Olisinpa tiennyt tämän parisuhdevinkin nuorena/parisuhdetta aloittaessa

Tämä on kaksioiippuinenn juttu, mutta: ota puoliso, jolla on tasapainoinen kotitausta. Joka on saanut rakkautta, huolenpitoa ja ylipäätään hyvät eväät elämään. Jos paljon vaille jäämistä, traumaa jne niin se heijastuu valtavasti puolisoon ja koko perheeseen. Monesti tällainen ihminen velloo puolisoltaan vaille jäämistään ja odottaa että puoliso täyttää kaikki tarpeet -vaikka se on ihan mahdotonta.

Kaksipiippuinen tämä juttu on siksi, että eihän tausta ole ihmisen oma syy ja hyvä parisuhde voi myös eheyttää ihmistä ja ihminen voi sitä kautta myös muuttua. Mutta se vaatii puolisolta paljon vahvuutta ja myös jämäkkyyttä ja rajoja. 

Hyviä neuvoja, mutta kun ihastuu/rakastuu, ei siinä järki pelaa. Kaikki pitää kuitenkin kokea kantapään kautta ja miksi ei, sillä aina voi vaihtaa kumppania, jos ei homma pelaa. Kerran täällä vain ollaan!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksioiippuinenn juttu, mutta: ota puoliso, jolla on tasapainoinen kotitausta. Joka on saanut rakkautta, huolenpitoa ja ylipäätään hyvät eväät elämään. Jos paljon vaille jäämistä, traumaa jne niin se heijastuu valtavasti puolisoon ja koko perheeseen. Monesti tällainen ihminen velloo puolisoltaan vaille jäämistään ja odottaa että puoliso täyttää kaikki tarpeet -vaikka se on ihan mahdotonta.

Kaksipiippuinen tämä juttu on siksi, että eihän tausta ole ihmisen oma syy ja hyvä parisuhde voi myös eheyttää ihmistä ja ihminen voi sitä kautta myös muuttua. Mutta se vaatii puolisolta paljon vahvuutta ja myös jämäkkyyttä ja rajoja.

Auts, mitä kirjoitusvirheitä. Piti kirjoittaa, että tällainen ihminen monesti velkoo puolisoltaan vaille jäämistään..

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä. Ollaan vaimon kanssa aika erilaisia, mutta meitä yhdistää sellainen piirre, että tykätään olla myös omissa oloissamme aika paljon. Vaimo ei halua minua mukaan kun lenkkeilee kuulokkeet päässä enkä minä häntä kun käyn kalastamassa tai luen kirjaa. Yhdessä kun ollaan niin aina on molemmilla hyvä olla ja tehdään muita juttuja. 

Teillä varmasti sitten on niin, että hyväksytte sen että toinen tarvitsee omaa aikaa.  Se on erittäin tärkeä asia  parisuhteessa. Tähän ei kaikki pysty.  

56 vuotta sitten pappi sanoi puheessaan, että kilpailkaa toinen toisenne palvelemisessa. Kääntäisin sen modernimpaan muotoon, että kilpailkaa toinen toisenne huomioonottamisessa ja kunnioituksessa. Tämä on toiminut meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksioiippuinenn juttu, mutta: ota puoliso, jolla on tasapainoinen kotitausta. Joka on saanut rakkautta, huolenpitoa ja ylipäätään hyvät eväät elämään. Jos paljon vaille jäämistä, traumaa jne niin se heijastuu valtavasti puolisoon ja koko perheeseen. Monesti tällainen ihminen velloo puolisoltaan vaille jäämistään ja odottaa että puoliso täyttää kaikki tarpeet -vaikka se on ihan mahdotonta.

Kaksipiippuinen tämä juttu on siksi, että eihän tausta ole ihmisen oma syy ja hyvä parisuhde voi myös eheyttää ihmistä ja ihminen voi sitä kautta myös muuttua. Mutta se vaatii puolisolta paljon vahvuutta ja myös jämäkkyyttä ja rajoja.

Auts, mitä kirjoitusvirheitä. Piti kirjoittaa, että tällainen ihminen monesti velkoo puolisoltaan vaille jäämistään..

 

Naulankantaan! Kokemusta on. Ja vielä niin, että nämä velkomukset alkavat näkyä, kun on menty naimisisiin ja pahentua, kun lapsi syntyy.

Lopulta huomaat asuvasi henkisesti 14 vuotiaan uhmakkaan, vastuuttoman ja räjähdysherkän sohvaperunan kanssa, vaikka tutustuit huomaavaiseen, tunteelliseen, rauhalliseen ja ahkeraan mieheen.

Puoliso pitäisi valita appiukon ja anopin perusteella. Aika yleistä, että sellainen poika millainen isä ja tytär on kuin äitinsä. Joskus kyllä tytär saattaa olla tullut enemmän isäänsä kuin äitiinsä ja poika äitiinsä, mutta sen huomaa kyllä jos tarkkailee anoppi- ja appiehdokasta.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut.

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

 

Minä vain sen vuoksi että olen itsekin kova ryyppäämään. Onko väliä että isäni on alkoholisti ja luultavammin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen perhetaustalla on väliä paljon enemmän kuin uskoisi. Usein tuo taustan merkitys tuppaa vain korostumaan iän myötä.

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut. Jos kotona esimerkiksi äiti on aina hoitanut kaiken ja isä on makoillut sohvalla, niin mies herkästi olettaa omassa parisuhteessa saman olevan ok. Perhetausta näkyy usein monessa: siinä, miten suhtaudutaan opiskeluun/työhön, mitä pidetään hyvänä arkena jne.

Kannattaa valita ihminen, jolla on suht samanlainen perhetausta.

Ei se välttämättä aina noinkaan mene sillä ihminen on voinut tulla lunastetuksi turhasta, isiltä peritystä vaelluksesta Kristuksen kalliilla verellä. Jolloin siis paremminkin pätee tuo lika Gud's barn leka bäst. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerää varmasti alapeukkuja, mutta silti:

Ota onkeesi siitä, miksi kumppaniehdokas on eronnut eksänsä kanssa. Minä tapailin miestä, jolla oli lapset ja ex-vaimo. Ex oli halunnut eron, koska mies ei huolehtinut lapsista tarpeeksi. Katselin miehen eloa aikani ja totesin, että ex oli ihan oikeassa. Ei kiinnostanut ottaa miestä, joka ei huolehtinut ensimmäisen liiton lapsistaan. Ei hän olisi muuttunut hyväksi isäksi ja puolisoksi myöhemminkään.

Tämä! Ja pätee myös toiseen suuntaan. Minun nykyinen aviomieheni tuli aikoinaan oman ex-tyttöystävänsä jättämäksi, kun tuota naista häiritsi miehessäni hänen vakaumuksensa (mies oli uskovainen ja nainen ateisti) sekä miehen "tylsyys". Minulle nuo ex-tyttöystävän negatiivisina kokemat asiat olivat vain plussaa. Hyvän miehen sainkin, vaikka ei ex-tyttöystävän mielestä sellainen ollut. :)

Hieman erikoista jos tuo mies ajatteli kumppanuutta ateistin kanssa jollei sitten ollut kysymys siitä että ennen aviota hän olisi odottanut tuon naisen kääntyneen aidosti uskovaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Älä jatka suhdetta, jossa sinulla on hankalat appivanhemmat, jotka ovat paljon aikuisen lapsensa elämässä läsnä. On muuten työlästä elämä hankalien appivanhempien kanssa. Pahimmillaan vuosikymmenten verran puuttumista perheenne elämään.

Kai sitä in spe -appivanhemmillekin voi hakea tarvittaessa lähestymiskieltoa jos vaimoehdokas on arvoisensa. 

Opettele ensisijaisesti tuntemaan itsesi perin pohjin, hyvine ja huonoine puolinesi. Vasta sitten rupea katselemaan kumppania rinnallesi. Jos käsityksesi itsestäsi on täysin väärä, se heijastuu kumppaninvalintaankin. Oikeasti järjestelmällisenä, loogisena, avoimena ja parisuhteen me-henkeä arvostavana et tule voimaan hyvin boheemin, lapsenomaisen, vaikeita kysymyksiä alkoholiin pakenevan ja vain omista jutuistaan kiinnostuneen kanssa. Vaikka tämä kuinka ylistäisi sinua suurilla ja imelillä sanoilla. Ja vaikka sinä kuinka haluaisit uskoa olevasi rento ja ei-nipottava taiteilijaluonne.

Vierailija kirjoitti:

Olsinpa tiennyt tämän nuorena: Älä missään tapauksessa ota ikinä itsellesi miestä. Paras vinkki.

Eräs yli viisikymppisenä avioitunut nainen haastattelussa toi julki että kyllä hän voi suositella avioitumista jokaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeimpänä pidän sitä, että viihtyy aidosti itsensä kanssa ja omat asiat ovat kunnossa.

Kun henkinen hyvinvointisi ja itsetuntemuksesi ovat kunnossa, kumppani on elämään lisäarvoa tuova tekijä, ei puutteita kompensoiva. Sinulla on terveet rajat ja kun oikeasti viihdyt itsesi kanssa, et koskaan anna kohdella itseäsi huonosti vain sen takia, että sekin on parempi kuin yksin oleminen. Lisäksi osaat myös olla itse parempi kumppani kun et käytä toista omien ongelmiesi oireiluun.

Tuosta viihtymisestä tulee mieleen että eräs pari löi hynttyyt yhteen kun oli tullut ilmeisen selväksi että he tulivat toimeen keskenään ja viihtyivät toistensa seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tapailun/suhteen alussa on jo joku iso ongelma (toisella on vaikka päihdeongelma, rahapeliriippuvuus, hyvin vaikea mt-ongelma) niin lopeta juttu alkuunsa. Nuo jutut eivät tuppaa yleensä helpottamaan ajan kanssa, päinvastoin. Turha siis jatkaa suhdetta, jossa jo lähtökohdat ovat huonot.

Minä kyllä haluaisin mieluummin esim. mielisairaan alkoholistimiehen jota rakastan, kuin raittiin ja terveen miehen jota en rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Opettele ensisijaisesti tuntemaan itsesi perin pohjin, hyvine ja huonoine puolinesi. Vasta sitten rupea katselemaan kumppania rinnallesi. Jos käsityksesi itsestäsi on täysin väärä, se heijastuu kumppaninvalintaankin. Oikeasti järjestelmällisenä, loogisena, avoimena ja parisuhteen me-henkeä arvostavana et tule voimaan hyvin boheemin, lapsenomaisen, vaikeita kysymyksiä alkoholiin pakenevan ja vain omista jutuistaan kiinnostuneen kanssa. Vaikka tämä kuinka ylistäisi sinua suurilla ja imelillä sanoilla. Ja vaikka sinä kuinka haluaisit uskoa olevasi rento ja ei-nipottava taiteilijaluonne.

Yleensä se itsetuntemus kehittyy vasta vuorovaikutuksessa muiden kanssa, esim. parisuhteessa.

Täällä mainostettu samankaltainen perhetausta toimii, jos molemmilla on suht tasapainoinen ja onnellinen perhe. Sen sijaan vaikeista oloista tulleen ei kyllä välttämättä kannata etsiä ongelmia hakemalla toista juuri samalla tavalla vaurioitunutta pariksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksioiippuinenn juttu, mutta: ota puoliso, jolla on tasapainoinen kotitausta. Joka on saanut rakkautta, huolenpitoa ja ylipäätään hyvät eväät elämään. Jos paljon vaille jäämistä, traumaa jne niin se heijastuu valtavasti puolisoon ja koko perheeseen. Monesti tällainen ihminen velloo puolisoltaan vaille jäämistään ja odottaa että puoliso täyttää kaikki tarpeet -vaikka se on ihan mahdotonta.

Kaksipiippuinen tämä juttu on siksi, että eihän tausta ole ihmisen oma syy ja hyvä parisuhde voi myös eheyttää ihmistä ja ihminen voi sitä kautta myös muuttua. Mutta se vaatii puolisolta paljon vahvuutta ja myös jämäkkyyttä ja rajoja. 

Tuolla periaatteella lapsuudenperheessäni kasvaminen olisi tarkoittanut, että ketään meistä sisaruksista ei kannata naida. Olemme alkoholistiperheestä ja lapsuutemme oli kaoottinen. Kaikilla meillä on kuitenkin puoliso, jonka kanssa olemme kovaa kyytiä vanhenemassa. Itse olen ollut naimisissa yli 30 vuotta ja meillä on puolisoni kanssa hyvin onnellinen liitto. Mieheni ei todellakaan ottanut minua puolisokseen ajatuksenaan muuttaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki on poikkeuksia, mutta todella moni jatkaa omassa elämässään sen parisuhde/perhe-elämän mallia, jonka on kotonaan saanut.

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

 

Minä vain sen vuoksi että olen itsekin kova ryyppäämään. Onko väliä että isäni on alkoholisti ja luultavammin minäkin.

Ensi tavoitteesi: lopeta ryyppääminen; voi olla että se vaatii sinulta täysraittiutta > siispä siihen 

Ihan minkä ikäisenä tahansa: ota selvää miehen suhteesta vanhempiinsa.

Vanhemmistaan itsenäistynyt, omat päätöksensä tekevä, vanhemmilleen rajat asettanut: 👍

Vanhempiensa talutusnuorassa kulkeva, vanhempiaan myötäilevä ja mielistelevä, kaikessa vanhempiinsa tukeutuva: juokse!