Lue keskustelun säännöt.
Elätkö nyt sitä elämää, josta lapsena/nuorena haaveilit?
04.06.2024 |
Edes joiltain osin? Itse huomasin kyllä osittain eläväni. Siltä osin en, että maailma on tietenkin paljon kurjempi kuin millaiseksi odotin sen tulevan.
Kommentit (65)
Haaveilin, että olisin taiteilija ja maalaisin kaikki päivät ja tekisin jotain siivoushommia jos ei taiteilut kannata. Periaatteessa kyllä elän sitä elämää, tosin harvemmin maalailen, mutta boheemisti oleilen silti ja siivoilen. Pääosin tuloni on työkyvyttömyyseläke ja jotain pientä tiliä teen silloin tällöin sijoituksilla siivoustyön lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melkein sama. Skitsofreniaan sairastuminen oli havaittavissa jo 12-vuotiaana. Huomasin olevani erilainen ja lähisukulainen sairasti niin pelkäsin samaa. Sain onneksi ihanat lapset ja sitten tuli ensipsykoosi n.25 vuotiaana ja skitsofrenia dg n.40 vuotiaana. En ikinä uskonut saavani omaa perhettä. Töistäkään en osannut haaveilla koskaan. Olen tk-eläkkeellä.
En. Kuvittelin, että minulla olisi vähintään kaksi lasta, pari kissaa ja koti hyvällä asuinalueella. Lapset kävisivät hyvää koulua, opiskelisivat ja pääsisivät töihin kuten minäkin.
Lapset jäivät yhteen, koska huomasin, ettei äitiys olekaan minua varten. Lemmikkejä ei ole, koska en jaksa huolehtia niistä. Työurakaan ei sujunut kuten toivoin. Stressasin koko ajan, mitä puoliso ei ymmärtänyt tyyliin mitä se höpönassu niistä töistänsä stressaa. Asuinalue valikoitui randomisti vähemmän tasokkaaksi, kun se valittiin kompromissilla puolison kanssa. Ja lapsi on nyt työtön aikuinen.
Omia valintoja pitkälti tietysti. Olisi ehkä kannattanut erota ja ottaa lapsi mukaan, kun hän oli pieni. Olisin tehnyt elämästä enemmän omanlaiseni. Tämä vinkkinä kaikille, jotka pohtivat asiaa tietyssä elämänvaiheessa.
En. Olisin kuollu ja kuopattu, mulla oli tietty päivämäärä suunniteltuna ja köysi jemmattuna tarkoitusta varten. No se suunniteltu päivä meni jo reilut 10 vuotta sitten, eikä just sillon tuntunu siltä. Katselemme asiaa uudelleen 15 vuoden päästä.
en. haaveilin siitä että asun omakotitalossa kämppiksenä parhaan kaverini kanssa(hänkin haaveili että asuu minun kanssani).
välit meillä meni poikki vuosia sitten, ei pystytty korjaamaan, enkä edes tiedä olisinko viihtynyt kimppakämpässä.
lapsia halusin mutta en voi saada omia, adoptointi liian kallis ja pitkä projekti.
ainut asia joka kävi lapsuushaaveista toteen oli akvaarion hankinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan, olen yksinäinen katkera akka.
En haaveillut lapsena mistään, halusin vain pois kodista, jossa joutui aina pelkäämään henkensä edestä. Sen jälkeen aikuisuus on mennyt traumoja käsitellessä. Nyt haaveilen rauhallisesta elämästä maaseudulla, saa nähdä, toteutuuko koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina mennyt tilanteen mukaan kuin haaveillut mistään erityisesti. Nyt kuitenkin muistin, että kesäkaudet elän paikassa, josta lapsena haaveilin eli maalaistalossa. Lehmiä ei ole niin kuin silloin toivoin, mutta pari kissaa pitää kyllä hyvin seuraa minulle.
Parempaa. Olen saanut kaiken mitä halusin ja enemmänkin kuin uskalsin koskaan toivoa, lukuunottamatta yhtä asiaa. Sekin voi vielä korjaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä lapsena tai nuorena haaveillut, minkälaisen elämän haluaisin. Olin ja elin hetkeä, tulevaisuutta sen kummemmin suunnittelematta.
Vierailija kirjoitti:
Toyotat tallissa 🤮
Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah! Kaukana siitä. Itsestäni riippumattomista syistä en yksinkertaisesti voi elää sellaista elämää kuin haluaisin.
Kun olin lapsi, niin halusin kunnollisen miehen, joka ei lyö minua ja lapsia, joille voisin olla ihan erilainen äiti kuin mitä oma äitini oli minulle. Sain mitä halusin. Mulla on tavallinen perhe, jossa on tavallisia ongelmia, mutta ei väkivaltaa ja turvattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miltään osin vaikka en edes haaveillut mistään erikoisesta tai ihmeellisestä.
t: pätkätyötön, lapseton, yksinäinen, ikisinkku
Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia haaveita. Elän päivän kerrallaan ja teen asioita joista pidän.
Surullista kyllä, en juurikaan. Elämäni on oikeastaan täysin toisenlaista kuin toivoin. En silti ole menettänyt toivoa ja teen kaikkeni, että saisin elämästä omannäköiseni.
Ihmissuhteet eivät ole olleet sitä, mitä toivoin. En saanut sitä uraa, mitä toivoin, en päässyt edes opiskelemaan unelma-ammattiani. Perhe-elämä meni pieleen siinä vaiheessa, kun puoliso alkoholisoitui. Siinä romuttui perheidyllin lisäksi talouskin.
Onpa teillä kaikilla olleet tylsät kuvitelmat. Että ihanaa kun ois talo ja työ.
Itse haaveilin seikkailuista, maailman muuttamisesta ja aika eksentrisistä jutuista. Maailmaa en ehkä ole muuttanut, mutta seikkaillut kyllä ja tehnyt vaikka mitä.
En osannut haaveilla lapsena oikein mistään, koska millekään mun haluamisille ei ollut dysfunktionaalisessa perheessä tilaa. Muistan kyllä ajatelleeni, että minusta tulisi äiti ja haluaisin kirjoittaa. Siinä kaikki. Äiti minusta tulikin, mutta kirjailija en ole. Toimittajan töitä kyllä kokeilin vähän aikaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä kaikilla olleet tylsät kuvitelmat. Että ihanaa kun ois talo ja työ.
Itse haaveilin seikkailuista, maailman muuttamisesta ja aika eksentrisistä jutuista. Maailmaa en ehkä ole muuttanut, mutta seikkaillut kyllä ja tehnyt vaikka mitä.
Ok
En edes osannut haaveilla tällaisesta elämästä. Minulla on kaikki paremmin kuin hyvin.