Miksi Suomessa ihmiset eivät ole kiinnostuneita toisistaan? Ystävät, sukulaiset, perhe, tuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kokevat myös oman rajoittuneisuutensa älykkyytenä, koska pitää saada uskottava selitys omalle käytökselleen. Ajattelevat herkästi, että koska olen älykäs, niin en viihdy vähemmän älykkäiden seurassa. Todella älykäs ihminen tarvitsee muita ihmisiä; kommunikointia, ajatusten ja ideoiden jakamista, huomioita ympäröivästä maailmasta jne. 

Nimenomaan tämä. Älykäskin ihminen tyhmenee, jos on aina vain omassa seurassaan. 

Ymmärrän, jollei tyhjänpäiväiset puheenaiheet kiinnosta. Mutta ihmisten kanssa voi puhua paljon muustakin. 

Erakoinkin ihminen vaihtaa yleensä jollain tapaa ajatuksia muiden kanssa. Muuten ei voi saada palautetta mistään. 

Ei tyhmene, koska sen ajatusten jakamisen voi toteuttaa netissä. Ja löytää älyllisesti mielenkiintoista seuraa hel

Eikö älykkyyteen kuulu myös se, että osaa keskustella erilaisista aiheista ja osaa älykkään "laskeutua" sen keskustelukumppanin tasolle. 

Fakki-idiootin kanssa on hankala keskustella erilaisista aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kokevat myös oman rajoittuneisuutensa älykkyytenä, koska pitää saada uskottava selitys omalle käytökselleen. Ajattelevat herkästi, että koska olen älykäs, niin en viihdy vähemmän älykkäiden seurassa. Todella älykäs ihminen tarvitsee muita ihmisiä; kommunikointia, ajatusten ja ideoiden jakamista, huomioita ympäröivästä maailmasta jne. 

Nimenomaan tämä. Älykäskin ihminen tyhmenee, jos on aina vain omassa seurassaan. 

Ymmärrän, jollei tyhjänpäiväiset puheenaiheet kiinnosta. Mutta ihmisten kanssa voi puhua paljon muustakin. 

Erakoinkin ihminen vaihtaa yleensä jollain tapaa ajatuksia muiden kanssa. Muuten ei voi saada palautetta mistään. 

Ei tyhmene, koska sen ajatusten jakamisen voi toteuttaa netissä. J

Kuuluu, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa. Siitä saa vain se toinen jotain. Ääneen puhumisen ilonsa vähintään.

 

Olen tekemisissä vain lähisukuni kanssa, vanhempieni ja sisarusteni siis. Kavereita ja tuttavia ei enää ole koska kaikki häipyivät kuin pieru Saharaan kun sairastuin, joku saattaa vielä moikata jos kaupassa nähdään. Erikoista sinänsä koska en puhunut sairaudestani enkä pyytänyt apua, enkä todellakaan postaa someen siitä säälin toivossa, kuten eräät.

pitää katsoa peiliin JA TODELLA MIETTIÄ MITÄ OLET VÄHÄ ÄYILSENÄ MÖLÄYTELYLT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen sosiaalisten suhteiden ylläpidon raskaaksi. Joskus meillä oli se kuuluisa turvaverkko, mutta totesin nopeasti, että on helpompaa hoitaa perhe kahdestaan miehen kanssa, kuin yrittää pitää sitä verkostoa yllä.

puuttuu vain ne riittävät sosiaaliset taidot. muuten saisit itsekin energiaa niistä ihmisistä.

Introvertilla voi olla loistavat sosiaaliset taidot, jopa paljon paremmat kuin ekstrovertillä, mutta hån silti rasittuu sosiaalisissa tilanteissa.

En ole koskaan tavannut kaveruuden arvoista ihmistä, joten olen ennemmin itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Olen tekemisissä vain lähisukuni kanssa, vanhempieni ja sisarusteni siis. Kavereita ja tuttavia ei enää ole koska kaikki häipyivät kuin pieru Saharaan kun sairastuin, joku saattaa vielä moikata jos kaupassa nähdään. Erikoista sinänsä koska en puhunut sairaudestani enkä pyytänyt apua, enkä todellakaan postaa someen siitä säälin toivossa, kuten eräät.

Minulle on käynyt samoin. En ole julkisesti kertonut sairaudestani, vain sukulaisille ja ystäville henkilökohtaisesti. 

Tuo ekstrovertti/introvertti vastakkainasettelu on vähän outoa. Varmasti jokainen meistä saattaa olla ajoittain introvertti ja toisena aikana ekstrovertti. Jos on vain toista, niin ihmisellä on todennäköisesti jokin isompi häiriö.

Kyllä mä olen kiinnostunut itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo ekstrovertti/introvertti vastakkainasettelu on vähän outoa. Varmasti jokainen meistä saattaa olla ajoittain introvertti ja toisena aikana ekstrovertti. Jos on vain toista, niin ihmisellä on todennäköisesti jokin isompi häiriö.

Hyvin monet ovat pysyvästi joko introverttejä tai ekstroverttejä. Kyse on siitä, kuormittuuko vai latautuuko seurassa. Osa ihmisistä on ambiverttejä eli ikään kuin puolivälissä. 

mitä  kiinnostavaa olisi apn kaltaisessa kerro??

Vierailija kirjoitti:

pitää katsoa peiliin JA TODELLA MIETTIÄ MITÄ OLET VÄHÄ ÄYILSENÄ MÖLÄYTELYLT.

Voitko kirjoittaa tuon uudestaan, tällä kertaa suomeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tekemisissä vain lähisukuni kanssa, vanhempieni ja sisarusteni siis. Kavereita ja tuttavia ei enää ole koska kaikki häipyivät kuin pieru Saharaan kun sairastuin, joku saattaa vielä moikata jos kaupassa nähdään. Erikoista sinänsä koska en puhunut sairaudestani enkä pyytänyt apua, enkä todellakaan postaa someen siitä säälin toivossa, kuten eräät.

Minulle on käynyt samoin. En ole julkisesti kertonut sairaudestani, vain sukulaisille ja ystäville henkilökohtaisesti. 

Toisaalta olen itsekin saattanut tehdä jonkinlaista pesäeroa joihinkin ihmisiin, koska kaikenlaisen turhan draaman sietokyky on nollassa.

Onko sitä aitoa kiinnostusta sitten joskus ollut? Vai onko se ollut vain enemmän tapa saada aikansa kulumaan. Saanut verrata muiden tekemistä omaansa, päivitellä sitä miten joku voikin toimia noin tai kertoa loputtomasti siitä mitä on tehnyt ja kuinka on saanut taas laitettua näin hyvää ruokaa. Nykyään samat asiat voi jakaa somessa.

Suomalaisista 90% on tunnevammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä aitoa kiinnostusta sitten joskus ollut? Vai onko se ollut vain enemmän tapa saada aikansa kulumaan. Saanut verrata muiden tekemistä omaansa, päivitellä sitä miten joku voikin toimia noin tai kertoa loputtomasti siitä mitä on tehnyt ja kuinka on saanut taas laitettua näin hyvää ruokaa. Nykyään samat asiat voi jakaa somessa.

Sama tuli minulle mieleen. Olihan ennen yhteisöllisempää tavallaan, mutta pitkälti yhteisöllisyys tarkoitti vastavuoroista palvelusten tekemistä. Naapuria autettiin, jos siltä saatiin itse apua jne. Kyläiltiin joo, mutta mitäpä muutakaan tekemistä silloin olisi ollut ja kuulumiset oli kätevämpi, halvempikin, vaihtaa kasvokkain kuin puhelimessa. Nykyään ei tarvitse välttämättä apua pyytää naapurilta, kun palvelut voi ostaa ja kaverin kuulumiset näkee tosiaan sieltä somesta.

Sosiaalinen paine pitää yhteyttä ihmisiin, joita ei ole itse valinnut elämäänsä (sukulaiset) on aikalailla poistunut. Välimatkatkin ovat pidempiä kuin ennen, jolloin oli yleisempää jäädä asumaan synnyinseudulle, missä saattoi asua paljonkin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä aitoa kiinnostusta sitten joskus ollut? Vai onko se ollut vain enemmän tapa saada aikansa kulumaan. Saanut verrata muiden tekemistä omaansa, päivitellä sitä miten joku voikin toimia noin tai kertoa loputtomasti siitä mitä on tehnyt ja kuinka on saanut taas laitettua näin hyvää ruokaa. Nykyään samat asiat voi jakaa somessa.

Hyvä kysymys. Itseasiassa ennen hyvinvointiyhteiskuntaa anoppia/miniää/naapuria/jne oli pakko sietää, koska ilmankaan ei olisi tullut toimeen. Riippuvuus toisesta ihmisestä on eri asia kuin aito kiinnostus. Puhumattakaan aidosta rakkaudesta. Sitten tuli hyvinvointiyhteiskunta, joka otti kopin monista asioista. Toisista ihmisistä voitiin olla kiinnostuneita ihan aidosti, koska ei ollut painetta ryhtyä korvaamaan yhteiskunnalta saatavaa tukea. Nyt ollaan taas menossa toiseen suuntaan.