Ärsyttää yhden helpon lapsen kaikkitietävät vanhemmat

toka hankala. Esikoisen kanssa pystyi tekemään mitä vaan, menemään mihin vaan, oli niin helppoa. Varmaan syyllistyin itsekin neuvomiseen, kun en todella osannut kuvitella miten lasten luonne-erot voivat olla niin suuria. Käsittelytapa ei juuri paljon vaikuta siihen käytökseen. Toisen kanssa kauppareissutkin ovat rasittavia. Kahden täysin eriluonteisen lapsen yhteensovittaminenkaan ei ole helppoa...

riippumatta lasten lukumäärästä. Itse olin aika hyvin tuudittaunut uskoon että olin maailman lahja lasten nukuttamiselle....kunnes syntyi kakkonen jolle ei tepsi mikään. Herkkäuninen mikä herkkäuninen eikä siihen mikään rutiini auta jos toinen säpsii oravan rapinaa ja esikoinen nukkuu läpi vaikka pommikonelaivueen ylilennon. Samoin esikoinen ainoana jakoi lelujaan kiltisti ja hövelisti kaikille tutunkumminkainoillekin lainaksi kunnes syntyi kakkonen ja nyt kaikki on HÄNEN ja VAIN HÄNEN! Eli ei tainnut olla huippukasvatuksen tulosta sekään. Kaikki me tehdään virheitä mutta vaatii henkistä kypsyyttää olla välillä hiljaa eikä aina korostaa sitä omaa ihanaa taitoa vauvan/lapsenkasvattajana koska yksilöitä ne lapsetkin on ja samalla tavalla on aikuisissa alaisissakin ihan eri toimintamalleja niille jotka on hiljaisia ja niille kovaäänisille. Enkä mä silti koe olevani malliesimies :)

Miksi pitää ottaa kauheat pultit asioista?

Eikö voi vaan todeta, että "okei, toi on sun mielipitees ja mulla on erilainen".

Mulla on kaks lasta, joten en varmaan voi sanoa mitään sellaisille, joilla on yksi, kolme tai enemmän, koska en tiedä heidän elämästään mitään.

äitiys on semmonen pulttien otto aihe. Huoh. Ei kehtaa vitsaillakaan kenellekään perhekerhoissa kun ei tiedä mitä tosikkoja saa vastaansa.

tämän takia en käy perhekerhoissa tai edes puistoissa. Kun on niitä, jotka ottavat äitiyden liian vakavasti, eikä mistään voi heittää "ihan vaan huumorilla".

Ja itse en osaa näin tosikkona, omana itsenäni olla. Äitiys ja lapset ovat minulle huumorin(kin) aiheita. Ja varmaan suurimmalle osalle täällä HUONON huumorin...

syyllistys neuvomiseen, kun mielestäni jokin on tosi oudosti. En tee sitä aikeena loukata. Meillä oli aikaisemmin tutut, joiden lapsi oli heidän mielstään hyvin hankala ja vaativa. Lapsella oli kuulemma paha koliikki. Samoin lapsi ei nukkunut kuin sylissä yhteen saakka yöllä.

Kerran mökkiviikonloppuna näin itse että lapsella ei ollut todellakaan koliikkia. Vanhemmat eivät kestäneet edes 10 minuuttia lapsne itkua vaan heti antoivat jotain kuplatippoja. Kun antoivat mun syliin, ja kävelin hetken niin itku laantui. Vanhemmat jatkoivat 30 minuuttia valitusta, että näitkö nyt mikä koliikki, ja vain se lääke tepsii (joo 2 minuutissa kun otin syliin..).

Illalla eivät edes yrittäneet nukuttaa muualle kun syliin, kun on kuulemma hankalaa. Eli olivat itse aiheuttaneet sen "hankalan" lapsen! Vauvassa ei ollut mitään normaalia vaikeampaa, mutta vanhemmat olivat ihme kermapeppuja jotka eivät sietäneet hetkeäkään itkua, eivätkä mitään neuvoja, koska "teillä on niin helppoa, kun on helppo lapsi.."

Puppua.

Kerran mökillä onkin sama asia kuin aina kotona... Meidänkin lapsi "viihtyi" paremmin kylässä/vieraan sylissä (mitä lie vieraskoreutta vai pelkoa?), mutta kotona huusi varmaan 8h/vrk. Mutta tottakai syy oli vanhemmissa, olisi pitänyt kysyä viisaammilta yhden(/kahden) lapsen äidiltä... Eikä ollut edes meidän ensimmäinen, joka pilattiin kantamalla:D

Millaisia naiiveja "ohjeita" :D?

T: Yhden helpon lapsen leppoisa äiti

ne lukemattomat kerrat, kun kuulin ettei lapsen takia tarvitse tavaroita ripustaa kattoon, nostella perintökristalleja vintille, kirjoja kaapin päälle tai kukkapurkkeja parvekkeelle. Katsokaas, kun ei se taapero niitä montaa kertaa ropeltamaan mene, kun sitä vaan kieltää ja kertoo sille, ettei niin saa tehdä...

Joopa. Mä olin ihan valmis kiikuttamaan esikoiseni näille tyypeille koulutettavaksi milloin tahansa, mutta jostain syystä vapaaehtoisia ei sit ilmaantunutkaan... :D

Minulla on 2 lasta, kolmatta haaveilen.

Välillä on toki jotain ongelmia lasten kanssa, mutta ei pitäisi kai pohtia niitä yhden lapsen vanhempien kuullen. Kun sieltä tulee ihan kummallisia neuvoja.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2011 klo 14:26"]

Minulla on 2 lasta, kolmatta haaveilen.
Välillä on toki jotain ongelmia lasten kanssa, mutta ei pitäisi kai pohtia niitä yhden lapsen vanhempien kuullen. Kun sieltä tulee ihan kummallisia neuvoja.

[/quote]

Heitä on työpaikalla, vanhempia naisia, joilla ei ole ollut omia lapsia. He tietävät, että lapsestani tulee liialla huolehtimisella passiivinen nössö, joka on tottunut saamaan kaiken tarjottimella eteensä. Tästä syystä lasta ei tule kuljettaa harrastuksiin, vaan 7-vuotias osaa toki itsekin kulkea bussilla ja ratikalla jäähalliin, jos todella haluaa.



Ja isät ovat aivan yhtä hyviä lastenhoitajia kuin äiditkin. Äidit turhaan korostavat omaa tärkeyttään kun kuvittelevat, ettei isä pärjää lasten kanssa ilman muiden apua. Tämän tietää yksi toinen lapseton.



Samaten on selvää, että kaikki lapset voidaan jo vauvasta asti viedä kirjastoon, taidenäyttelyihin ja teattereihin. He eivät siellä kauaa itke ja melua, kun tottuvat kulttuuriin.

ajateltuna olen ollut aika kapeanäköinen mielipiteissäni. Jyrkkä ja ehdoton myös. Kun sitten annettiin pari haastavampaa lasta, muuttivat he käsitykseni todella monesta asiasta ja olen paljon suvaitsevampi. Ja varmasti leppoisampi! Yritä Ap kestää yhden lapsen vanhempien naiivejakin mielipiteitä. He eivät tiedä muusta!

mutta tästä olen kyllä aivan samaa mieltä. Isä on lasten huoltaja siinä missä äitikin, eikä omassa lähipiirissäni ole ainakaan yhtään isää, joka olisi lasten kanssa sen avuttomampi kuin äitikään.

Ja isät ovat aivan yhtä hyviä lastenhoitajia kuin äiditkin. Äidit turhaan korostavat omaa tärkeyttään kun kuvittelevat, ettei isä pärjää lasten kanssa ilman muiden apua. Tämän tietää yksi toinen lapseton.

Ei helppoja lapsia olekaan. On vain huonoja vanhempia, joilla ei ole yhtä hyviä luontaisia taitoja löytää kommunikaatio lapseensa.



Eli tässä tapauksessa kannattaisi kuunnella hyvää äitiä ja noudattaa hänen ohjeitaan orjallisesti. Toisaalta harvoin näiltä vähemmän hyviltä äideiltä löytyy tarvittavaa itsekuria noudattaa juurikaan mitään. Eli kuten nyt on käynyt. Ap vain vittuuntuu, vaikka on väärässä.



Miehenä ja neljän lapsen koti-isänä törmään jatkuvasti tälläiseen. Olen luonnollinen kasvattaja ja ehkä yksi Suomen parhaimmista isistä. Äideille on kovapala ottaa ohjeita minulta lapsenkasvatukseen. Se on sääli. En tahdo riidellä vaan helpottaa heidän elämäänsä.



T: 11cm mies

porukkaa tyypit kun ei saa vaikeita-ja-kauhukakara-lapsiaan kuriin.... kyllä muaki ottais päähän jos en osais hoitaa montaa lasta hyvin.

Ja isät ovat aivan yhtä hyviä lastenhoitajia kuin äiditkin. Äidit turhaan korostavat omaa tärkeyttään kun kuvittelevat, ettei isä pärjää lasten kanssa ilman muiden apua. Tämän tietää yksi toinen lapseton.

Nämä lapsettomat ovat tässä asiassa kyllä täysin oikeassa,vai minkälaisen miehen kanssa sinä oikein elät? Imetys nyt tietty erikseen ja jos vauvalla on menossa joku äitivaihe, mutta noin muuten isät todellakin ovat aivan yhtä hyviä lastenhoitajia kuin äiditkin. Ainakin mun lasteni isä on. Että ei mammat nyt taas nosteta itseämme tarpeetttomasti jalustalle.

Millaisia naiiveja "ohjeita" :D? T: Yhden helpon lapsen leppoisa äiti

ne lukemattomat kerrat, kun kuulin ettei lapsen takia tarvitse tavaroita ripustaa kattoon, nostella perintökristalleja vintille, kirjoja kaapin päälle tai kukkapurkkeja parvekkeelle. Katsokaas, kun ei se taapero niitä montaa kertaa ropeltamaan mene, kun sitä vaan kieltää ja kertoo sille, ettei niin saa tehdä... Joopa. Mä olin ihan valmis kiikuttamaan esikoiseni näille tyypeille koulutettavaksi milloin tahansa, mutta jostain syystä vapaaehtoisia ei sit ilmaantunutkaan... :D

Juu, meillä oli anopin ostama huonekasvi jonka nimeä en tiennyt. Lattialla kun oli niin iso. Kun lapsi oppi konttaamaan, kysyin anopilta, mikä kasvi on kyseessä, onkohan myrkyllinen. Anopin vastaus oli, että kyllä se lapsi oppii, ettei sitä saa kaivella, kun opetetaan. Joo, en ehkä halua opettaa vauvalleni (joka muuten oppi konttaamaan 6 kk ikäisenä) hengenvaarallisen myrkkykasvin kanssa mihin saa koskea ja mihin ei :/

älkää tehkö niin montaa lasta että niistä tulee kauheita kun te ette osaa hoitaa niitä!

Ei helppoja lapsia olekaan. On vain huonoja vanhempia, joilla ei ole yhtä hyviä luontaisia taitoja löytää kommunikaatio lapseensa.

Eli tässä tapauksessa kannattaisi kuunnella hyvää äitiä ja noudattaa hänen ohjeitaan orjallisesti. Toisaalta harvoin näiltä vähemmän hyviltä äideiltä löytyy tarvittavaa itsekuria noudattaa juurikaan mitään. Eli kuten nyt on käynyt. Ap vain vittuuntuu, vaikka on väärässä.

Miehenä ja neljän lapsen koti-isänä törmään jatkuvasti tälläiseen. Olen luonnollinen kasvattaja ja ehkä yksi Suomen parhaimmista isistä. Äideille on kovapala ottaa ohjeita minulta lapsenkasvatukseen. Se on sääli. En tahdo riidellä vaan helpottaa heidän elämäänsä.

T: 11cm mies