Ärsyttää yhden helpon lapsen kaikkitietävät vanhemmat

Miksi pitää ottaa kauheat pultit asioista?

Eikö voi vaan todeta, että "okei, toi on sun mielipitees ja mulla on erilainen".

Mulla on kaks lasta, joten en varmaan voi sanoa mitään sellaisille, joilla on yksi, kolme tai enemmän, koska en tiedä heidän elämästään mitään.

äitiys on semmonen pulttien otto aihe. Huoh. Ei kehtaa vitsaillakaan kenellekään perhekerhoissa kun ei tiedä mitä tosikkoja saa vastaansa.

Kyllä se on aika naivi neuvo oikeasti. Tai siis ei tuollaisesta ole mitään hyötyä, jos lapsi tietää tasan mitä tekee väärin, ja tekee silti. Mulla on kaksi kovin helppoa lasta, joille ei ole kuin tarvinnut kertoa mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Ja sitten kolmonen joka on just ja tasan kaikkea muuta. Ihan täysi riiviö, jonka hupia on ihan pienestä pitäen ollut toisten leikkien sotkeminen kaikin mahdollisin tavoin. Totta kai sanotaan mitä saa tehdä, otetaan pois tilanteista jne. Mutta jos jollakulla olisi oikeasti hyviä neuvoja mitä tuollaisen lapsen kanssa kannattaa tehdä, niin siitä on kiitollinen. Kun ei lapsen elämä voi pelkkää jäähyllä istumista ja huutamistakaan olla.

Nimenomaan. Kun pelasimme peliä tuttavien kanssa ja meidän lapsi ei voittanut, niin murjotti siitä hetken. Lapsi on 3-v. Tuttavien piti sitten snoa että meidän kannaisi harjoitella kiukunhallintaa ja neuvoa että välillä peleissä häviää.. Siis oikeesti!? 3-vuotais! Se on luonnollista että lapsi näyttää pettymyksensä häviöön jossain lautapelissä. Ihan normaali kehitysvaihe. En vastannut mitään, kun en ymmärrä ihmisten tarvetta aukoa päätään..

Kun kolmonen oli vauva, tutustuin täydelliseen äitiin. Yksi lapsi tietenkin.



"kun lapselle antaa perusturvan heti vauvasta, se ei itke ja kitise"

"kun vastaan tarpeisiin, meillä ei vauvalla ole koliikkia. Koliikki on vain lapsen hätää siitä, että kukaan ei välitä hänestä"



"etkö voisi silitellä vauvaa iltaisin, kuten minä. Näin meillä on nukuttu jo 3-kuisesta täydet yöunet"



Sitten kun päästiin päälle vuoden ikään alkoi nämä

"olen antanut lapselle kehittäviä leikkejä niin lapsi leikkii itsekseen palikoilla monta tuntia"

"kun lapsesta on välitetty niin lapsi uskaltaa viihtyä yksin"



Lopulta selvisi, että tämä helppo ja hyvinkasvatettu vauva-taapero-ainokainen oli autisti ja täysin uponnut omaan maailmaansa, eikä edes isompana oppinut ottamaan mitään kontaktia ulkopuoliseen maailmaan.



No, tein vielä neljännenkin ja olin todella onnellinen, että lapseni kitisi iltaisin ja heräsi öisin ja yritti viedä hiekkalaatikolla lelun toiselta, eikä leikkinyt tuntikausia yksin.

että yhden helpon ja jo ison lapsen äiti ihmettelee, että miten en pääse kaupungille ja matkoille ja jumppaan kun hän aivan helposti on aina voinut ottaa lapsensa mukaan näihin rientoihin. Hän paasaa että lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan kunhan on juuri sellainen menevä ja rohkea asenne kuin hänellä ja lapsi oppii ja tykkää olla mukana ja siitä tulee oikein maailmankanslainen kun on äidin mukana. Aina sama ihmettely, että en tuosta vain lähde heidän kanssaan ties mihin rientoihin. Hän ei vain suostu uskomaan, että mikään asenne ei riitä siihen, että kolmen pienen kanssa matkustaisi ja kyläilisi hienosti!

Itsellä myös ihan oikeasti todella herkkä ja paljon ohjausta ja tukea tarvitseva lapsi. Ihan normaali arkikin vie sen verran paljon voimia, etten voisi kuvitellakaan koulivani lasta vielä oikein maailmankansalaiseksi! Normaalisti liikutaan kodinkin ulkopuolella ja osallistutaan avoimeen päiväkotiin voimien mukaan, mutta haasteita on lapsen kanssa niin paljon, että ei tulisi kuuloonkaan ottaa tämmöisiä menoja oikein tavaksi!

Ei varmasti ole "koulutuksen" puutetta, että lapsi on vaan huono nukkuja, tarvitsee todella paljon rauhaa ja keskittymistä syödäkseen ja tällä hetkellä vielä vierastaakin melko paljon, paitsi onneksi meillä usein käyviä ihmisiä.

Voin suoraan sanoa olevani välillä todella kateellinen näille "kyllä lapsen kanssa on helppoa, kun ottaa vaan sen asenteen" -äideille, koska niin mieluusti eläisin itsekin sitä elämää. Yritän silti ajatella, että kyllä tämä vielä tästä muuttuu ja ehkä seuraava lapsi onkin sitten se HELPPO lapsi :).

Ihan huomautuksena muuten vaan, että miettikää kun osa puhuu KILTEISTÄ lapsista, niin onko ne toiset sitten TUHMIA???

ja aina kun yritän valistaa kokemattomampaa lajitoveria saan saman vastauksen, että sinulla ei varmaan ole kuin 1 lapsi, älä tule tänne neuvomaan. No, jokainen saa tehdä elämästään ihan niin hankalan kuin tahtoo.

Ne jotka eivät tajunneet mitä naivia siinä oli - ovat niin naiveja, että luulevat, ettei lapsille, jotka ottavat lelun kädestä, ole koskaan asnottu, ettein niin saa tehdä :-)

lihavaa riitaa aikaiseksi yksilapsisten ja useampilapsisten äitien välillä! Mä sanon tähän helpon yhden lapsen äitinä et mulla on ollut koko ajan vaan helppoa ja kivaa sen yhden ihanan lapsen kanssa, enkä ymmärrä ollenkaan miks niiden monilapsisten äitien pitää tulla kiukuttelemaan kun on niin vaikeata! Onkos se sit vaan kateutta kun muilla onkin helppoa ja rahat riittää:)))

Jee, tulihan se! kateus-aspekti! Mun suosikki:)

Eli sun tekstin perusteella: kateudesta on iliman muuta kyse! :) Ja rahat.. Kateellsiia ollaan. Kerrotko vielä oletko mielestäsi hyvännäköinne ja kiusattiinko sua pienenä, niin kerron sitten että se johtuu muiden naisten kateudesta. Jooko?

En ole ylemmän viestin kirjoittaja, mutta joku ei selkästikään tajunnut sarkasmia. Nämä vähä-älyiset mammat ne vasta naurattaakin. :)

Olen varmaan ainoa monen lapsen äiti joka ei jaksa stressata tuollaisista asioista. Tai anna sen ottaa kupoliin.

Minulla on jopa lapsettomia sukulaisia jotka yrittävät tulla oikein kädestä pitäen näyttämään miten pitää tehdä ;) Mutta annan puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Joskus olen saanut hyviäkin vinkkejä, vaikka mmonia keinoja olenkin lasteni kohdalla kokeillut :)



Vaikka onkin vain yksi lapsi, ei tarkoita sitä että kaikki hänen neuvonsa olisi ihan huuhaata :)

syyllistys neuvomiseen, kun mielestäni jokin on tosi oudosti. En tee sitä aikeena loukata. Meillä oli aikaisemmin tutut, joiden lapsi oli heidän mielstään hyvin hankala ja vaativa. Lapsella oli kuulemma paha koliikki. Samoin lapsi ei nukkunut kuin sylissä yhteen saakka yöllä.

Kerran mökkiviikonloppuna näin itse että lapsella ei ollut todellakaan koliikkia. Vanhemmat eivät kestäneet edes 10 minuuttia lapsne itkua vaan heti antoivat jotain kuplatippoja. Kun antoivat mun syliin, ja kävelin hetken niin itku laantui. Vanhemmat jatkoivat 30 minuuttia valitusta, että näitkö nyt mikä koliikki, ja vain se lääke tepsii (joo 2 minuutissa kun otin syliin..).

Illalla eivät edes yrittäneet nukuttaa muualle kun syliin, kun on kuulemma hankalaa. Eli olivat itse aiheuttaneet sen "hankalan" lapsen! Vauvassa ei ollut mitään normaalia vaikeampaa, mutta vanhemmat olivat ihme kermapeppuja jotka eivät sietäneet hetkeäkään itkua, eivätkä mitään neuvoja, koska "teillä on niin helppoa, kun on helppo lapsi.."

Puppua.

lihavaa riitaa aikaiseksi yksilapsisten ja useampilapsisten äitien välillä! Mä sanon tähän helpon yhden lapsen äitinä et mulla on ollut koko ajan vaan helppoa ja kivaa sen yhden ihanan lapsen kanssa, enkä ymmärrä ollenkaan miks niiden monilapsisten äitien pitää tulla kiukuttelemaan kun on niin vaikeata! Onkos se sit vaan kateutta kun muilla onkin helppoa ja rahat riittää:)))

Jee, tulihan se! kateus-aspekti! Mun suosikki:) Eli sun tekstin perusteella: kateudesta on iliman muuta kyse! :) Ja rahat.. Kateellsiia ollaan. Kerrotko vielä oletko mielestäsi hyvännäköinne ja kiusattiinko sua pienenä, niin kerron sitten että se johtuu muiden naisten kateudesta. Jooko?

En ole ylemmän viestin kirjoittaja, mutta joku ei selkästikään tajunnut sarkasmia. Nämä vähä-älyiset mammat ne vasta naurattaakin. :)

Mut pää-asia että sinä tajuat :D

- Kun antoivat tippoja niin lapse sitten rauhoittui sinun sylissäsi.

- Kun olivat viikkoja kärsineet tuntien itsekusta ja todenneet tipat toimiviksi niin ja itkua ei mölillää jatkunut, voi kumota koliikkiepäilyn täysin.

- jos lapsi ei nukahda hyvin sänkyyn niin oikea aika ja paikka unikoulun aloittamiseen on joku mökkireissu muiden kanssa...



:-)



Olet just sellainen rasittava :-)

Ne jotka eivät tajunneet mitä naivia siinä oli - ovat niin naiveja, että luulevat, ettei lapsille, jotka ottavat lelun kädestä, ole koskaan asnottu, ettein niin saa tehdä :-)

Eivät varmaan edes tajuaisi, jos heille vastaisi "Aijaa, eipäs ole tullutkaan mieleen, että voisi kieltää."

- Kun antoivat tippoja niin lapse sitten rauhoittui sinun sylissäsi. - Kun olivat viikkoja kärsineet tuntien itsekusta ja todenneet tipat toimiviksi niin ja itkua ei mölillää jatkunut, voi kumota koliikkiepäilyn täysin. - jos lapsi ei nukahda hyvin sänkyyn niin oikea aika ja paikka unikoulun aloittamiseen on joku mökkireissu muiden kanssa... :-) Olet just sellainen rasittava :-)

Joo ja kaikki ne puheet jotka kävimme läpi mökkireissulla oli sanasta sanaan lyhentmättöminä se jotka kirjoitin tuohon viestiin nopeasti.

Ootas niin lisään tähän hymiön ettet suutu:

:-)

Kas noin.

helpon lapsen" äiti ja olen saanut oudoimmat lastenhoito/kasvatusvinkit niiltä, joilla on itsellä jo aikuiset lapset...



Parhaat neuvot taas olen saanut niiltä, joille pikkulapsivaihe on omassa perheessä ajankohtainen. Oli lapsia sitten yksi, kaksi tai viisi :).



Noihin outoihin vinkkeihin sisältyy just mm. tuo unikoulun pitäminen kyläpaikassa.



Muita neuvokukkasia on mm., että taaperoikäinen ei tarvitse päivärytmiä.

Itkevien ja koliikkisten lasten vanhemmat saa syyttää itseään. Jos ei kestä tosiaan edes 10 minuutin huutoa ja parkua ja heti ottaa syliin, saa syyttää itseään.



Meillä ei lapsi paru ja nukkuu yöt hyvin ja on ns. helppo lapsi. Yritti sekin vauvana parkua, mutta mepä kestettiin parkua ja niin vain lopetti huutamisen ja nyt nukkuu sänkyyn kun jätän sinne. Aikoinaan kyllä parkui siellä parikin tuntia, mutta minä en ole niitä ylihuolehtivatsia mammoja, jotka heti hyökkää hyssyttämään ja imettämään vauvaa.

on lähes sanasta sanaan minun saamani neuvo. Verbit vaan pitäisi laittaa imperfektiin, sillä neuvojalla oli ollut pieni lapsi viimeksi lähemmäs 30 vuotta sitten :).

#38

Meillä ei lapsi paru ja nukkuu yöt hyvin ja on ns. helppo lapsi. Yritti sekin vauvana parkua, mutta mepä kestettiin parkua ja niin vain lopetti huutamisen ja nyt nukkuu sänkyyn kun jätän sinne. Aikoinaan kyllä parkui siellä parikin tuntia, mutta minä en ole niitä ylihuolehtivatsia mammoja, jotka heti hyökkää hyssyttämään ja imettämään vauvaa.

tähän asti helppo lapsi, ikää kohta vuosi. Odotamme toista kesällä. En ole koskaan neuvonut ketään toista vanhempaa. Miksi minun pitäisi?



Eiköhän se ole aika tuurista kiinni, minkä luonteisia lapsia sattuu saamaan.



Tällainen helposti tyyntyvä, iloinen ja puuhakas taapero on tietenkin aivan ihana lapsi. Ehkä joillekin yhden helpon lapsen vanhemmille tulee tunne, että lapsen helppous on seurausta omista toimista ja saa heidät pitämään itseään mallivanhempina.

riippumatta lasten lukumäärästä.



Itse olin aika hyvin tuudittaunut uskoon että olin maailman lahja lasten nukuttamiselle....kunnes syntyi kakkonen jolle ei tepsi mikään. Herkkäuninen mikä herkkäuninen eikä siihen mikään rutiini auta jos toinen säpsii oravan rapinaa ja esikoinen nukkuu läpi vaikka pommikonelaivueen ylilennon.



Samoin esikoinen ainoana jakoi lelujaan kiltisti ja hövelisti kaikille tutunkumminkainoillekin lainaksi kunnes syntyi kakkonen ja nyt kaikki on HÄNEN ja VAIN HÄNEN! Eli ei tainnut olla huippukasvatuksen tulosta sekään.



Kaikki me tehdään virheitä mutta vaatii henkistä kypsyyttää olla välillä hiljaa eikä aina korostaa sitä omaa ihanaa taitoa vauvan/lapsenkasvattajana koska yksilöitä ne lapsetkin on ja samalla tavalla on aikuisissa alaisissakin ihan eri toimintamalleja niille jotka on hiljaisia ja niille kovaäänisille. Enkä mä silti koe olevani malliesimies :)

Itkevien ja koliikkisten lasten vanhemmat saa syyttää itseään. Jos ei kestä tosiaan edes 10 minuutin huutoa ja parkua ja heti ottaa syliin, saa syyttää itseään. Meillä ei lapsi paru ja nukkuu yöt hyvin ja on ns. helppo lapsi. Yritti sekin vauvana parkua, mutta mepä kestettiin parkua ja niin vain lopetti huutamisen ja nyt nukkuu sänkyyn kun jätän sinne. Aikoinaan kyllä parkui siellä parikin tuntia, mutta minä en ole niitä ylihuolehtivatsia mammoja, jotka heti hyökkää hyssyttämään ja imettämään vauvaa.

Anteesi että puutun näin kesken keskustelun tähän, mutta eivätkö teidän lapset itke ollenkaan? Meillä oli esikoisen kanssa niin että varsinkin alussa itkeskeli varsinkin iltaisin hieman, piti sylissä tai ei, hyvin lyhyitä aikoja tosin. Kakkosella oli koliikki, lapsi saattoi itkeä 4 TUNTIA riippumatta mitä teimme. Se oli kauheaa aikaa, mutta loppui aikanaan. Jos joku tulisi sanomaan että heidän lapsella on kolliikki jo slapsi itsee 10 minuuttia syliää tai sängyssä, niin se olisi aikamoista..

En ehkä tajunnut keskustelua, en lukenut kaikkia viestejä.

=)