydä töissä ja raksalla ja sen jälkeen tarjota vaimolleen vapaa-aikaa tekemällä kotitöitä. Minkälaisia supermiehiä te vaaditte itsellenne?

Minusta tuossa tilanteessa olisi viisainta laittaa raksa hetkeksi jäähylle ja keskittyä siihen yhdessä olemiseen. On hienoa, että mies on tajunnut riskit siihen, että kasvavat erilleen. Olisi todellakin naurettavaa, että tämä liitto kaatuisi tuohon, mutta vielä naurettavampaa on se, että miehen pitäisi olla hiljaa ja vain odottaa, koska vaimo viitsii tehdä asialle jotain. Mieshän oli jo yrittänyt puhua asiasta vaimolleen turhin tuloksin. Mitä vielä hänen pitäisi tehdä? Olla hiljaa? Tehdä töitä? Käydä raksalla? Vaikka siis oikeasti on onneton eikä halua näin tehdä.

Kyllä tuossa saa syyttää tasan tarkkaan myös vaimo itseään, jos se ero tulee. Mies on lapsellinen mutta niin on vaimokin.

kuin todeta että heikkoja ovat suomalaiset miehet. Kaiken voi kaataa vaimon niskaan, mistään ei oikeasti tarvitse ottaa vastuuta. Nainen omii lapset, pakottaa rakentamaan, ei anna vapautta. Nainen on se joka tuhoaa parisuhteen. Voi miesraukkoja :(

Olis jotenkin rakentavampaa kerrankin säälittelyn sijaan sanoa sille miehelle, että kasvata selkäranka ja ota vastuu elämästäsi. Edes yhden kerran ennen kuin se ero tulee. Äläkä odota että vaimo tai sen vaimon kaveri tekee puolestasi.

on ollut elämässään toisena naisena. Epäilen, että aika moni. Vaikuttavat vähän sellaisilta tyypeiltä.



Ja kun sitten mies ei eroakaan vaimostaan, vaikka on haukkunut sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, soitetaan vaimolle kostonhaluisena.

on ollut elämässään toisena naisena. Epäilen, että aika moni. Vaikuttavat vähän sellaisilta tyypeiltä. Ja kun sitten mies ei eroakaan vaimostaan, vaikka on haukkunut sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, soitetaan vaimolle kostonhaluisena.

Siis minua vastaavasti mietityttää, kuinka paljon tällä palstalla pyörii näitä Justiina-tyyppisiä vaimoja, joilla miehen asema on olla tossun alla. Ei tasa-arvosta tietoakaan. Meillä onneksi mies ei ole tuollainen väsynyt tossukka, joka ei omaa omia mielipiteitä ja joka on aina kanssani samaa mieltä. Ja niinkuin joku sanoi, ei vauva ja parisuhde sulje toisiaan pois automaattisesti. Mutta säälittävän paljon miehet antaa naisen muuttua lapsen jälkeen pelkäksi äidiksi, jolle muulla elämällä ei enää ole mitään merkitystä.

ettei ala nyt rakentamaan taloa ja ei jaksa tehdä pitkää päivää töissä ja lastakin haluaisi hoitaa.

Ihme vikisijöitä joillain miehinä. Onko muka oikeasti olemassa sellaista miestä, että vaimo pystyy sille käskemään "nyt alat rakentamaan taloa ja sillä selvä". Eiköhän nämä ole niin isoja päätöksiä ja tontinhakuineen yms. että ne tehdään yhdessä.

Juu, en kyllä ottaisi tuollaista tossukkaa, joka ei saisi suutaan auki suunnitteluvaiheessa, ettei hänellä nyt resurssit riitä.

on ollut elämässään toisena naisena. Epäilen, että aika moni. Vaikuttavat vähän sellaisilta tyypeiltä. Ja kun sitten mies ei eroakaan vaimostaan, vaikka on haukkunut sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, soitetaan vaimolle kostonhaluisena.

Siis minua vastaavasti mietityttää, kuinka paljon tällä palstalla pyörii näitä Justiina-tyyppisiä vaimoja, joilla miehen asema on olla tossun alla. Ei tasa-arvosta tietoakaan. Meillä onneksi mies ei ole tuollainen väsynyt tossukka, joka ei omaa omia mielipiteitä ja joka on aina kanssani samaa mieltä. Ja niinkuin joku sanoi, ei vauva ja parisuhde sulje toisiaan pois automaattisesti. Mutta säälittävän paljon miehet antaa naisen muuttua lapsen jälkeen pelkäksi äidiksi, jolle muulla elämällä ei enää ole mitään merkitystä.