Miksi Suomessa ihmiset eivät ole kiinnostuneita toisistaan? Ystävät, sukulaiset, perhe, tuttavat.

Mikä elämässä on ettei vaa jakseta olla toisia varten? Missä on perhe illalliset, iltapäivä kahvit? Koskaan ei näe iso- vanhempia lasten kanssa missään.

Miksi ei ole enää sellaista kulttuuria että esimerkiksi töiden jälkeen syödään yhdessä ateriaa?

Osa suvusta on vastakkaisia. Esimerkiksi suuri osa voi olla kiihkouskossa ja päämäärätietoisia, iso perhe ja muutama muu sinkku. Ei ne kiihkouskovat tule piireistään välttämättä. Ei ole kai yhteistä sitten?

K0o00mus pilaa elämän.

Minä en vain yksinkertaisesti jaksa huolehtia muista, kuin itsestäni ja perheestäni. Perhe- ja työelämä vie kaikki mehut.

Tervetuloa pienelle paikkakunnalle! Täällä muut tietävät sinun asiasi ennen kuin itse tiedät ne. 

Jaksan sellaisia ihmisiä jotka on kiinnostuneita muistakin kuin itsestään. Ne joille se on synonyymi sille että kaikkien pitää olla kiinnostuneita heistä, niin en ala yleisöksi. 

Jos kysyt mitä toiselle kuuluu, kuuntelet ja muistat, niin uskon että sinuunkin joku jaksaa pitää yhteyttä. 

IHMISET ITSE VALITSEVAT YSTÄVÄNSÄ. minun piiriin ei kuulu kateelliset lokit. jos ahistaa tappakaa itsenne EVVK.

Kyllä sosiaalisesti taitavilla mukavilla ihmisillä on ystäväpiirit olemassa tietysti, eli itse valittu perhe.

Sukulaisia ei voi valita joten on vain tuurista kiinni jos sieltä löytyy kiinnostavaa seuraa, yleensä ei löydy niin ei ole ihme jos niiden kanssa ei kiinnosta viettää aikaa. 

Ollaan kaikilla mittareilla ihan moukkia.

Koen sosiaalisten suhteiden ylläpidon raskaaksi. Joskus meillä oli se kuuluisa turvaverkko, mutta totesin nopeasti, että on helpompaa hoitaa perhe kahdestaan miehen kanssa, kuin yrittää pitää sitä verkostoa yllä.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa pienelle paikkakunnalle! Täällä muut tietävät sinun asiasi ennen kuin itse tiedät ne. 

Tietävätkö? Saisinko tulla? Olisi kiva jos kaikki tietäsivät mun jutun... saanko tuoda mukana henkisesti yksinäisyydestä ja kummista elämistä sairaat pari sukulaista ja yhden niiden tyttären (potki mun autoa kun viimeksi nähtiin ja raivoisi että miksi en ole hänen äitinsä... siis sanoin, että en voi olla - eikö riitä että olen isäsi isosisko... toisin mukana vaikka poliisiautolla... tarttis kunnon piirit...) ONKO TEILLÄ KUNNON PIIREJÄ JOTKA MYÖS PYÖRIVÄT? En ole tavannut kait ainakaan 20 vuoteen tätä potkumaijaa paitsi pikaisesti hautajaisissa... T. Vihreän vehreä Nyrkkeilysäkki ja Tissiposki, aSianajotoiminta...

Vierailija kirjoitti:

Koen sosiaalisten suhteiden ylläpidon raskaaksi. Joskus meillä oli se kuuluisa turvaverkko, mutta totesin nopeasti, että on helpompaa hoitaa perhe kahdestaan miehen kanssa, kuin yrittää pitää sitä verkostoa yllä.

puuttuu vain ne riittävät sosiaaliset taidot. muuten saisit itsekin energiaa niistä ihmisistä.

Tuntuu että ihmiset ovat todella itsekeskeisiä ja moni ajattelee todella itsekkäästi, "minäminä"-asenteella. Ystävien ja perheen tukeminen olisi tosi tärkeää, sellainen yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki. Tuntuu että nykyisin ihmiset on niin mukavuudenhaluisia että ei jakseta tehdä kompromisseja tai nähdä asioita toisen näkökulmasta. Näkyy parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa, ainakin omassa lähipiirissä. Tosi surullista, koska itse haaveilen yhteisöstä ja perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen sosiaalisten suhteiden ylläpidon raskaaksi. Joskus meillä oli se kuuluisa turvaverkko, mutta totesin nopeasti, että on helpompaa hoitaa perhe kahdestaan miehen kanssa, kuin yrittää pitää sitä verkostoa yllä.

puuttuu vain ne riittävät sosiaaliset taidot. muuten saisit itsekin energiaa niistä ihmisistä.

Niin? Kaikki ollaan erilaisia ja me emme saa energiaa muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa pienelle paikkakunnalle! Täällä muut tietävät sinun asiasi ennen kuin itse tiedät ne. 

Tietävätkö? Saisinko tulla? Olisi kiva jos kaikki tietäsivät mun jutun... saanko tuoda mukana henkisesti yksinäisyydestä ja kummista elämistä sairaat pari sukulaista ja yhden niiden tyttären (potki mun autoa kun viimeksi nähtiin ja raivoisi että miksi en ole hänen äitinsä... siis sanoin, että en voi olla - eikö riitä että olen isäsi isosisko... toisin mukana vaikka poliisiautolla... tarttis kunnon piirit...) ONKO TEILLÄ KUNNON PIIREJÄ JOTKA MYÖS PYÖRIVÄT? En ole tavannut kait ainakaan 20 vuoteen tätä potkumaijaa paitsi pikaisesti hautajaisissa... T. Vihreän vehreä Nyrkkeilysäkki ja Tissiposki, aSianajotoiminta...

Skitsofrenia vai epävakaa persoonallisuus diagnoosina?

Arvelen, että vaikka aloittaja yleisellä tasolla asiaa lähestyykin, kysymys on viiltävästä omakohtaisesta tuntemuksesta:

Minulla ei ole ketään. En ole ihmisten ympäröimä, minulta ei kysytä mitä kuuluu tai miltä minusta tuntuu.

Ihmissuhteet ovat antamista ja saamista, puolin ja toisin toisen ruokkimista kauniilla ja hyväntahtoisilla ajatuksilla ja sanoilla. On kauhea huomata, että minä en ole muiden mielestä tässä kiinnostava. En ole antanut sellaista, mitä muut haluavat. Niinpä muut eivät minulle anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen sosiaalisten suhteiden ylläpidon raskaaksi. Joskus meillä oli se kuuluisa turvaverkko, mutta totesin nopeasti, että on helpompaa hoitaa perhe kahdestaan miehen kanssa, kuin yrittää pitää sitä verkostoa yllä.

puuttuu vain ne riittävät sosiaaliset taidot. muuten saisit itsekin energiaa niistä ihmisistä.

Paljastit juuri oman kyvyttömyyden ja haluttomuuden ymmärtää muita ihmisiä, että peilaat maailmaa minäminä-linssien kautta. Se on todennäköisestu yksi syy siihen miksi et ole haluttua seuraa.

Mielipide pieneltä paikkakunnalta, yhteisöllisyyttä ja avuliaisuutta kyllä on enemmän kaupunkiin verrattuna, johtunee kiirettömämmästä elämänrytmistä jolloin omaa energiaa vapautuu vielä toisillekin, mutta monilla se menee sit jo uteliaisuuden puolelle, sitä oli taas kaupungissa asuessa vähemmän kun oli sitä hajurakoa. Itse olisin seurallisempikin, mutta se juoruilu ym on kohdallani jotenkin isossa mittakaavassa, viimeiks kun yritin tarjota vieraammillekin henkilöille mukavan illan kotonani, niin yksi alkoi ottaa luvatta kuvia minusta että voi postailla tutuilleen kenen luona on ollut?!?! Joo, no olen mieluummin vaikka yksin sit :D

Kaikki loppu kun älypuhelimet keksittiin.