Miten saat n. 7-vuotiaan tottelemaan ohjeitasi ja käskyjäsi?

se lastaan vihaa.

Omani ei tee, mitä käsken. Ei vain hievahdakaan siihen suuntaan, esim. järjestä leluja, pue yöpukua jne. Lopulta huudan ja lapsi parkuu, mutta taetta ei ole, että tekisi sittenkään. Joudun olemaan tosi tiukka ja ankara ja inhoan ilmapiiriämme. Olen ammattikasvattaja eikä töissä ole vastaavia ongelmia. Miksi oma lapsi ei tottele?

asioista valtataistelun, ja alat huutamaan?

Lapsiin tehoaa paljon paremmin se, että toteaa asioiden vain olevan faktoja. Mitään muuta ei tapahdu, ennen kuin yöpuku on puettu tai lelut kerätty. Ei tule iltapalaa, ei lueta iltasatua tms. Ja sitten ei ragoi lapseen mitenkään ennen kuin homma alkaa sujua, korkeintaan kehottaa tekemään.

Voi myös kertoa, että jos ei ne lelut ala korjaantua, ne kerätään jätesäkkiin ja viedään varastoon, eikä sitäkään tarvitse huutaa tai esittää uhkauksena, vaan ihan faktana.

Kai teillä on sellaisia yhteisiä iltarutiineja, joita lapsi odottaa? Yhteinen jutteluhetki, lukeminen tms.? Koska jos lapselle ei ole tarjolla mitään palkitsevaa kotielämässä, ei nuo minun ohjeet tietenkään toimi.

Ongelmaa ei olisi, jos se olisi noin helposti ratkaistu. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana.

Olet siis myöhässä kasvatuksessa.

Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua.



Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

Meillä on aika laittaa yöpuku päälle ja jos mitään ei tapahdu, ryhtyy äiti avustamaan eli ottaa ohjat käsiinsä. 15 min ennen H-hetkeä ensimmäinen varoitus (pian on aika ryhtyä iltatoimiin) ja siitä 10 min kuluttua toinen (muutaman minuutin päästä on aika laittaa yöpuku) ja sitten sanotaa, että nyt se aika olisi. Jos mitään ei tapahdu, äiti ottaa lasta kädestä ja sanoo, että mars kohti sänkyä ja sitten mennään yhdessä se asu hakemaan ja siitä alkavat iltatoimet. Lapsi tietää, että jos hän ei toimi niin sitten toimitaan yhdessä. Ei siihen käskyjä tarvita.



Ammattikasvattajana toki tiedät, että 7v iässä on usein taantumavaihe eli se kaikkivoipa 6v muuttuu taas pieneksi.

on ollut tämän yhden lapsen kanssa jo 7 vuotta. Hänellä oli selkeä 6 vuoden taantuma, josta palattiin tähän hänen normaalitilaansa. Komennot ovat selkeitä, en tee kompromisseja ja huudankin vasta, kun normaaleja kehotuksia on ollut lukuisia ja niskoittelua pitkän aikaa. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana. Olet siis myöhässä kasvatuksessa. Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua. Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

ainakin 7-vuotiaalla on selvästi joku taantumakausi. Tuntuu, että oman toiminnan ohjaus on ihan olematonta ja muutenkin vähän tikkuista koko oleminen. Ite oon tulkinnut sen niin, että tää just sitä vaihetta, kun toisaalta monissa asioissa oletaan, että hän olis jo iso mutta sitten toisaalta pieni poikahan tuo vielä on :)

on ollut tämän yhden lapsen kanssa jo 7 vuotta. Hänellä oli selkeä 6 vuoden taantuma, josta palattiin tähän hänen normaalitilaansa. Komennot ovat selkeitä, en tee kompromisseja ja huudankin vasta, kun normaaleja kehotuksia on ollut lukuisia ja niskoittelua pitkän aikaa. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana. Olet siis myöhässä kasvatuksessa. Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua. Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

eli missä ihmeessä opetetaan, että huutamalla saa tahtonsa läpi?

muutenkin tuo 7v on se helppo.



9v ei taas tottele millään, kaikki pelit, musiikit, tv, karkit, lelut voi ottaa pois, narina vaan jatkuu. Tekosyissä riittää.

Jos tuo on uusi ongelma, niin perheessänne saattaa olla 'pikkumurkku'.

Monella lapsella on tuommoinen uhmaamiskausi 6-7-vuotiaana. Meilläkin on ollut :)



Itse muistaakseni helpotti kun annoin lapsille lisää vapautta ja vastuuta :)

on ollut tämän yhden lapsen kanssa jo 7 vuotta. Hänellä oli selkeä 6 vuoden taantuma, josta palattiin tähän hänen normaalitilaansa. Komennot ovat selkeitä, en tee kompromisseja ja huudankin vasta, kun normaaleja kehotuksia on ollut lukuisia ja niskoittelua pitkän aikaa. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana. Olet siis myöhässä kasvatuksessa. Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua. Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

aina se häviön paikka. Et sä kyllä silloin mitään loppuun saakka toteuta, jos olet "kokeillut" kaikki mun neuvoni, ja silti huudat. Kun se homma ei vaan toimi niin, että lopulta huudetaan.

Mä olin aiemmin aika kova huutamaan, eikä munkaan lapset ikinä uskoneet ennen kuin siinä huutovaiheessa. Sitten lopetin tietoisesti sen huutamisen. Totta kai se otti aikansa, ennen kuin hommat alkoivat täysin toimia, mutta silti en huutanut. Pidin aina huolen siitä, että lapset ovat oikeasti muhun kontaktissa silloin kun heille jotain puhuin, eli katsoivat silmiin ja varmistin että ymmärsivät mitä on sanottu. Ja totta kai pidin huolen siitä, että hommat eivät venyneet äärimmäisyyksiin, ei meillä yötä myöten kukuttu, jos ei lapsi alkanut toimia, vaan sitten esim. puin hänelle sen yöpuvun, korjasin lelut jätesäkkiin, ja kannoin muksun sänkyyn. Sinä iltana ei sitten luettu satuja eikä muutakaan. Ja edelleenkään, en ollut vihainen tai äkäinen lapselle, vaan totesin, että kun hän toimi näin, siitä seurasi asiat x, y ja z, ja jos lapsi haluaa seuraavana päivänä että tapahtuu kivat asiat f, g ja r, hänen täytyy toimia reippaammin. Ei siinä kovin montaa kertaa tarvinnut lapsia kanniskella.

T: kolmen pojan äiti.

on ollut tämän yhden lapsen kanssa jo 7 vuotta. Hänellä oli selkeä 6 vuoden taantuma, josta palattiin tähän hänen normaalitilaansa. Komennot ovat selkeitä, en tee kompromisseja ja huudankin vasta, kun normaaleja kehotuksia on ollut lukuisia ja niskoittelua pitkän aikaa. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana. Olet siis myöhässä kasvatuksessa. Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua. Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

aina se häviön paikka. Et sä kyllä silloin mitään loppuun saakka toteuta, jos olet "kokeillut" kaikki mun neuvoni, ja silti huudat. Kun se homma ei vaan toimi niin, että lopulta huudetaan.

Mä olin aiemmin aika kova huutamaan, eikä munkaan lapset ikinä uskoneet ennen kuin siinä huutovaiheessa. Sitten lopetin tietoisesti sen huutamisen. Totta kai se otti aikansa, ennen kuin hommat alkoivat täysin toimia, mutta silti en huutanut. Pidin aina huolen siitä, että lapset ovat oikeasti muhun kontaktissa silloin kun heille jotain puhuin, eli katsoivat silmiin ja varmistin että ymmärsivät mitä on sanottu. Ja totta kai pidin huolen siitä, että hommat eivät venyneet äärimmäisyyksiin, ei meillä yötä myöten kukuttu, jos ei lapsi alkanut toimia, vaan sitten esim. puin hänelle sen yöpuvun, korjasin lelut jätesäkkiin, ja kannoin muksun sänkyyn. Sinä iltana ei sitten luettu satuja eikä muutakaan. Ja edelleenkään, en ollut vihainen tai äkäinen lapselle, vaan totesin, että kun hän toimi näin, siitä seurasi asiat x, y ja z, ja jos lapsi haluaa seuraavana päivänä että tapahtuu kivat asiat f, g ja r, hänen täytyy toimia reippaammin. Ei siinä kovin montaa kertaa tarvinnut lapsia kanniskella.

T: kolmen pojan äiti.

on ollut tämän yhden lapsen kanssa jo 7 vuotta. Hänellä oli selkeä 6 vuoden taantuma, josta palattiin tähän hänen normaalitilaansa. Komennot ovat selkeitä, en tee kompromisseja ja huudankin vasta, kun normaaleja kehotuksia on ollut lukuisia ja niskoittelua pitkän aikaa. -ap

...olis kannattanut ratkaista jo viimeistään 3 vuotiaana. Olet siis myöhässä kasvatuksessa. Selkeät komennot ja kompromissit pois, huutaa jos huutaa, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa taittua. Voihan olla että lapsella on joku ymmärtämisen häiriö, käytä lasten psykologilla.

hyvin voimakastahtoinen lapsukainen.

Semmoiset usein menestyvät elämässään hienosti jos vaan saavat pidettyä itsetuntonsa.

Vanhemmille vaan ovat raskaita kasvatettavia.

voi antaa rahapalkan. Tosin oman huoneen lattian tyhjentäminen leluista iltaisin on itsestään selvää, lapsi tekee sen pyytämättä. Monista asioista saa kyllä sanoa sen sata kertaa, ennen kuin jotain tapahtuu.



Joskus on tarvinnut jostain karjahtaa ja muutaman kerran on jäähytetty omaan huoneeseen. Aika vähällä siis päästy tämän esikoisen kanssa. Toista se oli vielä pari vuotta sitten, kun lapsi veti järkyttäviä kiukkukohtauksia ja saattoi huutaa 2h putkeen.

Se on spontaani reaktio ja toisaalta ainoa tapa, jolla saan lapseen kontaktin. Hän ei noteeraa minua auktoriteetiksi muuten. Hän on tavattoman sitkeä ja itsepäinen omalla löysällä tavallaan. Teemme paljon yhdessä asioita ja annan hänelle aikaani. Olemme kokeilleet kaikki edeltävien viestien keinot (ja noudattaneet niitä), mutta mikään ei muutu. Olen ymmälläni. Lapsi tekee niin kuin hänestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. -ap

se mikä on sanottu tapahtuvan jos ei esim. siivoa tapahtuu. Ja se on jotain lapselta mukavan poistamista. SIinä ei enää ole neuvottelun varaa. Lapset hoksaavat tosi äkkiä, jos vanhempi esim. sanoo lapsen karkkipäivän poistuvan, mutta ei toteuta uhkausta, tai peruu sen.



Myöskin ruokkimalla itsetuntoa, antamalla kehuja silloin, kun sujuu hyvin.

Tai siis siitä helppoudesta. Lastani en pois antaisi.

se mikä on sanottu tapahtuvan jos ei esim. siivoa tapahtuu. Ja se on jotain lapselta mukavan poistamista. SIinä ei enää ole neuvottelun varaa. Lapset hoksaavat tosi äkkiä, jos vanhempi esim. sanoo lapsen karkkipäivän poistuvan, mutta ei toteuta uhkausta, tai peruu sen. Myöskin ruokkimalla itsetuntoa, antamalla kehuja silloin, kun sujuu hyvin.

ap

johdonmukaisesti toimiminen yleensä tepsii vaikeissakin tapauksissa:)



ehkä et vain hermostuneena huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttasi.

Kas taas tulee se todettua että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.



Ammattikasvattaja osaa sanoa muille miten pitää toimia mutta omaansa ei saa otetta ja menettää pinnansa joka ilta ja jopa päivä ja huutaa. Ja sitten lapsi itkee.



meistä on tehty lastens. ilmoituksia tuon saman syyn takia. Kun kaunis puhe eikä tiukka komento auta, palaa käämit ja alan huutamaan.



No, olen taas saanut normaaliuden ja oma huutamiseni on vähentynyt aivan valtavasti.



Meillä pelaa ne vanhanaikaiset: tenava lähelle, katsokontakti, tiukka kovaääninen käsky: NYT teet näin ja näin, TAI - huomenna ei ole peliä, en lue iltasatua, olet huonearestissa, olet penkkiaresissa (jäähypenkki)

tai vastaavaa

ja myös toteutan uhkaukseni.



Eräs aamu: ekaluokkalainen ei suostunut syömään aamupalaa eikä vaihtamaan vaatteita, menemään kouluun. Ilmoitin, että klo xx hän menee kouluun, vien autolla ja yöpaita päällä jos ei ole pukenut ja jos jää aamupala väliin, se on hänen nälkänsä.



Lapset tietää jossain siellä syvällä tajunnan perukoilla, että tämä äiti myös ihan oikeasti toteuttaa älyttömät uhkauksensa.

Olen laittanut tenavan seisomaan pihalle sukkajalassa, kun temppuili pukemisessa kengissä, enkä saanut niitä jalkaan edes auttaen vaan kiukutteli vaan.



Lapsihan voi mennä nukkumaan ilman yöpaitaa, päivävaatteissa. Ja ilman iltapseuja. Jne.



Eli kun siellä vastassa on itsepäinen hja vahvatahtoinen lapsi, on itsein oltava samanlainen.

Lasta ei tunnu harmittavan mikään. Mikään rangaistus tai minkään menettäminen ei estä häntä olemasta tottelematon heti seuraavalla kerralla. -ap