Minkälaisissa väleissä olette serkkujenne kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kauhistus suomalaisten vihamielisyyttä omaa sukuaankin kohtaan ! Ei ihme, että itsemurhat ja yksinäisyys ovat yleisiä tässä maassa. Omutuista porukkaa kun sukulaisiakin pelätään !!

 

Minulla ja miehelläni on kummallakin noin 10 serkkua. Tunnemme kummankin serkut puolisoineen ja tiedämme heidän elämästään suuret linjat. Missä asuvat, millä alalla töissä, lapset. Mukavia ihmisiä, ei heidän tuntemisestaan ole mitään haittaa. Ei kukaan ole hyötymässä ja hyväksikäyttämässä ketään. Kaikki tulevat toimeen omillaan, ei mitään huijarikoijareita. 

Serkkujen kanssa nähdään välillä sukujuhlissa ja hautajaisissa. Aina on kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Ja onpa ainakin omiin hautajaisiin  aikanaan sitten tulijoita ja arkunkantajia. 

 

 

En minä pelkää sukua mutta serkut ovat jääneet täysin vieraiksi. Ei sille lapset minkään voi, jos vanhemmat eivät pidä yhteyttä sisaruksiinsa. Isän puolelta isovanhemmatkin kuolivat, kun oltiin pieniä lapsia, joten sekään ei ollut luonnollinen tapaamispaikka. Äidin puolelta taas on vain yksi serkku, joka on ollut sen verran vanhempi, että on elänyt ihan eri elämäntilannetta. Ja kun ei ole mitään sukujuhliakaan missä tavata, niin etäisiksi ovat jääneet. Moikataan, jos satutaan törmäämään jossain mutta asutaan eri paikkakunnilla, joten tällaista tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa. 

Puolison serkkujen kanssa ollaan enemmän tekemisissä. Heillä on suku pysynyt pääosin tiiviisti samalla paikkakunnalla, joten sitä kautta tulee törmättyä luonnollisesti usein.  

Omia serkkuja on 8, joista vain kahteen pidän yhteyttä, viestitellään noin kerran kuussa. He ovat suht samaa ikää ja samaa sukupuolta kanssani ja luonteeltaan myös ehkä samankaltaisia itseni kanssa. Muut serkut 5-10v vanhempia kuin minä ja siksi olleet etäisempiä jo lapsena. Miehelläni on serkkuja vain 3, ja ovat tosi läheisiä, kuin sisaruksia lähes. Mieheni on ainut lapsi, ehkä se selittää? Itse olen 4-lapsisesta perheestä. Mieheni serkut ovat myös minulle hyvin läheisiä, pidän heihin yhteyttä myös itsekseni ja he kutsutaan aina perhejuhliimme, yksi on lapsemme kummikin.

Minulla on noin 20 serkkua, joista yhden kutsuin lapseni ristiäisiin. Muut ovat etäisempiä. Joskus viestittelemme tämän yhden serkun kanssa. Puolisoni on melkein väkisin yhteyksissä kahteen serkkunsa, koska haluavat miellyttää heidän ja omia vanhempiaan. Kunhan nämä vanhemmat potkaisevat tyhjää, siihen jää serkkujen väkinäinen yhteydenpito.

Ei ole yhtäkään serkkua

Paljon serkkuja, mutta vanhempi adoptoitiin lapsena, joten en tunne serkkujani. Toiselta puolelta ei yhtäkään serkkua.

Mulla taitaa olla kymmenisen serkkua, vain yksi on läheinen kuin ystävä, muita en tapaa missään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin 20 serkkua, joista yhden kutsuin lapseni ristiäisiin. Muut ovat etäisempiä. Joskus viestittelemme tämän yhden serkun kanssa. Puolisoni on melkein väkisin yhteyksissä kahteen serkkunsa, koska haluavat miellyttää heidän ja omia vanhempiaan. Kunhan nämä vanhemmat potkaisevat tyhjää, siihen jää serkkujen väkinäinen yhteydenpito.

Itselläni vähän samanlainen tilanne eli en halua olla epäkohtelias, kun täti kutsuu juhliin tms. Kun hän on kuollut, yhteys varmasti hiipuu loppuihinkin serkkuihin. Yhden kanssa olen joutunut katkaisemaan välit eikä se oikein toiminut, kun hän vetosi siihen mitä muut sukulaiset nyt sanovat. Serkut ovat kuitenkin sen verran kaukaisia sukulaisia, ettei kukaan ihmettele, ettei yhteyttä pidetä.

Taitaa olla joskus niin, että yksinäiset sukulaiset, joilla on hankalia piirteitä käytöksessään, yrittävät tarrautua sukulaisiin väkisin, koska muut eivät kestä heitä. Sukurakkauden varjolla harjoitetaan ties millaista hyväksikäyttöä ja ilkeilyä.

Jonkun sisaruksistani olen tavannut viimeksi 5 v sitten. Yhden kanssa puhumisesta ja viestittelystä sama aika.

Serkkuja ja vanhempien sisaruksia nähnyt joissain hautajaisissa 15 vuotta sitten.

Yhden pikkuserkun kanssa pidin yhteyttä mutta lopetin kun selvisi että kyylät käytti sitä vaan urkkijana.

Minusta sanotaan että olen katkaissut välit mutta vältän vain ihmisiä jotka yrittävät puuttua asioihini eivätkä osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elossa on kolme, ei olla kuin face-kavereita ja nähdään hautajaisissa. Kun vanhempien ikäpolvesta loppuvat hautajaiset varmaan etäännytään lopulllisesti. Ihan hyvä näin, varsinkin yksi sukuhaara on lokkeilijoita jo monennessa sukupolvessa ja omat vanhemmat olivat näitä hyväksikäytettäviä. Ei ole hyviä muistoja siitä.

 

Se yhteydenpito sukulaisiin taitaa tosiaan loppua siihen kun sedät ja tädit ovat kuolleet. Noin kävi ainakin äitini puolen suvussa. Äitini ja kolme veljeään puolisoineen olivat suht tiiviisti yhteyksissä, ei nyt toki mitään viikottaista yhteydenpitoa sentään. Kun viimeinen jäljellä ollut enoni kuoli viitisen vuotta sitten en ole hänen hautajaisten jälkeen nähnyt yhden yhtä serkkuani.

Usein ihmiset tuntevat ainakin jonkun isovanhemmistaan. Tämä ylläpitää yhteyksiä serkkuihin. Kun isovanhemmat on kuolleet ja serkut alkaa olla itse isovanhempia, ei pikkuserkut yms edes tunne toisiaan.

Yleensä huomannut että vaikka isovanhemmat on tunnettu, heidän elämästään ei tiedetä mitään. Isoisovanhemmista tiedetään vain nimet, jos sitäkään.

Sukututkimuksen kertoma aiheuttaa yleensä ällistystä varsinkin kun ihmisillä on taipumus uskoa tarinoita ennen kuin faktoja.

Minulla on isäni puolelta 50 serkkua,14 elää.Samalla paikkakunnalla asuvia serkkuja näen vilaukselta ruokakaupassa tai apteekissa.Äidin puolelta on yksi ainoa serkku,joka on yhtä rakas kuin omat sisarukseni.Kyläillään,soitellaan viikottain.Muutti Helsingistä samalle paikkakunnalle 10v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elossa on kolme, ei olla kuin face-kavereita ja nähdään hautajaisissa. Kun vanhempien ikäpolvesta loppuvat hautajaiset varmaan etäännytään lopulllisesti. Ihan hyvä näin, varsinkin yksi sukuhaara on lokkeilijoita jo monennessa sukupolvessa ja omat vanhemmat olivat näitä hyväksikäytettäviä. Ei ole hyviä muistoja siitä.

 

Se yhteydenpito sukulaisiin taitaa tosiaan loppua siihen kun sedät ja tädit ovat kuolleet. Noin kävi ainakin äitini puolen suvussa. Äitini ja kolme veljeään puolisoineen olivat suht tiiviisti yhteyksissä, ei nyt toki mitään viikottaista yhteydenpitoa sentään. Kun viimeinen jäljellä ollut enoni kuoli viitisen vuotta sitten en ole hänen hautajaisten jälkeen nähnyt yhden yhtä serkkuani.

 

Usein ihmiset tuntevat ainakin jonkun isovanhemmistaan. Tämä ylläpitää y

Allekirjoitan tämän. Eräs täti kuollut vanhana jo 40 v sitt sai päähänsä että olemme Ruotsista koska meillä on ruotsalainen nimi.sukuselvityksessä selvisi että isoisäni isä alkoi sepäksi ja joutui ottamaan lain vaatiman käsityöläisnimen jonka piti olla ruotsinkielinen. Löysin isoisäni haastattelun jossa hän kertoi asian.

Yhä suuri osa uskoo (toivoo?) että sukumme on Ruotsista ja epäilevät sukututkimusta.

Ei mitenkään erityisen läheisiä. Moikataan ja vaihdetaan kuulumisia jos törmätään kaupungilla. Ollaan facebook kavereita ja laitetaan siellä synttärionnittelut.