Olisinpa tiennyt tämän parisuhdevinkin nuorena/parisuhdetta aloittaessa

Ihmisen perhetaustalla on väliä paljon enemmän kuin uskoisi. Usein tuo taustan merkitys tuppaa vain korostumaan iän myötä.

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut. Jos kotona esimerkiksi äiti on aina hoitanut kaiken ja isä on makoillut sohvalla, niin mies herkästi olettaa omassa parisuhteessa saman olevan ok. Perhetausta näkyy usein monessa: siinä, miten suhtaudutaan opiskeluun/työhön, mitä pidetään hyvänä arkena jne.

Kannattaa valita ihminen, jolla on suht samanlainen perhetausta.

"Vastakohdat täydentävät toisiaan" - no eivät todellakaan täydennä!

Arki on oikeasti pitkällä tähtäimellä rankkaa, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlailee surutta/jos toinen on aamuvirkku ja toinen valvoisi yöt/jos toinen on todella sosiaalinen ja toinen nauttii hiljaisesta kodista yksin.

Inhoan sitä, kun kuvitellaan, että ihmiset muka "tasapainottaisivat" toisiaan mukavasti. Ei se ole mitään mukavaa tasapainottamista, jos säästäväinen ihminen yrittää kannustaa tuhlailijaa säästäväisemmäksi tms.

Valitse puoliso, joka kohtelee ystävällisesti ventovieraita ihmisiä. Tyyliin kaupan kassaa, ravintolan tarjoilijaa, kadulla neuvoa kysyvää mummoa jne. Nämä ihmiset ovat aidosti muille ystävällisiä ja ovat ystävällisiä myös heille, jotka eivät ole heidän suosikki-ihmisiään.

Nuorelle itselleni ja muille nuorille tekisi mieli sanoa, että älä valitse sitä kumppaniasi ulkonäön/musiikkimaun/saman harrastuksen tai muun tuollaisen syyn perusteella. Se on oikeasti pieni asia, onko se kumppanisi kaikista kaunein tai komein, kunhan on nyt ihan kivannäköinen. Rakastuessa se ihminen näyttää vielä mukavammalta. Ja jollakin musiikkimaulla tai samalla harrastuksella ei lopulta ole juurikaan väliä toimivan arjen kannalta. Kaverien kanssa voi sitten jakaa noita mielenkiinnonkohteita.

No ainakaan raittiin henkilön ei pidä ottaa alkoholistikumppania.

Vierailija kirjoitti:

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut.

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

Sosiaalisesti taitamattomat ihmiset ovat sosiaalisesta taitamattomia myös parisuhteessa.

Eli se sivuun vetäytyvä / puhumaton / ikävä möläyttelijä / tunnetaidoton ihminen ei parisuhteessa kahden kesken ole yhtäkkiä jotenkin toisenlainen ja mukavampi, vaikka kuinka näin toivoisi ja ajattelisi. Pitkässä parisuhteessa niitä sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja vasta tarvitaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen perhetaustalla on väliä paljon enemmän kuin uskoisi. Usein tuo taustan merkitys tuppaa vain korostumaan iän myötä.

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut. Jos kotona esimerkiksi äiti on aina hoitanut kaiken ja isä on makoillut sohvalla, niin mies herkästi olettaa omassa parisuhteessa saman olevan ok. Perhetausta näkyy usein monessa: siinä, miten suhtaudutaan opiskeluun/työhön, mitä pidetään hyvänä arkena jne.

Kannattaa valita ihminen, jolla on suht samanlainen perhetausta.

Minä jatkaisin tätä ajatusta. Älä ota ihmistä, jonka perhe ei hyväksy sinua. On oikeasti vaikeaa olla parisuhteessa, jossa kumppanisi vanhemmat eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Ette tule saamaan suhteellenne tukea, etkä tule saamaan sellaista hyväksyntää, jollaista voisit saada. 

Nimimerkillä ensimmäinen anoppini ei koskaan hyväksynyt minua, koska olimme mieheni kanssa eri sosiaaliluokista. Miehen vanhemmat halveksivat korkeakoulutusta ja juhliminen + ryyppääminen oli elämän mukavin sisältö. Itse taas olin keskiluokkaisesta kodista, pidin korkeakoulutusta ja rauhallista perhearkea tärkeänä. Anoppi osoitti voimakkaasti sen, että olin hänen pojalleen aivan väärä nainen.

En tajunnut nuorena, ettei noin erilaisesta taustasta olevan miehen kanssa kannattaisi avioitua. Arvomme ja taustamme olivat aivan liian erilaisia. Onneksi olemme sittemmin eronneet ja olen löytänyt miehen, jolla on samankaltainen tausta kuin itselläni.

Mutta miten ap tämä sopii esimerkiksi ulkonäköjen yhteensopivuudessa? Yleensä olet käyttänyt ulkonäköön liittyvissä keskusteluissa (jo vuosia) tuota "lika barn läka bästia"...

Katso millainen perhetausta ja lapsuus. Ne vaikuttaa tosi paljon.

Olen eri mieltä. Ollaan vaimon kanssa aika erilaisia, mutta meitä yhdistää sellainen piirre, että tykätään olla myös omissa oloissamme aika paljon. Vaimo ei halua minua mukaan kun lenkkeilee kuulokkeet päässä enkä minä häntä kun käyn kalastamassa tai luen kirjaa. Yhdessä kun ollaan niin aina on molemmilla hyvä olla ja tehdään muita juttuja. 

Jos tapailun/suhteen alussa on jo joku iso ongelma (toisella on vaikka päihdeongelma, rahapeliriippuvuus, hyvin vaikea mt-ongelma) niin lopeta juttu alkuunsa. Nuo jutut eivät tuppaa yleensä helpottamaan ajan kanssa, päinvastoin. Turha siis jatkaa suhdetta, jossa jo lähtökohdat ovat huonot.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Ollaan vaimon kanssa aika erilaisia, mutta meitä yhdistää sellainen piirre, että tykätään olla myös omissa oloissamme aika paljon. Vaimo ei halua minua mukaan kun lenkkeilee kuulokkeet päässä enkä minä häntä kun käyn kalastamassa tai luen kirjaa. Yhdessä kun ollaan niin aina on molemmilla hyvä olla ja tehdään muita juttuja. 

Tehän olette samanlaisia, ettekä erilaisia. Kumpikin haluaa omaa aikaa paljon. Silloin on aika yksi lysti, mitä toinen sillä omalla ajalla tekee, kun se vietetään kuitenkin erillään.

Luota intuitioosi. Se on oikeasti yllättävän viisas.

Periaatteessa olen samaa mieltä. On sitten toinen juttu, mitä se samanlaisuus tarkoittaa. Entinen avovaimoni oli hyvin samanlaisista lähtökohdista kuin itsekin. Silti kasvoimme vuosien saatossa eri suuntiin ja lopulta erosimme.

Nykyinen vaimoni on maailman toiselta laidalta, joten tavatessamme meissä oli suuriakin eroja. Neljännesvuosisadassa olemme silti hitsautuneet yhteen. Elämämme on melko samanlaista ja pidämme samanlaisista asioista.

Jos seurusteluaikana toinen uhkailee vihjaa erolla LAITA KIERTOON!!

Ei se siitä miksikään muutu!

Vierailija kirjoitti:

"Vastakohdat täydentävät toisiaan" - no eivät todellakaan täydennä!

Arki on oikeasti pitkällä tähtäimellä rankkaa, jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlailee surutta/jos toinen on aamuvirkku ja toinen valvoisi yöt/jos toinen on todella sosiaalinen ja toinen nauttii hiljaisesta kodista yksin.

Inhoan sitä, kun kuvitellaan, että ihmiset muka "tasapainottaisivat" toisiaan mukavasti. Ei se ole mitään mukavaa tasapainottamista, jos säästäväinen ihminen yrittää kannustaa tuhlailijaa säästäväisemmäksi tms.

Tämä!

Yleensä tätä vastakohdat täydentävät toisiaan -perustelua käytettiin silloin, jos minua yritettiin usuttaa deittailemaan jotain aivan erilaista tyyppiä kuin itse olen. Samanhenkisyyden ja esimerkiksi samansuuntaisen arvomaailman odottaminen kun oli epärealistista ja prinsessaharhaista nirsoilua ja minua auliisti myös muistutettiin, ettei täysin itsensä kaltaista ihmistä ole mahdollista löytää. En tosin olisi halunnutkaan kumppaniksi itseni täydellistä kopiota mutta nämä seurusteluvouhkaajat ovat tunnetusti hyvin mustavalkoisia ajatusmaailmaltaan.

Tähän liittyen voisin lisätä sen, että parisuhdetta ei ylipäätään pidä käyttää itsensä "täydentämiseen" tai "tasapainottamiseen". Pitää ensin tuntea olevansa kokonainen omana itsenään ja sitten etsiä toinen kaikin puolin sopiva kokonainen siihen rinnalle.

Puhukaa isot asiat selväksi suoraan ja perinpohjin jo melko aikaisessa vaiheessa suhdetta: Missä ja miten haluat asua, haluatko lapsia, millaisen äidin/isän toivoisit toisen olevan, mitkä asiat on kasvatuksessa tärkeitä, mitkä asiat parisuhteessa tai puolisossa on tärkeitä, mitä työ/ura merkitsee sinulle...

Me emme koskaan ex-puolison kanssa puhuneet monistakaan noista asioista ja luulen, että se on yksi syy siihen, että ollaan nyt ex. 

Jos olet reipas, toimelias ja haluat mennä paikkoihin ja tavata ihmisiä, ota samanlainen. Jos kumppani on vetämätön ja haluaa kaiken pysyvän aina ennallaan, muutut sinäkin aika helposti vetämättömäksi ja passiiviseksi.

Ota kumppani, joka seisoo omilla jaloillaan. Älä ota ihmistä, joka sanoo, että sitten sinun kanssasi hän tarttuu itseään niskasta kiinni ja hankkii työpaikan/lähtee matkustelemaan tms. Kyllä se halu pitää lähteä ihmisellä jo ihan itsensä takia, ei vain toisen.