Ärsyttää yhden helpon lapsen kaikkitietävät vanhemmat

Se että minun helppo lapseni (joka ei tosin enää ole ainokainen) on toiminut jollakin tavalla joissakin olosuhteissa ei tarkoita että kuvittelisin sinun lastesi olevan samanlaisia. Mutta ei kai niinkään voida määrätä että vain haastavien lasten vanhemmat saavat kertoa miten heillä on tehty?

Minä en ainakaan jaksa neuvoa yhtäkään äitiä ennenkuin lapsella selvät syömis- ja nukkumisrytmit. ja riittävästi puuhaa, ulkoilua ja tekemistä.

Kun nämä asiat järjestyksessä ja vielä jotain ongelmakäytöstä on niin sitten voin neuvoa lisää.

ajateltuna olen ollut aika kapeanäköinen mielipiteissäni. Jyrkkä ja ehdoton myös. Kun sitten annettiin pari haastavampaa lasta, muuttivat he käsitykseni todella monesta asiasta ja olen paljon suvaitsevampi. Ja varmasti leppoisampi!

Yritä Ap kestää yhden lapsen vanhempien naiivejakin mielipiteitä. He eivät tiedä muusta!

ajateltuna olen ollut aika kapeanäköinen mielipiteissäni. Jyrkkä ja ehdoton myös. Kun sitten annettiin pari haastavampaa lasta, muuttivat he käsitykseni todella monesta asiasta ja olen paljon suvaitsevampi. Ja varmasti leppoisampi!

Yritä Ap kestää yhden lapsen vanhempien naiivejakin mielipiteitä. He eivät tiedä muusta!

Millaisia naiiveja "ohjeita" :D?



T: Yhden helpon lapsen leppoisa äiti

Jos jollain on sama pulma lapsensa kanssa kuin mitä meillä on ollut, en siis saa kysyä ovatko kokeilleet sitä konstia mikä meillä toimi?

Millaisia naiiveja "ohjeita" :D?

T: Yhden helpon lapsen leppoisa äiti

lihavaa riitaa aikaiseksi yksilapsisten ja useampilapsisten äitien välillä!



Mä sanon tähän helpon yhden lapsen äitinä et mulla on ollut koko ajan vaan helppoa ja kivaa sen yhden ihanan lapsen kanssa, enkä ymmärrä ollenkaan miks niiden monilapsisten äitien pitää tulla kiukuttelemaan kun on niin vaikeata! Onkos se sit vaan kateutta kun muilla onkin helppoa ja rahat riittää:)))

t. 9

Mulla olis paljon neuvoja!

Millaisia naiiveja "ohjeita" :D? T: Yhden helpon lapsen leppoisa äiti

No vaikka sellaisia, että "Jos lapselle antaa palapelin ja lapsi on hyvin kolutettu, niin lapsi leikkii sillä nätisti vaikka tunnin."

"Kärsivällisyys on opetettavissa oleva taito, jonka voi opettaav 1-vuotiaalle".

"Jos pitäisitte säännöllistä päivärytmoä, niin lapsikin nukkuu säännöllisesti ilman kitinöitä".

Näitä on antanut yhden lapsen vanhemmat, joiden lapsi on pelottavan pasiivinen ja ujo. En ole ikinä kuullut lapsen puhuvan lujempaa kuin kärpäsen surina, ja lapsi ei naura ikinä.

Meillä siis ihan terveet ja aktiiviset lapset, joiden käytöstä he ovat katsoneet aiheelliseksi kommentoida aina välillä (ilman pyyntöä).

Ei mene hermot, mutta ihmetyttää etteivät ihmettele heidän lapsen passiivisuutta. Lapsi ei uskalla edes pyytää keksi vaikka istutaan kahvipöydässä. Menee äidin helman alle kuiskimaan ja äiti aitten pyytää..

että yhden helpon ja jo ison lapsen äiti ihmettelee, että miten en pääse kaupungille ja matkoille ja jumppaan kun hän aivan helposti on aina voinut ottaa lapsensa mukaan näihin rientoihin. Hän paasaa että lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan kunhan on juuri sellainen menevä ja rohkea asenne kuin hänellä ja lapsi oppii ja tykkää olla mukana ja siitä tulee oikein maailmankanslainen kun on äidin mukana. Aina sama ihmettely, että en tuosta vain lähde heidän kanssaan ties mihin rientoihin. Hän ei vain suostu uskomaan, että mikään asenne ei riitä siihen, että kolmen pienen kanssa matkustaisi ja kyläilisi hienosti!

Tuollaiset ihmiset saattaa tietysti muutenkin olla vähän erikoisia...



T: se yhden helpon lapsen naiivi äiti, joka ei kyllä tuollaista laukoisi suustaan, se ainoa lapsikin on ihan reipas ja sosiaalinen :)

lihavaa riitaa aikaiseksi yksilapsisten ja useampilapsisten äitien välillä! Mä sanon tähän helpon yhden lapsen äitinä et mulla on ollut koko ajan vaan helppoa ja kivaa sen yhden ihanan lapsen kanssa, enkä ymmärrä ollenkaan miks niiden monilapsisten äitien pitää tulla kiukuttelemaan kun on niin vaikeata! Onkos se sit vaan kateutta kun muilla onkin helppoa ja rahat riittää:)))

Jee, tulihan se! kateus-aspekti! Mun suosikki:)

Eli sun tekstin perusteella: kateudesta on iliman muuta kyse! :) Ja rahat.. Kateellsiia ollaan. Kerrotko vielä oletko mielestäsi hyvännäköinne ja kiusattiinko sua pienenä, niin kerron sitten että se johtuu muiden naisten kateudesta. Jooko?

Kyllä se on aika naivi neuvo oikeasti. Tai siis ei tuollaisesta ole mitään hyötyä, jos lapsi tietää tasan mitä tekee väärin, ja tekee silti.



Mulla on kaksi kovin helppoa lasta, joille ei ole kuin tarvinnut kertoa mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Ja sitten kolmonen joka on just ja tasan kaikkea muuta. Ihan täysi riiviö, jonka hupia on ihan pienestä pitäen ollut toisten leikkien sotkeminen kaikin mahdollisin tavoin.



Totta kai sanotaan mitä saa tehdä, otetaan pois tilanteista jne. Mutta jos jollakulla olisi oikeasti hyviä neuvoja mitä tuollaisen lapsen kanssa kannattaa tehdä, niin siitä on kiitollinen. Kun ei lapsen elämä voi pelkkää jäähyllä istumista ja huutamistakaan olla.

Miksi pitää ottaa kauheat pultit asioista?



Eikö voi vaan todeta, että "okei, toi on sun mielipitees ja mulla on erilainen".



Mulla on kaks lasta, joten en varmaan voi sanoa mitään sellaisille, joilla on yksi, kolme tai enemmän, koska en tiedä heidän elämästään mitään.

Miksi pitää ottaa kauheat pultit asioista? Eikö voi vaan todeta, että "okei, toi on sun mielipitees ja mulla on erilainen". Mulla on kaks lasta, joten en varmaan voi sanoa mitään sellaisille, joilla on yksi, kolme tai enemmän, koska en tiedä heidän elämästään mitään.

Väärin. Voi hyvin sanoa mielipiteensä tai kertoa kuinka itse tekee. Ei mitään pahaa. Mutta osa kommentoi asioita siihen malliin että ellei toimi kuten he, niin vähintäänkin pilaa lapsensa sieluntasapainon ja henkisen hyvinvoinnin ja aiheuttaa koko iän traumat. Se on turhaa ja jos ei muulla tavoin osaa itseään ilmaist, niin voi olla hiljaa.

En kuvitellutkaan että kaikki lapset olisivat samanlaisia tai yhtä helppoja, mutta mulla oli vaan niin kova tarve auttaa. Myöhemmin on ymmärtänyt, että ei se asioista keskusteleminen yleensä suora avunpyyntö ole vaan enemmänkin purkautumista. Jo se helpottaa, jos pääsee sanomaan, että väsyttää. Ei välttämättä jaksa kuunnella luentoa unikoulusta :)



Yritä ajatella, että pääasia on, että tiedät itse toimivasi lapsiesi parhaaksi omalla tavallasi.

äidit seurustelee kaltaistensa kanssa, sit kakslapsiset samoin jne, eihän ne voi mitenkään tietää eikä ymmärtää toistensa elämästä! Sitäpaitsi noi esimerkit ei kuvasta mitään siitä ksilapsisuudesta, vaan aikuisen omasta elämänkatsomuksesta ja tyylistä. On-nek-si mun ystäväpiirissäni ei le tollasia ihmisiä, lapsiluvusta riippumatta!

Kyllä se on aika naivi neuvo oikeasti. Tai siis ei tuollaisesta ole mitään hyötyä, jos lapsi tietää tasan mitä tekee väärin, ja tekee silti. Mulla on kaksi kovin helppoa lasta, joille ei ole kuin tarvinnut kertoa mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Ja sitten kolmonen joka on just ja tasan kaikkea muuta. Ihan täysi riiviö, jonka hupia on ihan pienestä pitäen ollut toisten leikkien sotkeminen kaikin mahdollisin tavoin. Totta kai sanotaan mitä saa tehdä, otetaan pois tilanteista jne. Mutta jos jollakulla olisi oikeasti hyviä neuvoja mitä tuollaisen lapsen kanssa kannattaa tehdä, niin siitä on kiitollinen. Kun ei lapsen elämä voi pelkkää jäähyllä istumista ja huutamistakaan olla.

Nimenomaan. Kun pelasimme peliä tuttavien kanssa ja meidän lapsi ei voittanut, niin murjotti siitä hetken. Lapsi on 3-v. Tuttavien piti sitten snoa että meidän kannaisi harjoitella kiukunhallintaa ja neuvoa että välillä peleissä häviää.. Siis oikeesti!? 3-vuotais! Se on luonnollista että lapsi näyttää pettymyksensä häviöön jossain lautapelissä. Ihan normaali kehitysvaihe. En vastannut mitään, kun en ymmärrä ihmisten tarvetta aukoa päätään..