Miksi Suomessa ihmiset eivät ole kiinnostuneita toisistaan? Ystävät, sukulaiset, perhe, tuttavat.
En yhtään ihmettele että ihmiset soittavat hätäkeskukseen yksinäisyyden takia. Tämä on jo epidemia! On ihan valtavasti pahoinvointia ja kaikki ovat vain hiljaa. Huomaa ettei edes perheen sisällä kukaan välitä toisista.
Teinit rellestävät pitkin yöt jossain parkkipaikkoilla, vanhukset ovat yksinäisiä. Puhumattakaan 30 vuotiaiden kurjuudesta. Mihin rakkaus on kadonnut?
Kommentit (118)
Ihmiset eivät vain ole kivoja. Suurin osa on itsekeskeisiä, ilkeitä kuspäitä. Omat ongelmat ja kiukku kaadetaan herkästi toisten ihmisten niskaan. Ei sellaisia halua lähelleen, mieluummin on vaikka sitten yksin. Ei se niiiin kauheata ole.
Työelämä vie oikeasti kaikki mehut nykyään. Lisäksi olen kyllästynyt siihen, miten monien ihmisten jutut sisältää lähinnä muiden mollaamista. Lasken tästä 1+1, kun nämä samat ihmiset kyläilevät jolloin muulla, he mollaavat siellä meitä! En halua antaa puheenaihetta, joten pysyttelen mieluummin omissa oloissani.
Hyvä pitääkin välimatkaa,kun röyhkeästi udellaan oman perheen yksityisasioista.Takanapäin sitten mustamaalataan ja ollaan vahingoniloisia,jos saadaan vähänkin vihiä jostain vastoinkäymisestä.Rajansa kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa pienelle paikkakunnalle! Täällä muut tietävät sinun asiasi ennen kuin itse tiedät ne.
Tietävätkö? Saisinko tulla? Olisi kiva jos kaikki tietäsivät mun jutun... saanko tuoda mukana henkisesti yksinäisyydestä ja kummista elämistä sairaat pari sukulaista ja yhden niiden tyttären (potki mun autoa kun viimeksi nähtiin ja raivoisi että miksi en ole hänen äitinsä... siis sanoin, että en voi olla - eikö riitä että olen isäsi isosisko... toisin mukana vaikka poliisiautolla... tarttis kunnon piirit...) ONKO TEILLÄ KUNNON PIIREJÄ JOTKA MYÖS PYÖRIVÄT? En ole tavannut kait ainakaan 20 vuoteen tätä potkumaijaa paitsi pikaisesti hautajaisissa... T. Vihreän vehreä Nyrkkeilysäkki ja Tissiposki, aSianajotoiminta...
Skitsofrenia vai epävakaa persoonallisuus diagnoosina?
Millä pätevyydellä annat diagnoosin ja ketä yllä olevan tekstin persoonaa tarkoitat? Tuskin on mt-ongelmista kyse mutta vaikeista ihmissuhteista ja erittäin vaikeista elämäntilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni ei koskaan kysy mitä muille kuuluu. Kun joku puhuu omista asioistaan, kaikki menee häneltä ohi. Jokainen meistä kai on jollain tapaa omaan napaan-tuijottelija, mutta ihmettelen miten mikään toisissa ihmisissä ei kiinnosta. Miten joku voi elää niin täysin tyhjiössä, että siellä on vain oma maailma ja omat jutut.
Kyllä jonkinlainen uteliaisuus pitäisi kuulua ihmisluonteeseen.
Introverteillä on rikas sisäinen maailmansa, jota ei tarvitse tyhjyyden takia täyttää jatkuvilla kontakteilla toisten kanssa. Se, mitä itse jaksan (ja viitsin) olla sosiaalinen livenä, koostuu lähinnä kuvailemiesi kaltaisten sujuvasta kuuntelemisesta. En juuri puhu itsestäni. Puolitutuille lähes lainkaan. Tuntemattomille senkään vertaa. Small talk sujuu tarvittaessa. Triviaalia diipadaapaahan se useimpien ulosanti on. Puhukoot itsestään, se on minulle introna tavallaan palvelus, jos ei ole kyse mistään asiakeskeisestä aiheesta. Suhdedraamaa en jaksa kuunnella, enkä selän takana paskanpuhumista. Silloin johdattelen puheen henkilöön itseensä takaisin.
Ja kyllä todellakin uteliaisuus kuuluu ihmiselämään. Minua vaan ei paljoakaan ihmiset kiinnosta, vaan asiat, tiede, teknologian kehitys jne. Älylliset haasteet ja tietoisuuden kasvattaminen faktapohjalta. Kokonaiskuvien hahmottaminen ja kokonaisuuksien tiedollinen kokoaminen. Ja en tarvitse siihen ulkopuolista ihmistä. Eletäänhän me avoimen tieteellisen tiedon valtatie käsissämme. Internet. Tieteen avoimuus on hieno asia (ei koske sotilaallista osaa, eikä jotain kaupallista, mutta suurinta osaa kyllä). Ja sekin, että maailmanmenoa (uutisia) voi haravoida globaalisti eri medioista ja lähteistä, eikä tarvitse kotimaista mediaa pelkästään kahlata väistellen uuvuksiin asti turhia julkkiksia, viihdettä (myös urheilu kuuluu tähän kategoriaan), eikä päivän seksiuutisia, tai "asiantuntijoiden" poliittisen suuntauksensa värittämiä lausuntoja.
Ei ole sellaista yhtenäisyyttä kuin ennen. Ajatellaan, että tuokin saattaa vaikka ajatella poliittisesti eri tavalla kuin minä. En halua olla missään tekemisissä. Ennen ei tällaista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni ei koskaan kysy mitä muille kuuluu. Kun joku puhuu omista asioistaan, kaikki menee häneltä ohi. Jokainen meistä kai on jollain tapaa omaan napaan-tuijottelija, mutta ihmettelen miten mikään toisissa ihmisissä ei kiinnosta. Miten joku voi elää niin täysin tyhjiössä, että siellä on vain oma maailma ja omat jutut.
Kyllä jonkinlainen uteliaisuus pitäisi kuulua ihmisluonteeseen.
Jos elää itse ihan eri todellisuuden tasolla, niin ei välttämättä kiinnosta kuunnella juttuja sieltä huonommista paikoista, jos ei ole ihan pakko. Samat jutut vuodesta toiseen, päteminen, aggressiivisuus, huoli, negatiivisuus, ilkeys, vihamielisyys, jne. Ei näitä vaan jaksa. Terapiaa tarvitsisivat ja jotain aivopesua eivätkä viemäriä paskalleen
Nyt en puhu mistään juoruringeistä. Itseänikään ei sellaiset kiinnosta. Mutta hiljaa sivusta edes ihmisiä tarkkailen. Koen tämän jo osana turvallisuutta. Lisäksi miten voi tietää itsestään mitään, mikäli ei tiedä muista ihmisistä mitään.
Tutkittua on, että ihmisaivot rappeutuvat, jollei minkäänlaista sosiaalista vuorovaikutusta harrasta.
Olen syntynyt -68, ainoa lapsi ja vanhempani ovat jo kuolleet, suvut pieniä muutenkin. Nuorempana olin huomattavasti sosiaalisempi ja ihan iloinen, kun löysin 29 v sitten miesystävän, jolla sisaruksia ja iso suku. Jonkin aikaa sitä kesti, mutta viimeiseen 15 vuoteen ei juuri ole enää kiinnostanut nuokaan... Viisissäkymmenissä aloin huomata, että omat (ei sukua) ystävät pitävät entistä vähemmän yhteyttä ja totta puhuen kaikki oli ollut itseni varassa, eli olin ollut se yhteydenottaja jo vuosia. Joitain kivoja sukulaisia on vielä, joita joskus näkeekin. Lisäksi vain sellaisia, jotka kyllä huolisivat kylään, mutta suurin piirtein joka toisessa lauseessa ainoastaan kehuvat kaikkea (omia lapsenlapsiaan, matkojaan jne.) sellaista yhteydenpitoa ei kerta kaikkiaan jaksa, ja onneksi ei oo pakko. Ehkä se vähempi on oikeesti parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni ei koskaan kysy mitä muille kuuluu. Kun joku puhuu omista asioistaan, kaikki menee häneltä ohi. Jokainen meistä kai on jollain tapaa omaan napaan-tuijottelija, mutta ihmettelen miten mikään toisissa ihmisissä ei kiinnosta. Miten joku voi elää niin täysin tyhjiössä, että siellä on vain oma maailma ja omat jutut.
Kyllä jonkinlainen uteliaisuus pitäisi kuulua ihmisluonteeseen.
Introverteillä on rikas sisäinen maailmansa, jota ei tarvitse tyhjyyden takia täyttää jatkuvilla kontakteilla toisten kanssa. Se, mitä itse jaksan (ja viitsin) olla sosiaalinen livenä, koostuu lähinnä kuvailemiesi kaltaisten sujuvasta kuuntelemisesta. En juuri puhu itsestäni. Puolitutuille lähes lainkaan. Tuntemattomille senkään vertaa. Small talk sujuu tarvittaessa. Triviaalia diipadaapaahan se useimpien ulosanti on. Puhukoot itsestään, se on minulle introna tavallaan pa
Aivan. Mutta henkilö on ekstrovertti ja omat asiansa tuo kyllä hyvin julki.
soitan poliisit kun jatkuva metelöinti menee yli jo 5 kertaa käyneet todella aiheesta pitääkö kärsiä???
Population yht. n. 330 milj, joista medicare yli 65 vuotiaat 59 milj., military n. 12 milj., non-institutional alle 65 vuotiaat 273 milj.
Näistä 273 miljoonasta hlöstä 159 milj. on työnantajan järjestämä vakuutus, 84 miljoonalla jokin muu, ja vakuuttamattomat 30 milj.
Vierailija kirjoitti:
Population yht. n. 330 milj, joista medicare yli 65 vuotiaat 59 milj., military n. 12 milj., non-institutional alle 65 vuotiaat 273 milj.
Näistä 273 miljoonasta hlöstä 159 milj. on työnantajan järjestämä vakuutus, 84 miljoonalla jokin muu, ja vakuuttamattomat 30 milj.
Nyt tuli väärään keskusteluun. Anteeksi.
Ei vaan jotenkin jaksa, pidän huolen vain omasta perheestä, lapset tarvitsee monesti apua ja menee aika siinä, että kuskaa ja muutoin auttaa. Sitten on työ, ja omat harrastukset. Siellä on ihmisiä, ja välillä kaipaan omaa aikaakin. Työ kuormittaa sosiaalisesti, koska olen koko ajan ihmisten kanssa.
Oma suku pitää minua jotenkin heitä huonompana, esim. olen eronnut kirkosta, yh. Vaikka olenkin koulutettu ja työkin on ok, heidän kanssaan kuitenkin aina tärkeysjärjestys se, että on naimisissa ja herran nuhteessa. Ei vaan nappaa.
Lapsuudenperheessä olen se, jonka mielipide on aina ollut väärä, niin joo, olkoot. Yritin antaa lapsilleni isovanhemmat, mutta eivät olleet kiinnostuneita luomaan suhteita, vaan aina kun nähtiin, alettiin kehua muiden lapsia. En tiedä mikä heillä on vikana, mutta tämä sama oli jo omassa lapsuudessani, niin en jaksa sitä enää omien lasten kohdalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kokevat myös oman rajoittuneisuutensa älykkyytenä, koska pitää saada uskottava selitys omalle käytökselleen. Ajattelevat herkästi, että koska olen älykäs, niin en viihdy vähemmän älykkäiden seurassa. Todella älykäs ihminen tarvitsee muita ihmisiä; kommunikointia, ajatusten ja ideoiden jakamista, huomioita ympäröivästä maailmasta jne.
Nimenomaan tämä. Älykäskin ihminen tyhmenee, jos on aina vain omassa seurassaan.
Ymmärrän, jollei tyhjänpäiväiset puheenaiheet kiinnosta. Mutta ihmisten kanssa voi puhua paljon muustakin.
Erakoinkin ihminen vaihtaa yleensä jollain tapaa ajatuksia muiden kanssa. Muuten ei voi saada palautetta mistään.
Ei tyhmene, koska sen ajatusten jakamisen voi toteuttaa netissä. Ja löytää älyllisesti mielenkiintoista seuraa helpommin kuin hakuammunnalla sosialisoimalla ihmisten kanssa randomisti livenä kohtaamatta koskaan/aniharvoin mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. Toista oli Einsteinin aikaan. Hänkin "kävi tieteellisiä keskusteluja" laajan kirjeenvaihtonsa kautta. Mitä ajattelet, että etänä tietotyötä tekevät? Oat ajatuksineen ja ideoineen jossain umpiossa???? Vai vaihtavat ajatuksiaan sähköitse...
Ja "muusta" on aika hankala keskustella ihmisen kanssa livenä, jos toisella ei ole alkeellisintakaan käsitystä koko aiheesta saatikka edes perustasoisia tietoja siitä, mistä puhutaan. Täysin hedelmätöntä ja tuomittu epäonnistumaan.
Ihmiset nyt vaan on perseestä. En tarvitse mitään muuta kuin mun koirat. <3
Kun en jaksa kuunnella kuinka väärin taas sanoin tai tein. Keskittykööt sellaiseen joka kelpaa.
Johtuu mielestäni siitä että some on täynnä minä minä - minun matkani naamani perseeni perheeni laukkuni autoni - meidän perhe - meidän lapset-postauksia. On vaikea enää livenä jaksaa kuunnella.
Ennen yhden ihmisen palkka riitti hoitamaan perheen ja asuntolainan. Oli enemmän aikaa kyläilyy?
Nyt kaikki maksaa enemmän. Edes kahden ihmisen tulot eivät pääkaupunkiseudulla riitä elämiseen?
Suomessa on pitkään kannustettu kaiken digitalisoimiseen ja etänä hoitamiseen. Ihmiset ovat erakoituneet ja viettävät aikaa omilla ruuduillaan. Nyt vasta aletaan kyseenalaistaa tätä ja puhua livekontaktien tärkeydestä
3 "n,sukulaista on ottanut yhteyttä heidän suku kokouksen tiimoilta. PYYSIVÄT JOPA DNA NÄYTETTÄ. en todella anna. JOTKUT HÖRHÖT JOPA MAKSAVAT DNA TESTEISTÄ. finlap joka kaupustelee syöpä tutkimista ilmaisilla näytteillä myy DNA TIEDOT USA-VENÄJÄ.