Minkälaisissa väleissä olette serkkujenne kanssa?

Mulla on serkkuja yli 50 enkä ole kenenkään kanssa läheinen. Muutama on Facebook-kaveri mutta ei sielläkään keskustella tms

On aika paljon serkkuja ja osa sellaisia keistä en oikein pidä ja osa mukavia. Jään pois sukutapaamisista joskus kun ei kiinnosta nähdä veemäisiä sukulaisia.

Mulla on noin 50 serkkua, enkä ole monia edes koskaan nähnyt. Parin kanssa olen Facebook-kaveri. Ei tavata koskaan.

Mitä serkumpi.

Mulla on 14 serkkua ja kahden kanssa viestittelen muutaman kerran vuodessa. Näemme juhlissa tai hautajaisissa, harvemmin niitäkään enää on. Käytännössä en tunne serkkujani. 

Isän puolelta suht saman ikäiset, joiden kanssa vietettiin paljon yhdessä aikaa lapsena, ovat edelleen läheisiä. Äidin puolelta serkut ovat niin paljon nuorempia, ettei ole mitään yhteistä. 

Ei minkäänlaiset. 

Moikataan kun tavataan mummolassa tai kadulla ja jutellaan hetki sellaisia "mitäs kuuluu" -fraaseja. Ollaan sen verran kaikki keskenämme erilaisia, ettei mitään erityistä yhdistävää tekijää ole. Toisaalta, jos joskus tarvitsee äkillistä apua tms. niin auttelemme kyllä toisiamme. 

En minkäänlaisissa. Suurinta osaa en tunnistaisi, vaikka kävelisivät kadulla vastaan. Muutaman kanssa ollaan sukujuhlissa sen verran nähty, että ulkonäöltä ollaan tuttuja ja voin pari smalltalk-sanaa vaihtaa. 

Suomalaiset ovat käytökseltään vieläkin metsäkansaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on useimmille täyttä tuskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käytökseltään vieläkin metsäkansaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on useimmille täyttä tuskaa. 

Mun serkut asuu yli 500km päässä ja olen tavannut viimeksi mummoni hautajaisissa yli 10 vuotta sitten. Mitä metsäläistä tässä on?

Kahdeksan serkkua ja yhden kanssa moikataan kun tavataan ja joskus lyhyesti vaihdetaan muutama sana. Muut etäisiä eikä olla nähty osan kanssa vuosikausiin enkä tiedä tunnistaisinko edes kaikkia jos tulisivat jossain vastaan. Ei olla koskaan oltu tekemisissä.

No elossa on 8 serkkua, yhden kanssa ollen tänä vuonna ollut viestillä yhteydessä,  yhden näin viime syksynä. Sitä edellisestä tapaamisesta on reilu vuosi. Tänä kesänä varmaan näen 2 serkkua, jos suunnitelmat toteutuvat. Olen tarkoituksella epäsosiaalinen, kun aiemmat sukupolvet ovat olleet liian sosiaalisia. Ei kukaan jaksa sellaista. 

Pari on ihan ystäviin verrattavaa (toisen kanssa kuukausi ikäeroa ja lapsena paljon yökyläiltiin toisillamme), muutama joiden kanssa satunnaisesti kysellään kuulumisia, enemmistön kanssa tekemisissä vain sukutapahtumissa.

Minulla on alle 10 serkkua. Läheisin serkkuni (ikäiseni) kuoli jokin aika sitten syöpään. Toisen kanssa asutaan samassa maalaiskylässä ja nähdään ja vaihdellaan kuulumisia satunnaisesti, ei siis kyläillä puolin ja toisin ( ollaan eri sukupuolta, mikä varmaan vaikuttaa). Seuraavaksi vanhimman serkun kanssa tavataan lähinnä vain juhlissa, asuu kauempana ja hänellä on pieniä lapsia, joten sekin rajoittaa. Loput serkut ovat reilusti nuorempia, heitä kyllä tapaan juuri juhlissa jne. Mutta en sanoisi että ollaan hirveän läheisiä, ehkä sekin, että asuvat Latviassa, vaikuttaa tähän

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käytökseltään vieläkin metsäkansaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on useimmille täyttä tuskaa. 

Metsäkansat ovat/olivat hyvinkin yhteisöllisiä. Oli pakko olla, jos haluttiin selvitä elossa. Nykyisin ei tarvitse lauman suojaa selvitäkseen, joten ei ole pakko sosialisoida ihmisten kanssa, joihin ei koe mitään yhteyttä. 

Kaikki tunnistan ulkonäöltä. Kenenkään kanssa en ole missään tekemisissä. Miksi edes pitäisi olla? Osaa en edes tervehdi, kun tulee vaikka vastaan kadulla. Hautajaisissahan noita nykyisin enää näkee. 

Mulla on vain muutama serkku ja kaikki miehiä muut miehä paitsi yksi, joka on tasan 20 vuotta minua vanhempi. . Ikäerot on isoja. Yksi on jo kuollut. Ei olla missään tekemisissä kuin häissä ja hautajaisissa jutellaan. Yhden perheen vanhin on kaveri vanhimman veljeni kanssa ja nuorin kaveri nuorimman veljeni kanssa, näistä yksi on se kuollut. Kukaan ei asu lähelläkään.  Noita veljien kavereita joskus satunnaisesti näen ja sitten on jotain small-talkia, siinäpä se. Yksi on puolijulkkis ja kiireinen siitä syystä mutta joulukorttilinjalla mennään. 

Mun serkut ovat sisaruksia keskenään joilla on perheet. Osa katosi jo 25-27 vuotta sitten nuorena ulkomaille ja omiin piireihinsä. Ja Suomessa muuttoja. Yksi suuttui ilmeisesti siitä että kerroin pelimiehen huijanneen minua, uskovaisena varmasti kauhea asia ja lisäksi lähdin yhdestä tilanteesta, jossa hän ja hänen äitinsä huudattivat erästä musiikkia. Yksi serkku ei vastannut fb:ssä aikoinaan takaisin koskaan vaikka kysyi itse mitä kuuluu, kaksi kertaa. Ja yhden muun serkun (ei sisarusparvi) vanhempi kuoli jossain vaiheessa ja minuakin ahdistaa, enkä ole samaa maata tämänkään serkun kanssa. En pysty käymään edes hautajaisissa yleensä. Uskon silti että tämä vanhin serkku olisi paras kontaktoija, joka oli tuossa mainitussa sisarusparvessa. Lisäksi on isän puolelta vanhempi serkku, joka on ihan eri maata eli ei ole mitään yhteistä. Sisarusparvi on uskovaispiireissä ja pitää varmaan muita syntisinä jos on eri uskossa kuin he.

Käsittääkseni hyvissä. Toisen puolen serkut laskevat minut lähimpään perheeseen. Toinen taas on etäinen mutta en tiedä miksi, liittyy kai vanhempieni ikäpolveen. Minä olen tietääkseni kaikkien kanssa väleissä mutta yhteisen ajan viettäminen on silti aina ollut hankalaa.