Mitä se tarkoittaa, että pitää pystyä olemaan onnellinen ilman parisuhdettakin?

eri tavalla onnellinen, mutta onnellinen. Viettänyt mukavaa mielenkiintoista ja hyödyllistä elämää, tehnyt asioita joista olen nauttinut, jne. ihmisarvoni ei ole kiinni siitä, olenko parisuhteessa vai en.



Sen takia minulla on sitten ollut myös pitkä ja onnistunut parisuhde: sillä olen haluamisen arvoinen, tasaveroinen kumppani, en ripustautuva loiskasvi.

Jos ihminen ei pysty olemaan onnellinen (tasapainoinen, sinut itsensä kanssa)ilman parisuhdetta, hän ei ole onnellinen parisuhteessakaan. Koska siinä vaiheessa hän odottaa että parisuhteen toinen osapuoli tekee hänet onnelliseksi. Se taasen on mahdoton tehtävä

..Tokihan se auttaa myös parisuhteessa ollessa.. Mutta kyllä sitä omaa itseään pidetään aikas pelottavana mörkönä..

niitä yksinäisiä. Mä ainakin nyt ylipäänsä yritän olla käsittelemättä arkoja aiheita ystävieni kanssa (=sinkkuus, lapsettomuus, työttömyys ym) jos hän ei itse ota asiaa esille.

Ja jos se tulee esille, niin mieluummin sitä yrittää saada ystävän näkemään ne asian valoisat puolet.

Jos ihminen ei pysty olemaan onnellinen (tasapainoinen, sinut itsensä kanssa)ilman parisuhdetta, hän ei ole onnellinen parisuhteessakaan. Koska siinä vaiheessa hän odottaa että parisuhteen toinen osapuoli tekee hänet onnelliseksi. Se taasen on mahdoton tehtävä

miksi useimmat ihmiset kuitenkin hakeutuvat parisuhteisiin, jos he ovat ihan yhtä onnellisia ja tyytyväisiä ilmankin?

Minä väitän että olen ihan yhtä onnellinen kuin jos olisin parisuhteessa. Tietenkin voisi olla ihanaa olla rakastunut, mutta sehän ei ole sama asia kuin parisuhde.



Kun katselee ihmisiä jotka elävät parisuhteessa aika harvoin näkee ihmisiä jotka ovat onnellisempia parisuhteessaan kuin jos he eläisivät yksin. Suurin osa elää yhdessä koska pelkäävät elää yksin tai eivät osaa elää yksin.

Jos ei oisaa olla itsensä kanssa onnellinen niin miten se on mahdollista toisen ihmisen kanssa?



Itse olin viisi vuotta sinkkuna ja voin sanoa, että suurimmanosan ajasta olin tosi onnellinen. Ja en varmaan edes ollut valmis sitoutumaan, koska niinkin kauan meni ennen kuin asetuin nykyisen mieheni kanssa aloilleni. Ja siitä ei ollut kiinni etteikö yrittäjiä olisi ollut.



Voin sanoa, että ne sinkkuvuodet opettivat minulle sen miten tahdon itseäni kohdeltavan ja miksi minä olen sellainen kun olen.

Jos ei oisaa olla itsensä kanssa onnellinen niin miten se on mahdollista toisen ihmisen kanssa?

Itse olin viisi vuotta sinkkuna ja voin sanoa, että suurimmanosan ajasta olin tosi onnellinen. Ja en varmaan edes ollut valmis sitoutumaan, koska niinkin kauan meni ennen kuin asetuin nykyisen mieheni kanssa aloilleni. Ja siitä ei ollut kiinni etteikö yrittäjiä olisi ollut.

Voin sanoa, että ne sinkkuvuodet opettivat minulle sen miten tahdon itseäni kohdeltavan ja miksi minä olen sellainen kun olen.

sitten aloitit parisuhteen?

etteikö niiden parisuhteiden välissä voisi olla onnellinen, vaan jos ei ole elämänsä aikana parisuhteessa kenenkään kanssa, niin aika harva taitaisi olla siinä tilanteessa onnellinen. Jotkut varmastikin kyllä.

Jos ei oisaa olla itsensä kanssa onnellinen niin miten se on mahdollista toisen ihmisen kanssa?

Itse olin viisi vuotta sinkkuna ja voin sanoa, että suurimmanosan ajasta olin tosi onnellinen. Ja en varmaan edes ollut valmis sitoutumaan, koska niinkin kauan meni ennen kuin asetuin nykyisen mieheni kanssa aloilleni. Ja siitä ei ollut kiinni etteikö yrittäjiä olisi ollut.

Voin sanoa, että ne sinkkuvuodet opettivat minulle sen miten tahdon itseäni kohdeltavan ja miksi minä olen sellainen kun olen.

sitten aloitit parisuhteen?

Osasin olla yhtä onnellinen oma itseni sen toisen ihmisen kanssa. Rakastuin. Mutta voin vahvasti väittää, että osaisin olla yksinkin onnellinen edelleen jos tämä suhde ajatuisi karille. Ja en hakisi mitenkään epätoivoisesti uutta suhdetta ja uutta rakkautta..

että on ihmisiä, jotka eivät ole sen onnellisempia parisuhteessa kuin ilmankaan, mutta luulen kuitenkin, että he ovat vähemmistössä. Miksi kukaan tekisi mitään, joka ei tuota itselle mitään lisäarvoa elämään.

mutta minä olen onnellinen, eikä minulla ole parisuhdetta. Eikä varmasti edes tule :)

Jos ihminen ei pysty olemaan onnellinen (tasapainoinen, sinut itsensä kanssa)ilman parisuhdetta, hän ei ole onnellinen parisuhteessakaan. Koska siinä vaiheessa hän odottaa että parisuhteen toinen osapuoli tekee hänet onnelliseksi. Se taasen on mahdoton tehtävä

miksi useimmat ihmiset kuitenkin hakeutuvat parisuhteisiin, jos he ovat ihan yhtä onnellisia ja tyytyväisiä ilmankin?

Tuohan se lisäarvoa elämään jos joku nukkuu kiinni sinussa ja on läsnä elämässäsi. Mutta ei se onnellisuutta yleensä lisää, se tuottaa iloa.

Tuohan se lisäarvoa elämään jos joku nukkuu kiinni sinussa ja on läsnä elämässäsi. Mutta ei se onnellisuutta yleensä lisää, se tuottaa iloa.

ne ovat sinusta eri asioita? Olisit onnellinen, vaikka mikään asia elämässä ei tuottaisi sinulle iloa?

tuttua. Ajattelin että voi kauheaa pian on löydettävä joku ja minä olen näin rikki, taidan ottaa ensimmäisen luuserin.



Onneksi järki voitti ja olen tutustunut moniin moniin keski-ikäisiin 35-60v yksineläviin naisiin joilla on takana normaali, välillä onnellinen ja välillä onneton parisuhde ja kaikki joilla ei enää ole tarvetta tehdä lisää lapsi sanovat olevansa tyytyväisiä elämäänsä ilman parisuhdetta. Varmasti yhtä onnellisia kuin olisivat 20v kestäneessä parisuhteessa.

Itsestä se onnellisuus on lähdettävä. Ei kai voi olettaa, että muitten tehtävä on tehdä elämä auvoiseksi.

Tuohan se lisäarvoa elämään jos joku nukkuu kiinni sinussa ja on läsnä elämässäsi. Mutta ei se onnellisuutta yleensä lisää, se tuottaa iloa.

ne ovat sinusta eri asioita? Olisit onnellinen, vaikka mikään asia elämässä ei tuottaisi sinulle iloa?

Koska olen onnellinen, moni asia tuottaa minulle iloa. Onnellisuus on asenne.

että ei PELKKÄ parisuhde ole se onnellistava tekijä ja ettei onnellisuus ole vain sen parisuhteen varassa. Eli EI sinkku=onneton ja parisuhteessa oleva=onnellinen.

Yksin eläessään voi toteuttaa suurta kirjoa onnellistuttavia asioita, kun parisuhteessa aika ja voimat menevät paljolti sen parisuhteen hoitamiseen ja muut onnen tuojat jäävät vähemmälle. Parisuhde ei omassa eikä muiden elämässä näytä takaavan onnellisuutta. Aina on jotakin valittamista, ja isojakin kriisejä ajoittain. Kriisin tullessa parisuhteellinen onkin sitten jo todella naama valkoisena, kun muita tukijalkoja on vähemmän kuin yksin elävällä.



Jos omaa elämääni tarkastelen niin kyllä, olen ollut kaikkein onnellisin uusien parisuhteiden ensimmäisten vuosien aikana. Heti kakkoseksi menevät kuitenkin ne vuodet, kun olen elänyt yksin, mutta jo toipuneena erosta. Ne vuodet ovat olleet paljon parempia kuin normaali parisuhdearki, jota nyt elän. Ja tätä arkeahan meillä useimmilla riittää kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia, ellei vaihdeta puolisoa kuin paitaa.



Yksin elämiseen verrattuna pitkällä parisuhteella ei ole mitään muita etuja kuin lasten tuoma jatkuvuus. Eikä sitäkään aina. Mutta ymmärrän kyllä, että jos koko elämä täyttyy miehestä ja lapsista niin on vaikea kuvitella, mistä se täyttyisi jos eläisi yksin. Mutta kyllä se voi täyttyä vieläkin kivammista ja ennen kaikkea helpommista asioista.

Jos ihminen ei pysty olemaan onnellinen (tasapainoinen, sinut itsensä kanssa)ilman parisuhdetta, hän ei ole onnellinen parisuhteessakaan. Koska siinä vaiheessa hän odottaa että parisuhteen toinen osapuoli tekee hänet onnelliseksi. Se taasen on mahdoton tehtävä

Hyvin kirjoitettu!!