Miksi Suomessa ihmiset eivät ole kiinnostuneita toisistaan? Ystävät, sukulaiset, perhe, tuttavat.

veljeni vähäjärkinen kaduilla istuskeleva tyttö tuli selittelemään että setä kyllä sinunkin pitää tua 280 ha metsää suojella ettei minun tarvitse.  luulee raukka perinnöksi saavansa.  ei saa mitään testamentti on metsäteollisuudelle. hällä ei edes perintä osuutta.

Jokainen voi itse oma-aloitteisesti osoittaa huomiota ja välittämistä lähimmäisistään muistaen kuitenkin toisen rajojen kunnioittamisen. 

Itse olen hyvin seurallinen, mutta kun sairastuin, niin huomaan muuttuneeni niin, että en oikein mielellään pidä yhteyttä muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole enää sellaista kulttuuria että esimerkiksi töiden jälkeen syödään yhdessä ateriaa?

Se keksittiin 60-luvulla ja oli käytössä 70-luvulla (family dinner). 80-luvulla tuli mikroaaltouuni, ja perinteestä luovuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole enää sellaista kulttuuria että esimerkiksi töiden jälkeen syödään yhdessä ateriaa?

Se keksittiin 60-luvulla ja oli käytössä 70-luvulla (family dinner). 80-luvulla tuli mikroaaltouuni, ja perinteestä luovuttiin.

Minkä vuosisadan 60-lukuun viittaat? Huomattavasti vanhempi tapa kuin oletat. Mikroaaltouunit alkoivat USA:ssa yleistyä jo 1970-luvulla, jos tämä family dinner -sanavalinta sinne yrittää viitata.

taivaan portillahan pietari myy nämä pihtarit neitsyeenä hämähäkin verkkoa kun on.

Oli niin yksipuolista ystävyyttä, että kivampi olla yksin.

Suku kaukana, serkut min 15v vanhempia kuin minä eli ei mitään yhteistä. Työ, oma perhe ja introverttiys imee mehut niin että vuorokudessa tai viikossa ei ole aikaa palautumiseen muutenkaan.

Suurin osa ihmisistä ikävystyttää minua. Olen introvertti, mutta myös huomattavan älykäs, mitkä ovat suurimpia syitä tähän. En jaksa ihmisten triviaaleja asioita kauaa. Nautin yksinolosta ja saan siitä elinvoimaa. Näin on ollut pikkulapsesta saakka. Muutama tarkasti valikoitu, luotettu ja läheinen perheenjäsen, ystävä ja kollega on. 

Ajatus yhteisöllisyydestä puistattaa. Onneksi kulttuuri on muuttunut erilaisia elämäntapoja paremmin mahdollistavaan ja sallivaan suuntaan.

n43

Tätä en oo koskaan ymmärtänyt miksi kaikki on kaikkia vastaan kokoajan tässä maassa

Vanhemmat sukulaiseni ovat aina pitäneet muihin yhteyttä, palvelleet ja huolehtineet toinen toisistaan. Tästä kuitenkin sai kuulla aina nurinaa, miten raskasta on kun haluaisi keskittyä omaan elämään jne. Ehkä nykyihmiset uskaltavat olla nykyään itsekkäämpiä? Itsekin elän vain itselleni, miehelleni ja lapsilleni, mutta en tosiaan odota muiltakaan mitään kiinnostusta tai apua mihinkään.

Lähden aamulla kuudelta töihin, iltapäivästä lapset haen päiväkodista ja kotona ollaan 16.30.

Klo 19.30 lapset ovat jo nukkumassa, itse menen klo 21.

Sorry siitä, etten viitsi näistä muutamasta tunnista nipistää aikaa jonkun random tyypin paapomiseen.

Perheenäiti 

Jaksan hädin tuskin omat asiani ja ajatukseni. Ihan oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ikävystyttää minua. Olen introvertti, mutta myös huomattavan älykäs, mitkä ovat suurimpia syitä tähän. En jaksa ihmisten triviaaleja asioita kauaa. Nautin yksinolosta ja saan siitä elinvoimaa. Näin on ollut pikkulapsesta saakka. Muutama tarkasti valikoitu, luotettu ja läheinen perheenjäsen, ystävä ja kollega on. 

Ajatus yhteisöllisyydestä puistattaa. Onneksi kulttuuri on muuttunut erilaisia elämäntapoja paremmin mahdollistavaan ja sallivaan suuntaan.

n43

Kuin minun ajatuksiani.

M55 (INTJ)

Kaiken meneminen verkkoon on luonut sellaisen tilanteen, että ihmisiä ei tarvitse tavata arjessa tai edes vapaa-ajalla kasvotusten. On "paljon helpompaa" vain tsättäillä sovelluksessa.

Kun ihmisiä ei tapaa kasvotusten, ei tule tavanneeksi kavereiden kavereita, tuttujen tuttuja. Tästä syystä ihmisten sosiaalinen piiri ei kasva, päin vastoin kutistuu, jos ystävät tai kaverit muuttavat tai muuten katoavat elämästä. Tapaamiskulttuurissa kohtaa jatkuvasti uusia ihmisiä ja saa uusia tuttuja ja ystäviä.

Verkossa olemisesta seuraa sekin, että ihminen altistuu jatkuvasti mainoksille, ja hänet manipuloidaan kuluttajaksi, ostamaan "onnea" ja tuntemaan vajaavaisuutta milloin mistäkin asiasta.

Korjaamiseksi en näe kuin yhden kestävän mahdollisuuden: yhteisöllisyyden keskusjohtoisen lisäämisen. Pitäisi julkisrahoitteisesti järjestää matalan kynnyksen tapahtumia, missä ihmiset voisivat kohdata toisensa. Alkoholittomia, jotta lapsiperheetkin pääsevät mukaan ja juopot pysyvät syrjässä. Kylä- tai kaupunginosatapahtumia. Lähellä kotia, jotta pyörätuolilla tai rollaattorilla pääsee - vailla kaupallisia intressejä.

Koska ihmiset eivät kohtaa naamatusten, mitään aloitteellisuutta tällaisten "luontaiseen" syntymiseen ei ole. Yleensähän tällaiset ideat syntyvät siitä, että samanmieliset ihmiset kohtaavat spontaanisti ja alkavat jauhaa pas-kaa, mutta sitä ei enää juuri tapahdu. Somen ongelma kun on myös kuplautuminen. Tieto ei liiku kuplien välillä.

Siksi lähtölaukaus pitäisi laittaa keskusjohtoisesti liikkeelle. Pitiäsi palkata ihminen etsimään kylästä tai kaupunginosasta puuhahenkilöitä - esim. lähikaupan marketin nurkalta - jne. Kutsut pitäisi lähettää koteihin.

Itselläni ei ole enää montaa läheistä sukulaista elossa, ja esimerkiksi siskoni on sellainen, ettei hän oikeasti tee töiden ulkopuolella oikeastaan mitään muuta kuin makaa sohvalla ja korkeintaan katsoo televisiosta murhasarjoja. Hän ei halua keskustella kenenkään kanssa, vaikka olisi tilaisuus. Hän on ollut samalla työpaikalla kymmeniä vuosia, ja on ilmeisesti vasta viimeaikoina alkanut juttelemaan muutamien uudempien työntekijöiden kanssa. Sitä ennen hän jopa itse kertoi, miten kävi työpaikan juhlissa vain istumassa puhumatta kenellekään. Keskustele sitten tuollaisen kanssa. 

Kerran tuttava oli kutsunut hänet juhliin, joihin tuli myös tuttavan ystäväpariskuntia. Siskoni kertoi juhlan jälkeen, ettei puhunut mitään koko aikana, koska "kaikki muut kuitenkin tunsivat toisensa jo valmiiksi". Myöhemmin selvisi, että kaikki paikalla olleet tuttavapariskunnat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa noissa juhlissa. Niissä olisi ollut tilaisuus tutustua muihin ja kaikki olivat samassa tilanteessa. Siskoni ei edes käsittänyt, että muutkin tapasivat ensimmäistä kertaa. 

Lisäksi siskoni saattaa aina suuttua kesken keskustelun pelkästään siitä, että joutuu keskustelemaan jonkun kanssa. Mistään ei voi koskaan päätellä etukäteen, milloin niin tapahtuu. Hän saattaa laittaa vaikka välit poikki sen takia, kun kyllästyy siihen että joutuu juttelemaan normaalien ihmisten tapaan. Iäkkään äitimme kanssa hän aikoinaan laittoi välit poikki pitkäksi aikaa, koska äidin tarjoama juoma oli ollut väärän lämpöistä. Ei enää kiinnosta odottaa, milloin seuraa seuraava silmien muljahdus ja välien katkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ikävystyttää minua. Olen introvertti, mutta myös huomattavan älykäs, mitkä ovat suurimpia syitä tähän. En jaksa ihmisten triviaaleja asioita kauaa. Nautin yksinolosta ja saan siitä elinvoimaa. Näin on ollut pikkulapsesta saakka. Muutama tarkasti valikoitu, luotettu ja läheinen perheenjäsen, ystävä ja kollega on. 

Ajatus yhteisöllisyydestä puistattaa. Onneksi kulttuuri on muuttunut erilaisia elämäntapoja paremmin mahdollistavaan ja sallivaan suuntaan.

n43

Teit itsestäsi paremman kuin muut ihmiset. Että ihan älykkö. Minäkin olen hyvin älykäs (itse sen sanon), mutta pidän muista ihmisistä. Ihminen on sosiaalinen eläin, ei sitä voi muuksi muuttaa. Ihminen janoaa toisten ihmisten seuraa, mutta nyky-yhteiskunta on tappanut kaiken sosiaalisuuden ihmisten välillä. No miten, kysyt? Mieti tätä, älykkö kun olet.

Vierailija kirjoitti:

taivaan portillahan pietari myy nämä pihtarit neitsyeenä hämähäkin verkkoa kun on.

 

Mistä ihmettä oikein sönkkäät?

Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin huoraus.

Ei mikään ihme, että ihmiset ovat sekaisin, jos eivät erota tällaisia asioita toisistaan.

T: Tuntematon

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ikävystyttää minua. Olen introvertti, mutta myös huomattavan älykäs, mitkä ovat suurimpia syitä tähän. En jaksa ihmisten triviaaleja asioita kauaa. Nautin yksinolosta ja saan siitä elinvoimaa. Näin on ollut pikkulapsesta saakka. Muutama tarkasti valikoitu, luotettu ja läheinen perheenjäsen, ystävä ja kollega on. 

Ajatus yhteisöllisyydestä puistattaa. Onneksi kulttuuri on muuttunut erilaisia elämäntapoja paremmin mahdollistavaan ja sallivaan suuntaan.

n43

Unohdin lisätä että tykkään juoda virtsaani terveys syistä. Olem kuitenkin muita niin paljon älykkäämpi, mielestäni rokotteet olivat turhia.

n43

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole enää montaa läheistä sukulaista elossa, ja esimerkiksi siskoni on sellainen, ettei hän oikeasti tee töiden ulkopuolella oikeastaan mitään muuta kuin makaa sohvalla ja korkeintaan katsoo televisiosta murhasarjoja. Hän ei halua keskustella kenenkään kanssa, vaikka olisi tilaisuus. Hän on ollut samalla työpaikalla kymmeniä vuosia, ja on ilmeisesti vasta viimeaikoina alkanut juttelemaan muutamien uudempien työntekijöiden kanssa. Sitä ennen hän jopa itse kertoi, miten kävi työpaikan juhlissa vain istumassa puhumatta kenellekään. Keskustele sitten tuollaisen kanssa. 

Kerran tuttava oli kutsunut hänet juhliin, joihin tuli myös tuttavan ystäväpariskuntia. Siskoni kertoi juhlan jälkeen, ettei puhunut mitään koko aikana, koska "kaikki muut kuitenkin tunsivat toisensa jo valmiiksi". Myöhemmin selvisi, että kaikki paikalla olleet tuttavapariskunnat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa noissa juhlissa. Niissä olisi ollut tilaisu

Anna siskosi olla. Hän selvästi viihtyy yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole enää sellaista kulttuuria että esimerkiksi töiden jälkeen syödään yhdessä ateriaa?

Se keksittiin 60-luvulla ja oli käytössä 70-luvulla (family dinner). 80-luvulla tuli mikroaaltouuni, ja perinteestä luovuttiin.

Mun lapsuuskodissa on iso vellikello, jostain 1860 vuodelta. Kantava ääni. Kun sitä kilistettiin, kaikki tiesi tulla syömään. Yhtä aikaa.