Lue keskustelun säännöt.
Elätkö nyt sitä elämää, josta lapsena/nuorena haaveilit?
04.06.2024 |
Edes joiltain osin? Itse huomasin kyllä osittain eläväni. Siltä osin en, että maailma on tietenkin paljon kurjempi kuin millaiseksi odotin sen tulevan.
Kommentit (65)
Pääosin elämäni on sellaista. Ainoastaan puolisoa ei ole hetkiin ollut kuvioissa. Mutta mun elämä on mennyt hyvin kokonaisuutena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes osannut haaveilla näin hyvästä elämästä.
En. Lapsena ja nuorena ajattelin etten ole enää elossa tässä iässä vaan kuolleena jo 10 vuotta.
Kyllä! Reilu 30v, naimisissa, työelämässä ja lapset teini-ikäisiä. Haluttiin lapset nuorena ja hetkeäkään en ole katunut.
Mitenkä sen nyt sitten ottaa. Kuvittelin nuorena sellaisen perusperheidyllin, isä, äiti pari lasta ja Toyotat tallissa ( tai mikseipä volvokin)
Toisaalta kuitenkin lapsena aina barbieleikissä nukkeni oli itsenäinen nainen, lapsen kanssa yksin pärjäävä. Ja tällaisen elämän olen elellyt. Lapseni on nyt aikuinen ja hän on mitä parhain tyyppi. Olen köyhempi mitä kuvittelin, mutta sitten taas monelta osin hyvin rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempaa. Kun vanhempiani lapsena katselin, riitelivät jatkuvasti ja sitten erosivat. Elämä yksinhuoltajaäidin kanssa oli melko köyhää.
Niinpä odotukset parusuhteesta eivät olleet kovin korkealla. En olisi koskaan uskonut, että voisin vielä neljännesvuosisadan jälkeen olla näin onnellinen avioliitossani, kun edellinen avoliittonikin oli aika väljähtynyt jo muutaman vuoden jälkeen.
Enkä lapsena tai teininä olisi koskaan uskonut, että olen asunut ulkomailla ja matkustellut. Puhumattakaan, että minulla olisi näin mukava työpaikka, hyvä palkka ja paljon kertynyttä omaisuutta.
Olisin ollut tyytyväinen paljon vähempäänkin.
Elän, toiveammatissani mieleisellä paikkakunnalla ja juuri sellaisessa talossa kuin halusin. Myös puoliso on kuvioissa mukana, vaikka oletin eläväni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sillä tavalla että pelkäsin jo jostain 12 vuotiaasta asti sairastuvani skitsofreniaan ja niinpä sitten parikymppisenä sairastuin.
Osittain kyllä. Ammatti piti paikkansa ja lapsiakin tuli ajatellussa aikataulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päivääkään vaihtaisi pois, vaikk uudesti syntyä vois. Eli tyytyväinen olen.
Täysin päinvastaista mitä kuvittelin. Yksi esimerkki: nuorena ajattelin, että minulla on vähintään 5 lasta, olin niin lapsirakas. Eipä ole ollut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Jo monta vuotta sitten jouduin naimisiin.
Elän sellaista elämää mistä unelmoin, mutta pinnan alla se ei ole sellaista kuin kuvittelin.
Omaisuutta on, erikoinen ja hieno työ (hyvä palkka) - mutta stressi on kamala ja sitä ei paranna äidin sairastelu ja miehen kamppailu addiktionsa kanssa.
Joskus mietin, että yksinkertainen voisi olla mukavampaa. Vähemmän palkkaa ja helpompi työ. Ehkä jopa elämä yksin. Mutta en luovuta vielä. Juuri päätin, että annan tälle 5 vuotta muuttua mukavammaksi ja jos sitä ei tapahdu niin teen jotain mullistavaa. Nykyinen elämä toki mahdollistaa senkin, että muutoksiin on varaa. Olen onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Jo monta vuotta sitten jouduin naimisiin.
Reppana. Et siis uskalla itse päättää elämästäsi?
Joiltain osin kyllä. Haaveiltiin nuorena miehen kanssa viidestä lapsesta ja ne saatiin. Siitä olen onnellinen. Haaveilin myös omakotitalosta, mutta asutaan aso-asunnossa, koska mies juopotteli ja pelasi kaikki rahat, eikä mun tuloilla yksin olisi taloa ostettu. Olen ollut kaikessa liian sinisilmäinen ja uskonut ihmisiin ja tullut petetyksi, mikä on johtanut siihen, että en enää voi luottaa muihin kuin omiin lapsiini, ja tällainen vie pohjaa monilta asioilta. En myöskään ole niin terve kuin olisin toivonut.
En ehkä. Kuvittelin että matkustelisin pitkiä aikoja tai asuisin ulkomailla, juhlisin upeiden ihmisten kanssa. Olisin kaunis ja mielenkiintoinen. Olisin kirjailija ja kirjani olisivat mahtavia ja kehuttuja. Kirjoittaisin myös lauluja ja ihmiset maksaisivat paljon että kuulisivat minun laulavan niitä itse joskus. Lisäksi minulla olisi paljon lapsia ja olisin rento, jännä ja upea äiti.
Minusta tuli tavallinen sote-alan työntekijä, yhden lapsen ihan tavallinen äiti. Pyöräilen töihin tuulipuvuissa jne. Ulkonäkö menettelee, perhe-elämä on kohtuullisen onnellista. Minulla on hyviä ystäviä. Olen selvinnyt isosta leikkauksesta. Olen onnellinen.
En elä. Elin kyllä, mutta sitten sairastuin vakavasti vähän päälle nelikymppisenä ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut jo vuosia.
No kyllä nyt edes joltain osin. Esim. nuorempana olin superlaiha ja haaveilin tukevammasta keskivartalosta. Nyt on vähän liikaakin
Ei mulla ollu lapsena haaveita mitenkä pitäisi elää.
Teen asioita josta tykkään tällä hetkellä, mutta olen köyhä.
Parempaa. En osannut edes haaveilla tällaisesta.