Minkälaisissa väleissä olette serkkujenne kanssa?

Äidin puolen serkkuihin olen ollut viimeksi yhteydessä 18 vuotta sitten ja isän puolen serkkuja olen nähnyt viimeksi 25 vuotta sitten.

Olen nähnyt viimeksi joskus 20 vuotta sitten. Lähimpiä sukulaisiakaan en ole nähnyt 5 vuoteen. Ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Saavat tulla käymään mutta ei ole näkynyt. Itse ei jaksanut aina olla se joka käy vierailulla. 

Kahdeksan elossa olevaa serkkua, kaksi on jo kuollut. Enpä edes muista milloin olisin heitä nähnyt irl. Vuosia siitä joka tapauksessa on. Tuo on muuten mielenkiintoinen juttu, miten ihmiset kuvittelevat suvun olevan tärkeä juttu kaikille ihmisille. Lasten vanhemmat elävät harhaluulossa luullen sisarusten pysyvän ikuisesti läheisinä ja lastenlapsiensa eli serkuksien pitävän tiiviisti yhteyttä. Vaan kun eivät pidä.

Elossa on kolme, ei olla kuin face-kavereita ja nähdään hautajaisissa. Kun vanhempien ikäpolvesta loppuvat hautajaiset varmaan etäännytään lopulllisesti. Ihan hyvä näin, varsinkin yksi sukuhaara on lokkeilijoita jo monennessa sukupolvessa ja omat vanhemmat olivat näitä hyväksikäytettäviä. Ei ole hyviä muistoja siitä.

Aika etäisissä väleissä, kun vanhempaa sukupolvea ei enää ole.  Eikä serkkujakaan kiinnosta, seurani ei kelpaa. Nykyään merkitsevät ulkoiset tekijät ja mahdollinen hyötyminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt viimeksi joskus 20 vuotta sitten. Lähimpiä sukulaisiakaan en ole nähnyt 5 vuoteen. Ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Saavat tulla käymään mutta ei ole näkynyt. Itse ei jaksanut aina olla se joka käy vierailulla. 

Oikeasti ihmisellä ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa. Puolet avioliitoistakin päätyy eroon ja toisessa puolessa kärvistellään aviohelvetissä kun ei kehdata erota. 

Neutraalit, eli ei ole minkäänlaista vihanpitoa tms., mutta en ole lainkaan yhteyksissä serkkuihini. Enkä sukuun muutenkaan, täteihin, setiin, enoihin. Joskus parikymppisenä minulla oli vähän yritystä tähän suuntaan, mutta oli erittäin yksipuolista, joten se hiipui pois sitten. Ja siitä on jo yli 20 vuotta, joten tuskin tulee enää elpymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina ihmettelen kuinka toisilla on läheiset välit jopa useisiinkin serkkuihinsa tai siis miten se edes on mahdollista. Vai oikeastiko näiden äidit/isät on olleet niin tiiviisti tekemisissä omien sisarustensa kanssa, että siinä on lapsetkin tutustuneet toisiinsa.

Mulla on kummankin vanhemman yksi sisarus puolisoineen kummeina enkä mä ole ollut näidenkään lasten kanssa ikinä missään tekemisissä ja kummitkin oli kummeja lähinnä vain paperilla. Viimeksi oltiin viimeisen isovanhemman hautajaisissa ja siellä tajusin, että jaa nämähän on kaikki jo naimisissa ja suurimmalla osalla on lapsiakin. Toisen puolen serkkuja en ole nähnyt kuin viimeksi alta 10-vuotiaana ja nekin kerrat voi laskea yhden käden sormilla.

Mä aina ihmettelen, miten vähän ihmiset on tekemisissä sukulaistensa kanssa! Me ollaan asuttu paritalossa siten, että toisessa puolikkaassa asui isän siskon perhe

Eikö tuollainen sukunuhjaus ole jo ahdistavaa? 

Vältän kaikkea yhteydenpitoa sukulaisten kanssa. Kunhan tässä saadaan perinnönjako valmiiksi, ei tarvitse olla tekemissä edes sisaruspuolten kanssa.

Kuvaavaa on että serkut yrittää sotkeutua perinnönjakoon.

Minulla on 7 serkkua, joista kolmen kanssa olen pitänyt yhteyttä, heistäkin yksi jo kuollut. Ovat kaikki minua yli 10 vuotta vanhempia.

Instassa seuraillaan toisiamme. Eipä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Elossa on kolme, ei olla kuin face-kavereita ja nähdään hautajaisissa. Kun vanhempien ikäpolvesta loppuvat hautajaiset varmaan etäännytään lopulllisesti. Ihan hyvä näin, varsinkin yksi sukuhaara on lokkeilijoita jo monennessa sukupolvessa ja omat vanhemmat olivat näitä hyväksikäytettäviä. Ei ole hyviä muistoja siitä.

Se yhteydenpito sukulaisiin taitaa tosiaan loppua siihen kun sedät ja tädit ovat kuolleet. Noin kävi ainakin äitini puolen suvussa. Äitini ja kolme veljeään puolisoineen olivat suht tiiviisti yhteyksissä, ei nyt toki mitään viikottaista yhteydenpitoa sentään. Kun viimeinen jäljellä ollut enoni kuoli viitisen vuotta sitten en ole hänen hautajaisten jälkeen nähnyt yhden yhtä serkkuani.

Minulla on viisi serkkua, joista yhden kanssa ollaan tekemisissä, kun hoidetaan kuolinpesään liittyviä asioita. Muiden kanssa moikataan, jos törmätään kaupungilla.

Saman ikäisen serkun kanssa oltiin lapsena paljon tekemisissä, kun oli yhteinen mummola maalla ja pitkät kesälomat. Asuimme eri puolilla Suomea, mutta nuo kesät oli hyvinkin mukavia. Hänen kanssaan jäi jonkinlainen henkinen yhteys aikuistuttuakin, ja olemme käyneet esim joskus syömässä ja verestämässä muistoja jo manan majoille menneistä isovanhemmista ja niistä ajoista. Muutenpa meillä ei ole yhteistä, koska olemme ihan eri ammateissa ja elämäntilanteissa. Muiden serkkujen kanssa en ole tekemisissä, koska he jäivät etäisemmiksi ison ikäeron takia.

Yli kymmenen serkkua ja nähdään ainostaan on jotain sukujuhlia eikä kyllä ole kiinnostusta nähdä useammin.

Kaksi serkkua on ok, mutta ovat niin paljon nuorempia, ettei olla läheisiä. Kolmas serkku on påihdeongelmainen ja todella erikoinen tapaus muutenkin. Luulen että nuo nuoremmat serkut myös ovat saaneet hänestä

tarpeekseen, hän ku pyrkii aina jotenkin hyötymään muista. Ei vain olla niin läheisiä että voisin kysyä. Itse olen tänän serkun estänyt kaikissa paikoissa, kun en halua saada mitään känniviestejä.

"Eikö tuollainen sukunuhjaus ole jo ahdistavaa? "

Kuulostaa ihan karmealta! Ja yleensä noissa onkin paljon tyytymättömyyttä pinnan alla ja jossain vaiheessa tulee välirikko. Esim. omassa suvussamme kaikki tunkivat meidän kesämökillemme ilmaiseksi lekottelemaan viettämään ihanaa kesälomaa niin että vain mökin omistaja maksoi viulut. Roudasivat vielä sinne tuttaviaankin välillä, kunnes koko hommasta tehtiin loppu. 

Vierestä olen seurannut, miten muissakin suvuissa tapahtuu samaa eli joku sukurakas on hyödyntämässä muita niin pitkään, kunnes sille laitetaan stoppi. Tuodaan autot korjattavaksi ja lainataan rahaa, lista on pitkä. Kun sukulaisia aletaan kohdella ihan eri säännöillä kuin muita ihmisiä, törkeästi, loppuu sukurakkaus ennen pitkää välirikkoon. 

Parempi on olla vähän etäisempi, niin välit säilyvät paremmin. Näin on puolisoni suvussa, heillä menee ihan ok, kun tavataan harvakseltaan eikä oleteta mitään jatkuvaa kanssakäymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elossa on kolme, ei olla kuin face-kavereita ja nähdään hautajaisissa. Kun vanhempien ikäpolvesta loppuvat hautajaiset varmaan etäännytään lopulllisesti. Ihan hyvä näin, varsinkin yksi sukuhaara on lokkeilijoita jo monennessa sukupolvessa ja omat vanhemmat olivat näitä hyväksikäytettäviä. Ei ole hyviä muistoja siitä.

 

Se yhteydenpito sukulaisiin taitaa tosiaan loppua siihen kun sedät ja tädit ovat kuolleet. Noin kävi ainakin äitini puolen suvussa. Äitini ja kolme veljeään puolisoineen olivat suht tiiviisti yhteyksissä, ei nyt toki mitään viikottaista yhteydenpitoa sentään. Kun viimeinen jäljellä ollut enoni kuoli viitisen vuotta sitten en ole hänen hautajaisten jälkeen nähnyt yhden yhtä serkkuani.

Vanhempi sukupolvi kutsuu näihin tilaisuuksiin kaikki, mutta nuorempi ei välttämättä edes järjestä hautajaisia, koska ei kuulu kirkkoon, joten se jää pois jo käytännön juttujenkin takia. Minullekaan ei järjestetä hautajaisia eikä muistotilaisuutta. Lähimmät vain sirottelevat tuhkan ja syövät muistoaterian jossain hyvässä ravintolassa. 

Kauhistus suomalaisten vihamielisyyttä omaa sukuaankin kohtaan ! Ei ihme, että itsemurhat ja yksinäisyys ovat yleisiä tässä maassa. Omutuista porukkaa kun sukulaisiakin pelätään !!

Minulla ja miehelläni on kummallakin noin 10 serkkua. Tunnemme kummankin serkut puolisoineen ja tiedämme heidän elämästään suuret linjat. Missä asuvat, millä alalla töissä, lapset. Mukavia ihmisiä, ei heidän tuntemisestaan ole mitään haittaa. Ei kukaan ole hyötymässä ja hyväksikäyttämässä ketään. Kaikki tulevat toimeen omillaan, ei mitään huijarikoijareita. 

Serkkujen kanssa nähdään välillä sukujuhlissa ja hautajaisissa. Aina on kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Ja onpa ainakin omiin hautajaisiin  aikanaan sitten tulijoita ja arkunkantajia. 

Kolmen serkun kanssa oon läheinen, muut jääneet vähän etäisemmiksi.