Olisinpa tiennyt tämän parisuhdevinkin nuorena/parisuhdetta aloittaessa

Kerää varmasti alapeukkuja, mutta silti:

Ota onkeesi siitä, miksi kumppaniehdokas on eronnut eksänsä kanssa. Minä tapailin miestä, jolla oli lapset ja ex-vaimo. Ex oli halunnut eron, koska mies ei huolehtinut lapsista tarpeeksi. Katselin miehen eloa aikani ja totesin, että ex oli ihan oikeassa. Ei kiinnostanut ottaa miestä, joka ei huolehtinut ensimmäisen liiton lapsistaan. Ei hän olisi muuttunut hyväksi isäksi ja puolisoksi myöhemminkään.

Jos joku asia nyppii sinua jo alussa, niin suhteen edetessä se nyppii paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kerää varmasti alapeukkuja, mutta silti:

Ota onkeesi siitä, miksi kumppaniehdokas on eronnut eksänsä kanssa. Minä tapailin miestä, jolla oli lapset ja ex-vaimo. Ex oli halunnut eron, koska mies ei huolehtinut lapsista tarpeeksi. Katselin miehen eloa aikani ja totesin, että ex oli ihan oikeassa. Ei kiinnostanut ottaa miestä, joka ei huolehtinut ensimmäisen liiton lapsistaan. Ei hän olisi muuttunut hyväksi isäksi ja puolisoksi myöhemminkään.

Tämä! Ja pätee myös toiseen suuntaan. Minun nykyinen aviomieheni tuli aikoinaan oman ex-tyttöystävänsä jättämäksi, kun tuota naista häiritsi miehessäni hänen vakaumuksensa (mies oli uskovainen ja nainen ateisti) sekä miehen "tylsyys". Minulle nuo ex-tyttöystävän negatiivisina kokemat asiat olivat vain plussaa. Hyvän miehen sainkin, vaikka ei ex-tyttöystävän mielestä sellainen ollut. :)

Moraalit, arvot ja tulevaisuuden haaveet pitää olla samoilla linjoilla. Muuten ei suhde tule toimimaan.

On ihan ok olla muutoin vähän erilainen.

Jos olet lapsista haaveileva: valitse puoliso, joka viihtyy myös kotona hyvin.

Älä missään nimessä ota puolisoa, jolle omat harrastukset ja kaverit ovat äärettömän tärkeitä, eikä puolisoehdokas malta olla juurikaan kotona. Hän ei tule myöhemminkään muuttumaan. Lapsen synnyttyä vain karkaisi omien kaverien luokse ja harrastuksiinsa. 

Älä luovu periaatteistasi siksi, että joku haukkuu sinua nirsoksi.

Ollessani +25 v sinkkunainen, minua sanottiin nirsoksi, kun olin ehdoton muutamien asioiden suhteen: miehellä piti olla sama arvomaailma, hänen tuli olla koulutettu + työssäkäyvä (ei rikas, mutta fiksu), perhekeskeinen ja toivoa perheenlisäystä, alkoholin käytön piti olla vähäistä jne. Usein minulle valitettiin, että miksi en jousta näistä periaatteistani. En halunnut joustaa, koska tiesin, että arki ei toimisi kovin erilaisen ihmisen kanssa. Toisaalta joissakin asioissa en ollut "nirso", esimerkiksi miehen ulkonäössä ainut toiveeni oli komea hymy.

Kannatti olla useampi vuosi yksin, löytyi nimittäin juuri toiveiden mukainen mies. Onneksi en haksahtanut kuuntelemaan noita nirsopuheita.

Älä jatka suhdetta, jossa sinulla on hankalat appivanhemmat, jotka ovat paljon aikuisen lapsensa elämässä läsnä. On muuten työlästä elämä hankalien appivanhempien kanssa. Pahimmillaan vuosikymmenten verran puuttumista perheenne elämään.

Katso tarkkaan, miten puolisoehdokas suhtautuu sinuun tai muihin ihmisiin, joilla on haastava hetki elämässään. Oli sitten kyse flunssasta, pidemmästä sairaudesta tai vaikka vaikeasta tilanteesta töissä. Antaako hän tukea? Suhtautuuko ymmärtäväisesti vai onko esim. vihainen tai turhautunut, jos olet kipeänä? Tällaiset asiat paljastaa ihmeen paljon.

Vähän kärjistän, mutta toisinaan törmää lähemmäs nelikymppisiin miehiin, jotka haaveilevat lapsettomasta naisesta, jonka kanssa saada lapsia. Todella moni tällainen peruspertti haaveilee löytävänsä jonkun kaksvitosen, jonka kanssa ensin voisi viettää vuosikausia kahdestaan matkustellen ja parisuhdeajasta nauttien. Järki käteen. Siellä 30+ joukossa on paljon mukavia naisia, joiden kanssa ehtii hyvin seurustella vaikka sen vuoden tai kaksi ennen lasten yrittämistä. Kyllä aikuiseen ikään ehtinyt tuossa ajassa näkee, onko oikean ihmisen kanssa vai ei. Ei siihen mitään kymmenen vuoden seurusteluja tarvita.

Jos puolisoehdokas purkaa pahaa oloaan muihin ihmisiin, niin todennäköisesti jossain vaiheessa sinä tulet olemaan se suurin likasanko johon pahin olo oksennetaan.

Kahdessa eri parisuhteessa on tämä merkki näkynyt ja molemmissa liian kauan roikuin. Toki jokainen joskus tilittää huonoa oloaan jollekulle toiselle, mutta olen tietoisesti työskennellyt päästäkseni tällaisesta käytöksestä eroon ja käsittelemään negatiivisia tunteita muilla keinoin.

Deittailuvaiheessa: Keskity siihen, millainen ihminen on, äläkä siihen, millainen hän haluaisi olla. Moni kuvailee unelmaelämäänsä sen sijaan, että kertoisi realistisesti itsestään ja elämästään.

"Minusta olisi ihana käydä ahkerasti lenkillä ja syödä terveellisesti." Todellisuudessa ihminen voi olla sohvaperuna, joka vain haaveilee noista.

Olkaa samalla sivulla uskonnon roolista elämässänne/lasten uskonnollisesta kasvatuksesta (tai siitä, jos sitä ei ole).

On muuten todella yleistä, että pareilla on aivan eri käsitys aiheesta ja usein toinen osapuoli jyrää toisen tässä asiassa. Puoliso saattaa painostaa toista kirkkohäihin, vaikka toinen ei sitä haluaisi. Toisilla taas lapsi jää kastamatta, vaikka kaste olisi toiselle vanhemmista todella tärkeä asia, mutta toinen ei anna siihen lupaa.

Olsinpa tiennyt tämän nuorena: Älä missään tapauksessa ota ikinä itsellesi miestä. Paras vinkki.

Niinpä ja juuri siksi esim. koulutetut miehet valitsevat mieluiten kouluten puolison toisin kuin palstalla väitetään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten ap tämä sopii esimerkiksi ulkonäköjen yhteensopivuudessa? Yleensä olet käyttänyt ulkonäköön liittyvissä keskusteluissa (jo vuosia) tuota "lika barn läka bästia"...

Itse käsitän tuon enemmän koskevan sisäisiä asioita, kuin ulkoisia. Pitkässä parisuhteessa ulkonäkö voi muuttua moneen kertaan ja paljonkin, eikä se ole niin tärkeää. Ulkonäköä tarvitaan eniten alun ihastumiseen, sitten se on aika merkityksetöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Ollaan vaimon kanssa aika erilaisia, mutta meitä yhdistää sellainen piirre, että tykätään olla myös omissa oloissamme aika paljon. Vaimo ei halua minua mukaan kun lenkkeilee kuulokkeet päässä enkä minä häntä kun käyn kalastamassa tai luen kirjaa. Yhdessä kun ollaan niin aina on molemmilla hyvä olla ja tehdään muita juttuja. 

Tuohan on ihan normihomma, tietenkin osa asioista tehdään itsekseen. 

Tärkeimpänä pidän sitä, että viihtyy aidosti itsensä kanssa ja omat asiat ovat kunnossa.

Kun henkinen hyvinvointisi ja itsetuntemuksesi ovat kunnossa, kumppani on elämään lisäarvoa tuova tekijä, ei puutteita kompensoiva. Sinulla on terveet rajat ja kun oikeasti viihdyt itsesi kanssa, et koskaan anna kohdella itseäsi huonosti vain sen takia, että sekin on parempi kuin yksin oleminen. Lisäksi osaat myös olla itse parempi kumppani kun et käytä toista omien ongelmiesi oireiluun.

Älä koskaan ota kumppania, joka on parisuhteessa ja on valmis pettämään puolisoaan. Sellainen ihminen on petollinen ja pettää myös sinua joku päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä koskaan ota kumppania, joka on parisuhteessa ja on valmis pettämään puolisoaan. Sellainen ihminen on petollinen ja pettää myös sinua joku päivä. 

Tämä. Jos on valmis valehtelemaan noin isoissa asioissa, niin valehtelee helposti myöhemminkin. 

Älä ota ihmistä, joka suuttuu jo alussa sinulle siitä, jos olet eri mieltä hänen kanssaan jostain asiasta. Hän tulee jatkossakin suuttumaan sinulle aina, kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Se voi ennakoida paljon isompia ongelmia jatkossa.