Hävettää olla työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien takia
alle 40-vuotiaana. On kyllä fyysisiäkin vaivoja ym. Ja kun katselee niin paljon näkee 60-80-vuotiaita menossa ja työelämässä ja itse jos vähän edes jaksan jotain työtä kokeilla tai muita hommia niin paljon lepoa tarvitsen vastapainoksi. Paljon menee aikaa niin että on vaan kun ei jaksa. Ei kehtaa kellekkään kertoa kun hävettää niin ja pelkää ihmisten reaktioita. Elämä valuu ihan hukkaan.
Olisi mieluummin terve kuin tässä kunnossa.
Kommentit (132)
Ei se ole sen hävettävämpi kuin näkyvä vamma. Fyysisiä syitä näissäkin on taustalla, jos aivoja ajatellaan.
Etenkään periytyviä piirteitään ei kukaan valitse. Eikä toisten aiheuttamia ongelmia.
Minusta on hienoa, että on osannut hakea apua itselleen.
Yrittäkää silti hakeutua muiden seuraan. Jatkuva yksinolo monesti pahentaa vointia.
Niin. Sanon jos kysytään että en oo töissä sairauden takia. Enenpi ei tarvitse selittää.
Älä häpeä itseäsi! Mielenterveysongelmille ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää silti hakeutua muiden seuraan. Jatkuva yksinolo monesti pahentaa vointia.
Kyllä sitä ennestään tuttuja näkee joskus mutta heillä ei mitään hajua tilanteestani. Uusiin ihmisiin tutustuminen monimutkaisempaa mutta yrittää parhaansa jotenkin ettei nyt ihan jää neljän seinän sisälle. Kertomatta jättäminen on jonkinlainen suojakilpi kun jos kertoisi ja saisi paljon arvostelua tai haukkumista niin käpertyisi entistä enemmän yksinoloon. ap
No eiköhän tuo liene paljon helpompaa olla mielenterveysasioiden takia eläkkeellä, kuin samojen ongelmien takia pitkäaikaistyöttömänä. Siin sitä saa selitellä, miksei ole töissä. Eläkkeellä olevalla on asiasta virallinen todistus ja yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää silti hakeutua muiden seuraan. Jatkuva yksinolo monesti pahentaa vointia.
Nyt alkaa kaikki työväenopiston kurssit. Olen samaa mieltä että täytyy pakottaa itsensä ihmisten joukkoon jos muuten ei onnistu.
Tuskin sinua eläkkeelle on pakotettu jäämään.
Minä taas mielelläni olisin mt-syiden vuoksi eläkkeellä vaan en pääse. Pitkiä saikkuja vaan kirjoitetaan ja sitten pakotetaan takaisin töihin. Diagnooseja löytyy vaikka muille jakaa joten en ymmärrä miten mt-syistä oikeen pääsee eläkkeelle.
Ihmettelin jotain "silakka- palstaa", kun siellä joku ilmoitti saaneensa työkyvyttömyys-tuomion. Muut huusivat onnea vilpittömästi.
Varmaan kaikki töihin päässeet vastaavasti kirotaan pettureina.
Ehkä kannattaisi nyt vain lähteä töihin. Ei se kotona makaaminen ja voivottelu sitä jaksamista lisää.
Sanot vaan että "olen työskennellyt alalla X" ja vaihdat puheenaihetta. Ihmiset yleensä ymmärtää rivien välistä, että tämä on sopivan verran ko. aiheesta, ja juttu jatkuu sitten muusta..
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän tuo liene paljon helpompaa olla mielenterveysasioiden takia eläkkeellä, kuin samojen ongelmien takia pitkäaikaistyöttömänä. Siin sitä saa selitellä, miksei ole töissä. Eläkkeellä olevalla on asiasta virallinen todistus ja yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Johtuuko niistä mielenterveysongelmistasi, että teit keskustelusta kilpailun? Oliko jotenkin ylivoimaista vaan sanoa, että sinullakin on vaikeaa mt-ongelmien vuoksi tai olla hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi nyt vain lähteä töihin. Ei se kotona makaaminen ja voivottelu sitä jaksamista lisää.
Ei sinne töihin voi mennä sairaana.
Ihmisillä on tapana esittää sosiaalisten normien mukaisesti etteivät muka syrji tai ajattele ikävästi mielenterveyspotilaista. Kirjoitetaan sekä puhutaan ääneen eri tavoin kuin todellisuudessa sisimmissään ajatellaan ja käytännössä toimitaan. Ikävä asenne voi olla tietoinen tai tiedostamaton. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot ratkaisee.
Multa ei oo kukaan kysynyt mitään ja jos kysyisi, en selittäisi uudelle tuttavalle työkyvyttömyyteni syytä vaikka kyse ei ole mt-syystä. Ei kuulu kellekään eikä näy ulospäin.
Olen mt-ongelmien vuoksi työtön. Se on todella vaikeaa, ja kaikki halveksivat. Joudun hakemaan joka kuukausi tt-tukea.
Pääsispä eläkkeelle, vaan kun kuntoutustuki (eläke) ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää silti hakeutua muiden seuraan. Jatkuva yksinolo monesti pahentaa vointia.
Nyt alkaa kaikki työväenopiston kurssit. Olen samaa mieltä että täytyy pakottaa itsensä ihmisten joukkoon jos muuten ei onnistu.
Jos pystyy työväenopiston kursseja käymään niin pystyy töihinkin. Lorvikatari ja muut meemisairaudet eivät ole oikeita sairauksia. Työ parantaa kyllä kaikki ahdistukset kun pistää itsensä likoon.
Ja sinä tiedät asiat paremmin kuin kymmenen vuotta kouluttautunut psykiatrian erikoislääkäri? Vakuutusyhtiö on niin nihkeä korvaamaan mitään, että jos on eläkkeen saanut, on kyllä ihan tosiasiallisesti sairas.
Ja omien voimien mukaan voi tehdä jotain osa-aikaista helppoa hommaa, mutta ei se ole sama kuin oman ammattinsa harjoittaminen. Jos kirurgi sairastuu ja sen johdosta pystyy olemaan mäkkärin kassa 10 tuntia viikossa niin onhan hän sairas eikä työkykyinen.
Sama. Häpeän tunne estää ystävien saamisen. Vanhat ystävät ovat jääneet ja uusiin en uskalla tutustua. Pelkään kysymyksiä joissa tiedustellaan missä olet töissä. Mielenterveyden vuoksi eläkkeellä olevia halveksitaan, syrjitään ja tuomitaan mielestäni avoimesti. Olen mieluummin yksin.